Vastasyntynyt ja matkustaminen?

Ja nykyään aika moni muukin, koska matkustelu vauvojen kanssa on lisääntynyt valtavasti. Tietenkäänhän ette voi tietää millainen teidän vauvanne on ja miten vauva-arki lähtee rullaamaan eli jaksatteko tai pystyttekö syystä tai toisesta matkustamaan. Jos kuitenkin yleisesti ottaen ajattelee niin Ranskakin on maana (elintasoltaan ym.) sellainen, että ainakin minun mielestäni sinne voi lähteä heti kun itsestä vaan siltä tuntuu. Lisäksi jos teillä on sukua mukana niin reissu voi olla ihan rentouttava ja piristävää vaihtelua arkeen, kun varmasti saatte halutessanne apua pienen hoitoon.

Itse olin 8,5kk kanssa Kiinassa ja sanoisin, että toisaalta matka olisi voinut olla helpompi pienemmän kanssa, joten sikäli mitä pienemmän kanssa matkustaa niin sen helpompaa se on kun yleensä ruoat (maito) kulkee koko ajan mukana =))



Mukavaa odotusta!!!!



maaly ja neiti 10,5kk

Alkuperäinen suunnilma oli meilläkin, että matkoille mennään yhdessä heti alusta alkaen ja lapsi on menossa mukana... vaan sen verran hankalan tapauksen " saimme" , että matkat ovat jääneet. Syöttötiheys oli 0-5 kk yötä-päivää parin tunnin välein, joten en olisi jaksanut matkustaa saatika halunnut valvottaa muita matkaajia öisillä heräilyillä.



Mutta, jonain päivänä mekin matkaamme hymyssä suin ;) !!!



Hyvää matkaa, päätit sitten mitä tahansa!

kuten se kuinka pihalla sitä voikaan olla synnytyksen jälkeen kun sen nyytin vihdoin kotiin saa. Meillä meni ainakin pari ekaa(oikeestaan n. 4kk)kuukautta siihen että elettiin vaan syötöstä toiseen ja päiväunista toisiin ja tähdättiin yöuniin jolloin yksi päivä oli taas saatettu kunnialla loppuun(niin että vauva on vielä hengissä...nimittäin siltä se tuntui.)

Mekin oltiin suunniteltu(ja itseasiassa varattukin matka)et lähetään hääpäivänä risteilylle joko vauvan kanssa tai ilman(vanhempien kanssa oli jo raskausaikana sovittu hoidosta)mutta vauvan syntymän jälkeen kumpikaan vaihtoehto ei tuntunut mielekkäältä, joten jätimme väliin koko reissun.

Kotona sitä on vaan niin paljon helpompi olla kun kaikki tarvittava on lähellä ja jo niiden rutiinien luominen lapselle oli mielestäni niin tärkeää että senkin takia ekat kuukaudet mentiin samalla kaavalla jotta vauva oppi ennakoimaan pikkuhiljaa syömiset ja nukkumiset.(se on nyt tuottanut tulosta: Meillä on 3,5kk asti nukuttu täydet yöt ilman syöttöjä ja omassa sängyssä tyttö alkoi nukkumaan 1,5kk iässä omassa huoneessa.)

Mutta siis pointti oli se että minusta ei ainakaan ekoina kuukausina tuntunut siltä että olisin halunnut lähteä minnekään. Ystäviäkin aloin tapaamaan uudelleen vasta noiden ekojen kuukausien jälkeen, halunnut kyllä olisin mutta voimat eikä mielenkiinto kuitenkaan riittänyt.

Sitä on vaan jotenkin niin huumassa ja sumussa että sitä sulkee muun maailman ulkopuolelle kunnes saa asiat järjestykseen ja elämän rullaamaan sekä oppii tuntemaan vauvaa ja sen käyttäytymistä sekä luonnetta vähän paremmin.

Alkuun kauppaan lähtökin tuntui siltä et mitäs jos se vaikka rupee itkemään(tiedän, tyhmää, varsinkin minulta joka olen ollut erittäin paljon tekemisissä vauvojen ja lasten kanssa, mutta omastaan sitä on vaan jotenkin niin " peloissaan" -epävarma!) niin saanko sen rauhottumaan...esimerkkinä.

Näistä tuntemuksista mulla ei ollut hajuakaan ennen kuin siinä tilanteessa olin, ja nyt ymmärrän niitä äitejä jotka minulle aikoinaan lausui: et voi tietää kun sulla ei ole omia lapsia!!!...aivan, en voinutkaan, mutta nyt tiedän ja seuraavan, mahdollisen lapsen kohdalla olen varmasti vähemmän sekaisin koska kaikki asiat ei ole ihan vieraita.



