Lue keskustelun säännöt.
Sinä, jolla on ongelmaa alkoholin käytön kanssa, olisi kysymys
20.03.2021 |
Tiesitkö tai aavistelitko jo nuorena, että sinulle voi tulla tästä ongelma? Tai milloin käsitit sen, ja miten?
Asiallisia vastauksia, kiitos.
Kommentit (25)
En tiedä olenko kohderyhmääsi mutta vastaan silti. Isäni on alkoholisti ja isän suku suurelta osin myös. Itse olen aina ollut vain kohtuukäyttäjä, otan vain kun olen kaverien kanssa menossa. Nuorempana toki useammin vaikka ei silloinkaan edes joka kuukausi. Aikuisena on ollut vuosia välissä ainuttakaan annosta, pienet lapset ja eihän siihen arkeen kuulu tai tule edes mieleen ottaa.
Nyt reilu 40 vuotiaana olen juonut ekat humalat ihan vain yksin kotona. Ehkä 2 kaksi kertaa. Usein mietin että tänään voisin ottaa, laitan viinipullon kylmään ja sitten unohdan koko asian eli en ota kuitenkaan.
Olen itse kuitenkin vähän huolissani. Tämä yksinäisyys ja eristäytyminen ei selvästikään tee nyt hyvää. En tissuttele ikinä mutta huomaan suunnittelevani vähän väliä näitä juomisia vaikken sitten välttämättä edes juo. Viimeksi join tammikuussa.
Nyt päätinkin huolehtia ettei kotona ole mitään juomista. Eihän sille touhulle kannata antaa edes alkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesin jo teininä. Ei vaan putoo, ei yhtään. Kiusallisia tilanteita ja ongelmia tulee eteen tämän tästä. Juhlat, illanistujaiset, bileet, ravintolaillalliset ja yökerhot. Kaikki on aina tuputtamassa lasia eteen ja sitten ihmetellään isoon ääneen, kun toi ei mitään ota.
Sama juttu,tiesin jo teininä että omistan alkoholigeenit ja vinkku maistuu tilanteessa kuin tilanteessa. Normi ihminen saa pidettyä itsensä selvinpäin vaikka tekis mieli juoda,mutta mulla esim se alko himo on jotain niin järkyttävää että pöllin rahat vaikka naapurista tai jätän oman ruoan ostamatta että saa muutaman lonkeron.... Alkoholi on ratkaisu kaikkiin tunteisiin ja yms.. Vitu hienoo kun muutenkin elämä on aika perseestäniin sit vielä järkky viinanhimo kokoajan. Mutsi dokas raskaudesta mun 11v synttäreille. Seurausta siitä.
N30
Hyvä kysymys.
Ei koske itseäni, mutta olen miettinyt, että alkoholistisuvun lapsille olisi reilua kertoa tästä sukurasitteesta, jotta osaisivat varoa. Monestihan tätä salaillaan, koska häpeä on niin suuri. Mutta kumpi lopulta on tärkeämpää: säilyttää omat kasvot vai varoittaa nuoria todellisesta vaarasta, joka voi johtaa heidät suuriin ongelmiin elämässään?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys.
Ei koske itseäni, mutta olen miettinyt, että alkoholistisuvun lapsille olisi reilua kertoa tästä sukurasitteesta, jotta osaisivat varoa. Monestihan tätä salaillaan, koska häpeä on niin suuri. Mutta kumpi lopulta on tärkeämpää: säilyttää omat kasvot vai varoittaa nuoria todellisesta vaarasta, joka voi johtaa heidät suuriin ongelmiin elämässään?
Ehdottomasti kertoisin asiasta, että osaisivat ehkä kiinnittää asiaan ja omaan suhteeseensa alkoholiin tarkemmin huomiota. Salailuhan on osa alkoholismia, joten avoimuus olisi tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys.
Ei koske itseäni, mutta olen miettinyt, että alkoholistisuvun lapsille olisi reilua kertoa tästä sukurasitteesta, jotta osaisivat varoa. Monestihan tätä salaillaan, koska häpeä on niin suuri. Mutta kumpi lopulta on tärkeämpää: säilyttää omat kasvot vai varoittaa nuoria todellisesta vaarasta, joka voi johtaa heidät suuriin ongelmiin elämässään?
Ehdottomasti kertoisin asiasta, että osaisivat ehkä kiinnittää asiaan ja omaan suhteeseensa alkoholiin tarkemmin huomiota. Salailuhan on osa alkoholismia, joten avoimuus olisi tärkeää.
