Yhä useamman kolmekymppisen naisen on tyydyttävä tapailusuhteisiin, kertoo HS – "Miesten markkinat"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Päinvastoin, minulla on sen verran omaakin rahaa ettei tarvitse dumpata muuten hyvää miestä vain kahvikupin takia. Siksihän minä ihmettelenkin niitä naisia joille se on joku elämää suurempi kynnyskysymys. Menkää töihin?

Ei sitä kahvikupin takia dumpatakaan vaan me-hengen takia, joka syntyy siitä että kutsuja ensin osoittaa huomioivansa kutsuttavaa symbolisen tarjottavansa kautta ja sen jälkeen osat kääntyvät ja kutsuttu tekee samoin. Ja tietenkin jos nainen kutsuu niin asia menee samoin, hei lähdetkö kahville, minä tarjoan.

Onko jollain oikeasti näin jäykän virallinen sosiaalinen elämä, että toinen "kutsuu" ja toinen "suostuu"? Eikä niin että kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja haluaa yhdessä tehdä jotain mistä kumpikin tykkää.

Hei lähdetkö kahville, minä tarjoan = jäykän virallinen sosiaalinen elämä :D. Mites teillä sen selvittäminen kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja haluaa yhdessä tehdä jotain? Telepatia? Savumerkit? Haiku-runot?

Oletko tosissasi? Puhumalla, kannattaa kokeilla joskus?

Kamalasti pöyristyi joku (mies) kun ehdotin, että välttyäkseen ikäviltä ”vaatimuksilta” kannattaa jo etukäteen kertoa, että toivoo molempien maksavan omansa. Että eihän se nainen sitten lähde!! ! Niin, mitä siinä menettää, jos ei pääse treffeille vääränlainen naisen kanssa? Päinvastoin säästää ne kahvirahat.

Kukaan nainen ei ole vastannut, että miksi nainen ei sano etukäteen odottavansa miehen maksavan hänen ostoksensa, jos miehen tarjoaminen on niin tärkeää.

En jättäisi kutsutun vastuulle. Jos minä pyytäjänä jostain syystä en haluaisi tarjota, tietenkin kertoisin tämän treffikutsua esittäessäni.

Kun nyt on huomattu, että jotkut odottavat kutsun sisältävän myös tarjoilut, niin miksi ihmeessä pitäisi lähteä ihan paikan päälle jännittämään, että minkätyyppinen käsitys tällä deitillä on, kun asian voi jo kutsuessaan tehdä selväksi? Jos kerran se ettei joudu tarjoamaan on jostain syystä niin tärkeää.

No miksi ei voi selvittää, että odottaa miehen ("kutsuja" tai "mies", kummin vain) tarjoavan? Jos kerran se että ei joudu itse maksamaan omaa kahviaan on jostain syystä niin tärkeää.

M: No mentäiskö kahville? Minusta olisi mukavinta tutustua sisätiloissa kuuman juoman äärellä.

N: Mennään vaan. Maksat varmaan kahden euron kahvini?

Noinko? Ei. Minä haluan nähdä, miten mies omasta aloitteestaan ja omasta halustaan siinä tilanteessa toimii, kun hän on kutsunut treffeille ja ehdottanut nimenomaan tiettyä paikkaa. Sitä vartenhan me tapaamme, että puolin ja toisin näemme, onko meillä niin paljon yhteistä ja herääkö sellainen kiinnostus, että tutustumista kannattaa jatkaa. Ihan yhtä lailla kuin maksamista minä seuraan muutenkin miehen käytöstä; miten hän tervehtii, miten nonverbaalinen viestintä välillämme sujuu, miten juttu lentää jne.

t. Se, jonka ensitreffit olivat kävelytreffit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Itsellä naisena tässä ei tosiaan ole pointtina se viisi euroa, vaan enemmän se toisen huomioiminen, ja käytöstavat. Peli ei ole automaattisesti poikki jos joudun itse maksamaan, mutta jos siitä nimenomaan tehdään numero ja mies tekee tavalla tai toisella selväksi että minussa se tärkein ominaisuus on se, että maksan itse kahvini, niin ei paljoa jaksa alkaa mihinkään todisteluun että enhän minä mikään vaativa prinsessa ole.