Toivottavasti en pelästyttänyt, enkä tarkoita loukata(joku aina keksii toisten kirjoituksista ottaa itseensä, siksi sanon varmuuden vuoksi)tarkoitus oli ainoastaan ketoa siis omista tuntemuksista jos siitä vaikka olisi sinulle apua päättäessäsi mitä teet matkan suhteen, mutta päätitpä mitä tahansa päätät varmasti juuri oikein.

Toivottavasti joku muukin kirjoittaa vaikka omia ajatuksia synnytyksen jälkeisistä viikoista, kaikkihan kokevat tuon ajan eri tavalla ja toiset ovat " rohkeampia" kuin toiset ja uskaltavat heittäytyä uusiin tilanteisiin, mutta minä pelaan aina varman päälle ;)



Tsemppiä päätöksentekoon...



Jade ja tyty 7kk, joka teki ekan etelän aurinkoloman 4kk iässä ja hienosti meni:)

Me oltiin viime joulu-uusivuosi Etelä-Afrikassa 3,5 kk (matkan alkaessa) pojan kanssa. Hieno reissu oli, käytiin safarit ilmatoidulla autolla, nähtävyydet yms.



Nyt kun poika on 11 kk suunnitellaan taas jouluksi reissua, mutta nyt jo vähän hirvittää, kun liikkuu ja kaikki menee suuhun.



Joten ton ikäisen kanssa lähtisin mieluusti :). Meillä ainakin poika veti sikeitä lentojen ajan lentoyhtiön vauvasängyssä (baby cradle KLM-lentoyhtiössä, varattiin etukäteen), myös nousut ja laskut... Toki heräsi välillä syömään (imetin silloin vielä), mutta samantien jatkoi unia. Ja meillä oli pitkät lennot, Helsinki-Amsterdam noin 3 h ja Amsterdam-Johannesburg noin 10 h. Paikan päällä mentiin paljon autolla ja poika leikki turvakaukalossa ja välillä nukkui. Välillä pysähdyttiin poika syöttämään. Sinänsä helppoa, kun ruoista ei tarvinnut huolehtia ja poika meni vaikka kantoliinassa.



Lähtekää toki :)

Toivottavasti joku muukin kirjoittaa vaikka omia ajatuksia synnytyksen jälkeisistä viikoista, kaikkihan kokevat tuon ajan eri tavalla ja toiset ovat " rohkeampia" kuin toiset ja uskaltavat heittäytyä uusiin tilanteisiin, mutta minä pelaan aina varman päälle ;)



Tsemppiä päätöksentekoon...



Jade ja tyty 7kk, joka teki ekan etelän aurinkoloman 4kk iässä ja hienosti meni:)

[/quote]

** Tuohon täytyy vielä lisätä =)

Tuio on kyllä ihan totta. Minulla myös meni ensimmäiset viikot ellei jopa ihan kuukaudet niin totutellessa ja täysin ohi. Vaikka lapsen saamiseen oli varautunut niin kuitenkin se arki yllätti täysin. Nimenomaan tosi helposti tuli mietittyä uskaltaako johonkin lähteä, jos vauva alkaakin huutaan. Ajan myötä oppinut, että kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu =) Silti vielä omalla reissullammekin pelkäsin etukäteen, että mitä jos neiti huutaakin koko 10 tunnin lentomatkan, onneksi ei kuitenkaan =)



AP:lle vielä sanoakseni, että lapset ovat usein sopeutuvaisia. Aikuiset ovat niitä, joille se on vaiketa. Vaikka se alku onkin useille väsyttävää ja raskasta niin ei voi etukäteen tietää, kuinka se teillä sujuu. Lisäksi uskoisin, että teillä tilannetta helpottaa se, että menette " vähän niinkuin kotiin" , mutta toiseen maahan vain, jos ymmärrät. Ei siis " alkeellisia" hotelliolosuhteita =) Kliseisesti elämästä ei voi koskaan tietää, joten on vaan tehtävä niin kuin uskoo parhaiten olevan.



maaly (joka on varsin filosofisella päällä =))

Kiva kun viitsitte kertoa omia kokemuksia. Jadea ymmärrän hyvin (enkä missään nimessä loukkantunut, päinvastoin!). Kuulosti sun kertomus ihan sellaiselta, mitä voin omalle kohdalle kuvitella. Oon nyt jo niin huumassa tästä raskaudesta, ettei kenenkään muun asioihin jaksaisi keskittyä. Varmasti tämä vielä 100-kertaistuu, kun saan oman nyytin syliin!

Mieli kuitenkin palaa reissuun, kun oon pienestä asti matkustellut tosi paljon. Ja jotenkin kuvittelen, että kun jo etukäteen tietää, että matka on edessä niin sitä osaa asennoitua oikein. Mutta kuten sanottu, voihan vauvalla vaikka olla koliikkia ja tauotonta huutoa 24/7.

Teidän kertomukset auttaa suuresti, kiitos niistä. Vielä pitää harkita, mutta ei tämä nyt onneksi ole " elämää suurempi" päätös.

-Kesämorsian-