Just näin. Jos suvussa on kuoltu viinaan jo useassa polvessa, lasten pitäisi tietää, jotta voivat tehdä omat ratkaisunsa silloin, kun sitä ensimmäistä siideriä tarjotaan kotibileissä.
Voi olla, että silti ottaisivat juoman vastaan, mutta ainakin heillä olisi mahdollisuus valita toisin.
Kyllä. Jo ensimmäisessä humalasta 17-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Jo ensimmäisessä humalasta 17-vuotiaana.
Oliko hyvä tunne?
Aloitin alkoholin käytön noin 15-vuotiaana ja kännissä on aina velat muuttueet saataviksi. Suurin osa parisuhteista on alkanut kännissä ja kavereiden kanssa on aina hauskaa. Kyllä se yllyttää juomaan enemmän kuin pitäisi.
Ylilyönneiltä olen onneksi säästynyt, koska itsekurini on juuri ja juuri pitänyt. Ei ole tullut tapaturmia, eikä ihmissuhteissa tai töissä ole ollut ongelmia. Läheltä on kyllä joskus liipannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, ihastuin alkoholiin jo heti ensimmäisellä kerralla ja sen jälkeen onkin ollut vaikeaa olla erossa. Välillä tilanne on paremmin hallussa ja esim. tällä hetkellä ote alkaa lipsua ja pahasti. Tiedostan tämän mutta vastustaminen on vaikeaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurkuluttaja kirjoitti:
Aloitin alkoholin käytön noin 15-vuotiaana ja kännissä on aina velat muuttueet saataviksi. Suurin osa parisuhteista on alkanut kännissä ja kavereiden kanssa on aina hauskaa. Kyllä se yllyttää juomaan enemmän kuin pitäisi.
Ylilyönneiltä olen onneksi säästynyt, koska itsekurini on juuri ja juuri pitänyt. Ei ole tullut tapaturmia, eikä ihmissuhteissa tai töissä ole ollut ongelmia. Läheltä on kyllä joskus liipannut.
Taidat olla mies.
Oletko koskaan ollut parisuhteessa? Tuntuu uskomattomalta, ettei alkoholin suurkulutus aiheuttaisi ongelmia sillä saralla.
En tajunnut nuorena. Ihmettelin vain, kun aina se juominen lähti lapasesta.
Olin 13 vuotta juomatta aikuisiässä, mikä oli onnenkantamoinen. Kun keski-iässä aloittelin alkoholin käytön uudelleen, tajusin aika nopeasti olevani alkoholisti. Sain kertakaikkisesti ihan liian hyvät olot alkoholista.
Vaikka tajusin, mistä oli kyse, en halunnut lopettaa. 10 vuotta meni enemmän tai vähemmän kännissä, ja viimeiset vuodet olivat jo napakkaa syöksylaskua.
Jälkikäteen katsottuna olen ollut alkoholisti jo nuoruuden ekoista känneistä lähtien. Ja on sukurasitettakin ja pakkokeinojen etsimiseen altistavia asioita.
Ne, joiden kaa teininä röpöttelin, ovat ihan kunnon kansalaisia. Mä jotenkin olin siinä poppoossa nuorenakin aina se, joka aiheutti ongelmaa/draamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yrttiä, hyvät ystävät.
Yrttiä.
Jos addiktoituu helposti alkoholiin, mikään muukaan päihde ei oo oikein hyvä juttu.
Ei ole hyvä suositella ongelmakäyttäjälle yhden päihteen korvaamista toisella, ainakaan mun mielestäni.
Hyvä kysymys. Ja omalla kohdalla ajankohtainen.
En pidä itseäni alkoholistina siinä mielessä, että joisin liikaa. Juon ehkä 2-4 kertaa kuukaudessa 3-6 annosta kerralla. Olen yli nelikymppinen ja elämäni aikana vain kerran juonut muistin pois, joten määrä ei ole yleensä ongelma, tiedän kyllä milloin pitää lopettaa. En ole menettänyt alkoholin takia mitään. Jotain pientä tyhmyyttä on joskus kännissä tullut tehtyä, mutta ei mitään suurempaa. En juo koskaan viikolla tai sunnuntaisinkaan.
Silti löydän itseni ajattelemasta juomista usein. Esim. tänään. Ostin pitkän harkinnan jälkeen kaksi lonkeroa, enempää en uskaltanut, sillä tiedän, että olisin juonut kaiken, eikä se juuri nyt käy. Tiedän, että enempää juomista ei talosta löydy, mutta kävin silti juuri kaapit juomahimoissani läpi, josko sittenkin jotain olisi.