Mitä ajattelisit jos kahvin hinta olisi kahvilassa 6 euroa ja mies sanoisi, että kävelläänkö vähän eteenpäin jos löytyisi hieman halvempi kahvila?

Minä sanoisin, että juodaanpa kahvit täällä, minä tarjoan ! Ja selvittäisin, että mistä moinen käytös johtuu. Jos selvisi, että mies on sairaalloisen pihi, niinen tapaisi enää.

Se että on järki päässä hintojen kanssa on ihan positiivista. Sellainen instgram latte-nainen vaan ajaa talouden huonoille raiteille ja sitä myötä aiheuttaa ahdistuksen.

Jaksaa aina ihmetyttää monen palstailija ul 1n perin kumma Amerikkalainen ajatusmaailma, jossa kuvitellaan että nainen odottaa miehen maksavan kaiken. Suomessa on ehkä 500-1000 naista, jotka elää instababe elämää ja joille sponssit eli firmat tai miehet maksaa kaiken. Iso osa suomalaisista naisista käy töissä ja hankkii itse oman elantonsa. Jos sille tarjoaa ensitreffeillä kahvin ja vaikka leivoksen, ei se normaali nainen oleta että jatkossa maksat kaiken. Jos teillä klikkaa ja päädytte suhteeseen niin nainen vastavuoroisesti tarjoaa sinullekin kahvit/ruuat/drinkit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Odottaisin että nainen sanoisi itse, jos hänelle olisi niin tärkeää se, ettei joudu itse maksamaan.

Kuinka usein sinulla on tämä ongelma eli kuinka usein treffailet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Päinvastoin, minulla on sen verran omaakin rahaa ettei tarvitse dumpata muuten hyvää miestä vain kahvikupin takia. Siksihän minä ihmettelenkin niitä naisia joille se on joku elämää suurempi kynnyskysymys. Menkää töihin?

Ei sitä kahvikupin takia dumpatakaan vaan me-hengen takia, joka syntyy siitä että kutsuja ensin osoittaa huomioivansa kutsuttavaa symbolisen tarjottavansa kautta ja sen jälkeen osat kääntyvät ja kutsuttu tekee samoin. Ja tietenkin jos nainen kutsuu niin asia menee samoin, hei lähdetkö kahville, minä tarjoan.

Onko jollain oikeasti näin jäykän virallinen sosiaalinen elämä, että toinen "kutsuu" ja toinen "suostuu"? Eikä niin että kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja haluaa yhdessä tehdä jotain mistä kumpikin tykkää.

Hei lähdetkö kahville, minä tarjoan = jäykän virallinen sosiaalinen elämä :D. Mites teillä sen selvittäminen kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja haluaa yhdessä tehdä jotain? Telepatia? Savumerkit? Haiku-runot?

Oletko tosissasi? Puhumalla, kannattaa kokeilla joskus?

Kamalasti pöyristyi joku (mies) kun ehdotin, että välttyäkseen ikäviltä ”vaatimuksilta” kannattaa jo etukäteen kertoa, että toivoo molempien maksavan omansa. Että eihän se nainen sitten lähde!! ! Niin, mitä siinä menettää, jos ei pääse treffeille vääränlainen naisen kanssa? Päinvastoin säästää ne kahvirahat.

Kukaan nainen ei ole vastannut, että miksi nainen ei sano etukäteen odottavansa miehen maksavan hänen ostoksensa, jos miehen tarjoaminen on niin tärkeää.

En myöskään sano etukäteen että toivon miehen käyvän säännöllisesti suihkussa, pukeutuvan ehjin ja puhtaisiin vaatteisiin, puhuvan mukavia ja olevan kaikin puolin kohtelias, elämänmyönteinen ja positiivinen henkilö. Treffeillä yksi tarkoitus on kohdata toinen ja havainnoida herääkö kiinnostus tuntea paremmin.

Tämä oli hyvin kiteytetty ja tätä ajoin itsekin tuossa edellä takaa, kun yritin selittää, että haluan nähdä miten mies omasta halustaan siinä toimii.

Ja ihan oikeasti: ikinä tästä ei ole käytännön tilanteessa noussut ongelmaa, vaikka ennen nykyisen puolisoni tapaamista aika monilla sokkotreffeillä ehdin juosta. Yhdellekään miehelle ei ole se tee- tai kahvikupillinen ollut issue.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Itsellä naisena tässä ei tosiaan ole pointtina se viisi euroa, vaan enemmän se toisen huomioiminen, ja käytöstavat. Peli ei ole automaattisesti poikki jos joudun itse maksamaan, mutta jos siitä nimenomaan tehdään numero ja mies tekee tavalla tai toisella selväksi että minussa se tärkein ominaisuus on se, että maksan itse kahvini, niin ei paljoa jaksa alkaa mihinkään todisteluun että enhän minä mikään vaativa prinsessa ole.

Mitä ajattelisit jos kahvin hinta olisi kahvilassa 6 euroa ja mies sanoisi, että kävelläänkö vähän eteenpäin jos löytyisi hieman halvempi kahvila?

Minä sanoisin, että juodaanpa kahvit täällä, minä tarjoan ! Ja selvittäisin, että mistä moinen käytös johtuu. Jos selvisi, että mies on sairaalloisen pihi, niinen tapaisi enää.

Minä ajattelisin tuolla tavalla, mutta en sanoisi niin jos olisi hyvä nainen treffeillä. Ajattelisin mielessäsi, että kannattaisi mielummin käydä ostaa vaikka laadukas lohifile ja valmistaisin siitä herkullisen ja terveellisen aterian molemmille. En käy koskaan kahvilassa ellei kyse ole treffeistä. Mielestäni se on järjetöntä rahan ja ajan käyttöä. En kävisi kahvilassa ilman treffejä vaikka kahvi maksaisi 50 senttiä.

Ei hyvänen aika. Sinä siis treffeillä teeskentelet jotain muuta kuin olet. Jatkossa naisen ehdottaessa kahvilaan menoa sinä sanot, että haetaan kaupasta kalaa ja kokataan itse. Siinä sitten nainen pesee jälkeenpäin paistinpannua ja miettii, että kahvilassa ei olisi tarvinnut tiskata. Jatkossa nainen käy edelleen kahvilassa ja ravintolassa, mutta ei sinun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Päinvastoin, minulla on sen verran omaakin rahaa ettei tarvitse dumpata muuten hyvää miestä vain kahvikupin takia. Siksihän minä ihmettelenkin niitä naisia joille se on joku elämää suurempi kynnyskysymys. Menkää töihin?

Ei sitä kahvikupin takia dumpatakaan vaan me-hengen takia, joka syntyy siitä että kutsuja ensin osoittaa huomioivansa kutsuttavaa symbolisen tarjottavansa kautta ja sen jälkeen osat kääntyvät ja kutsuttu tekee samoin. Ja tietenkin jos nainen kutsuu niin asia menee samoin, hei lähdetkö kahville, minä tarjoan.

Onko jollain oikeasti näin jäykän virallinen sosiaalinen elämä, että toinen "kutsuu" ja toinen "suostuu"? Eikä niin että kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja haluaa yhdessä tehdä jotain mistä kumpikin tykkää.

Hei lähdetkö kahville, minä tarjoan = jäykän virallinen sosiaalinen elämä :D. Mites teillä sen selvittäminen kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja haluaa yhdessä tehdä jotain? Telepatia? Savumerkit? Haiku-runot?

Oletko tosissasi? Puhumalla, kannattaa kokeilla joskus?

Kamalasti pöyristyi joku (mies) kun ehdotin, että välttyäkseen ikäviltä ”vaatimuksilta” kannattaa jo etukäteen kertoa, että toivoo molempien maksavan omansa. Että eihän se nainen sitten lähde!! ! Niin, mitä siinä menettää, jos ei pääse treffeille vääränlainen naisen kanssa? Päinvastoin säästää ne kahvirahat.

Kukaan nainen ei ole vastannut, että miksi nainen ei sano etukäteen odottavansa miehen maksavan hänen ostoksensa, jos miehen tarjoaminen on niin tärkeää.

En jättäisi kutsutun vastuulle. Jos minä pyytäjänä jostain syystä en haluaisi tarjota, tietenkin kertoisin tämän treffikutsua esittäessäni.