Pidän alkuhumalan tunteesta ja tykkään myös useiden juomien mausta. Olen mielestäni parhaimmillani nousuhumalassa. Voisin kuvitella juovani joka päivä, vaikken koskaan ole niin tehnytkään joitain lyhyitä lomamatkoja lukuunottamatta.
Joten kyllä, tiedostan, että tämä on minulle ongelma.
En aavistellut. Suvussa tuurijuoppoutta ja alkoholismia. Nuorempana tuli pyörittyä baareissa ja bileissä, mutta alkon otto ei kuitenkaan tolkutonta. Seurustellessa viikonloppuisin muutakin ohjelmaa, mutta nykyään joka viikonloppu tulee otettua olutta ym. Yleensä menee sen verran, että tulee krapula. Alkuviikosta on aina ajatus, että seuraavana vkl en mitään alkoa osta, mutta yllättäen löydän itseni taas sieltä kaljahyllyltä. Onneksi olen työssä, koska muuten joisin varmaan useampana päivänä viikossa.
Kiitos paljon vastanneille. Tämä minua juuri kiinnostaa, että tiedostaako ongelmallisen suhteen alkoholiin jo teini-iässä, vai tuliko ongelma ihan yllättäen myöhemmin vaikka jonkin kriisin seurauksena. Meidän suvussa myös sukurasitetta ja yritän tulkita tiettyjä asioita läheisen elämässä.
Juominen alkoi siinä 15 vuoden tienoilla, ja kyllähän sitä jo huomasi että taitaa olla vähän liian maistuvaa tuotetta, kun 16 kesäsenä vedin jo laatikon illassa.
Samalla muut ystävät osti tyylin 10 tölkkiä mietoja, ja olivat ihan ok jos juomat loppuivat.
En kykene lopettamaan sitä juomista, jos sen aloitan vaan aina päätyyn asti.
20-24 ikäisenä oli kulutus jo aika rajua, n. 50-70 tölkkiä olutta per viikko, ja painoin vielä pitkää päivää ma-pe duunarihommia.
Jossain vaiheessa huomattiin että siitä teiniaikojen porukasta oli kaikki paitsi minä + 2 muuta litrahuulta kaikonneet pois, kouluttautuneet hyviin ammatteihin ja edenneet elämässä, samana viikonloppuna join 2 vrk putkeen ja heräsin alppilasta porttikongin alta kun joku nainen oli ambulanssia soittamassa.
Tietenkin pääkoppa petti, +50h työviikot & alkon suurkulutus laukaisivat burnoutin.
Otin loparit ja nukuin 6kk, kunnes pikkuhiljaa rupes vointi kohenemaan.
Nyt 2 lasta raitis, ja korkeakoulupaikka, pikkuhiljaa voitonpuolella...
Ne 2 muuta jatkaa nykyään keskenään samaa touhua, vähän sääliksi käy.
En tiennyt enkä aavistanut. Mulla itse asiassa alkoi tämä ongelma vasta aikuisena erään lääkärin tapaamisen jälkeen.
Olin siis hoidossa mielenterveysongelmien takia. Joskus viikonloppuisin otin enemmän kuin sen pari koska ahdistus oli niin kovaa enkä saanut siihen apua. Lääkäri sitten kysyi alkonkäytöstä ja sanoin tuon, että joskus otan viikonloppuisin. Tästä nousi suuri haloo. Kuulemma käyttöni olisi vielä ok, mutta koska en mene baariin vaan otan sen määrän kotona vaikka leffaa katsellessa on se suuri ongelma. Pitää juoda seurassa, ei kotona!
Sitten lääkäri kysyi miksi en juo viikolla, miksi otan vain viikonloppuisin. Tämä oli hänelle todella outoa koska olinhan kuitenkin sairauslomalla. Niin silloinhan voisin ottaa ihan milloin vain haluan!
Joten joten... meni sitten siihen, että aloin juomaan myös viikolla.
Tämän takia kertojen lisäksi myös määrät lisääntyivät. Nykyään yritän vähentää alkon käyttöä eikä tuo lääkäri enää edes hoida minua, luojan kiitos. Eli siis olen nyt kolmikymppisenä tajunnut, että alkoholista on tullut minulle ongelma.
Tiesin jo teini-iässä. Alkoholi vapautti minut ujoudesta ja auttoi hetkellisesti masennukseen. Olen välillä kohtuukäyttäjä, kukaan ei ulkopuolin tiedä tästä, kuin oma mies. On hyvä työ ja urheilen ( silloin kun ei ole pahaa krapulaa). Nykyään juomisen laukaisee epäonnistumiset. Juominen tuo hetken lohdun.