Kun nyt on huomattu, että jotkut odottavat kutsun sisältävän myös tarjoilut, niin miksi ihmeessä pitäisi lähteä ihan paikan päälle jännittämään, että minkätyyppinen käsitys tällä deitillä on, kun asian voi jo kutsuessaan tehdä selväksi? Jos kerran se ettei joudu tarjoamaan on jostain syystä niin tärkeää.

No miksi ei voi selvittää, että odottaa miehen ("kutsuja" tai "mies", kummin vain) tarjoavan? Jos kerran se että ei joudu itse maksamaan omaa kahviaan on jostain syystä niin tärkeää.

M: No mentäiskö kahville? Minusta olisi mukavinta tutustua sisätiloissa kuuman juoman äärellä.

N: Mennään vaan. Maksat varmaan kahden euron kahvini?

Noinko? Ei. Minä haluan nähdä, miten mies omasta aloitteestaan ja omasta halustaan siinä tilanteessa toimii, kun hän on kutsunut treffeille ja ehdottanut nimenomaan tiettyä paikkaa. Sitä vartenhan me tapaamme, että puolin ja toisin näemme, onko meillä niin paljon yhteistä ja herääkö sellainen kiinnostus, että tutustumista kannattaa jatkaa. Ihan yhtä lailla kuin maksamista minä seuraan muutenkin miehen käytöstä; miten hän tervehtii, miten nonverbaalinen viestintä välillämme sujuu, miten juttu lentää jne.

t. Se, jonka ensitreffit olivat kävelytreffit

Selvää miehen esineellistämistä. Kuin koeajaisit autoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Päinvastoin, minulla on sen verran omaakin rahaa ettei tarvitse dumpata muuten hyvää miestä vain kahvikupin takia. Siksihän minä ihmettelenkin niitä naisia joille se on joku elämää suurempi kynnyskysymys. Menkää töihin?

Ei sitä kahvikupin takia dumpatakaan vaan me-hengen takia, joka syntyy siitä että kutsuja ensin osoittaa huomioivansa kutsuttavaa symbolisen tarjottavansa kautta ja sen jälkeen osat kääntyvät ja kutsuttu tekee samoin. Ja tietenkin jos nainen kutsuu niin asia menee samoin, hei lähdetkö kahville, minä tarjoan.

Onko jollain oikeasti näin jäykän virallinen sosiaalinen elämä, että toinen "kutsuu" ja toinen "suostuu"? Eikä niin että kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja haluaa yhdessä tehdä jotain mistä kumpikin tykkää.

Hei lähdetkö kahville, minä tarjoan = jäykän virallinen sosiaalinen elämä :D. Mites teillä sen selvittäminen kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja haluaa yhdessä tehdä jotain? Telepatia? Savumerkit? Haiku-runot?

Oletko tosissasi? Puhumalla, kannattaa kokeilla joskus?

Kamalasti pöyristyi joku (mies) kun ehdotin, että välttyäkseen ikäviltä ”vaatimuksilta” kannattaa jo etukäteen kertoa, että toivoo molempien maksavan omansa. Että eihän se nainen sitten lähde!! ! Niin, mitä siinä menettää, jos ei pääse treffeille vääränlainen naisen kanssa? Päinvastoin säästää ne kahvirahat.

Kukaan nainen ei ole vastannut, että miksi nainen ei sano etukäteen odottavansa miehen maksavan hänen ostoksensa, jos miehen tarjoaminen on niin tärkeää.

En jättäisi kutsutun vastuulle. Jos minä pyytäjänä jostain syystä en haluaisi tarjota, tietenkin kertoisin tämän treffikutsua esittäessäni.

Kun nyt on huomattu, että jotkut odottavat kutsun sisältävän myös tarjoilut, niin miksi ihmeessä pitäisi lähteä ihan paikan päälle jännittämään, että minkätyyppinen käsitys tällä deitillä on, kun asian voi jo kutsuessaan tehdä selväksi? Jos kerran se ettei joudu tarjoamaan on jostain syystä niin tärkeää.

No miksi ei voi selvittää, että odottaa miehen ("kutsuja" tai "mies", kummin vain) tarjoavan? Jos kerran se että ei joudu itse maksamaan omaa kahviaan on jostain syystä niin tärkeää.

M: No mentäiskö kahville? Minusta olisi mukavinta tutustua sisätiloissa kuuman juoman äärellä.

N: Mennään vaan. Maksat varmaan kahden euron kahvini?

Noinko? Ei. Minä haluan nähdä, miten mies omasta aloitteestaan ja omasta halustaan siinä tilanteessa toimii, kun hän on kutsunut treffeille ja ehdottanut nimenomaan tiettyä paikkaa. Sitä vartenhan me tapaamme, että puolin ja toisin näemme, onko meillä niin paljon yhteistä ja herääkö sellainen kiinnostus, että tutustumista kannattaa jatkaa. Ihan yhtä lailla kuin maksamista minä seuraan muutenkin miehen käytöstä; miten hän tervehtii, miten nonverbaalinen viestintä välillämme sujuu, miten juttu lentää jne.

t. Se, jonka ensitreffit olivat kävelytreffit

Selvää miehen esineellistämistä. Kuin koeajaisit autoa.

Ok. Minkä takia sinä käyt (ensi)treffeillä, mikä tapaamisen tavoite on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Päinvastoin, minulla on sen verran omaakin rahaa ettei tarvitse dumpata muuten hyvää miestä vain kahvikupin takia. Siksihän minä ihmettelenkin niitä naisia joille se on joku elämää suurempi kynnyskysymys. Menkää töihin?

Ei sitä kahvikupin takia dumpatakaan vaan me-hengen takia, joka syntyy siitä että kutsuja ensin osoittaa huomioivansa kutsuttavaa symbolisen tarjottavansa kautta ja sen jälkeen osat kääntyvät ja kutsuttu tekee samoin. Ja tietenkin jos nainen kutsuu niin asia menee samoin, hei lähdetkö kahville, minä tarjoan.

Onko jollain oikeasti näin jäykän virallinen sosiaalinen elämä, että toinen "kutsuu" ja toinen "suostuu"? Eikä niin että kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja haluaa yhdessä tehdä jotain mistä kumpikin tykkää.

Hei lähdetkö kahville, minä tarjoan = jäykän virallinen sosiaalinen elämä :D. Mites teillä sen selvittäminen kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja haluaa yhdessä tehdä jotain? Telepatia? Savumerkit? Haiku-runot?

Oletko tosissasi? Puhumalla, kannattaa kokeilla joskus?

Kamalasti pöyristyi joku (mies) kun ehdotin, että välttyäkseen ikäviltä ”vaatimuksilta” kannattaa jo etukäteen kertoa, että toivoo molempien maksavan omansa. Että eihän se nainen sitten lähde!! ! Niin, mitä siinä menettää, jos ei pääse treffeille vääränlainen naisen kanssa? Päinvastoin säästää ne kahvirahat.

Kukaan nainen ei ole vastannut, että miksi nainen ei sano etukäteen odottavansa miehen maksavan hänen ostoksensa, jos miehen tarjoaminen on niin tärkeää.

En jättäisi kutsutun vastuulle. Jos minä pyytäjänä jostain syystä en haluaisi tarjota, tietenkin kertoisin tämän treffikutsua esittäessäni.

Kun nyt on huomattu, että jotkut odottavat kutsun sisältävän myös tarjoilut, niin miksi ihmeessä pitäisi lähteä ihan paikan päälle jännittämään, että minkätyyppinen käsitys tällä deitillä on, kun asian voi jo kutsuessaan tehdä selväksi? Jos kerran se ettei joudu tarjoamaan on jostain syystä niin tärkeää.

No miksi ei voi selvittää, että odottaa miehen ("kutsuja" tai "mies", kummin vain) tarjoavan? Jos kerran se että ei joudu itse maksamaan omaa kahviaan on jostain syystä niin tärkeää.

M: No mentäiskö kahville? Minusta olisi mukavinta tutustua sisätiloissa kuuman juoman äärellä.

N: Mennään vaan. Maksat varmaan kahden euron kahvini?

Noinko? Ei. Minä haluan nähdä, miten mies omasta aloitteestaan ja omasta halustaan siinä tilanteessa toimii, kun hän on kutsunut treffeille ja ehdottanut nimenomaan tiettyä paikkaa. Sitä vartenhan me tapaamme, että puolin ja toisin näemme, onko meillä niin paljon yhteistä ja herääkö sellainen kiinnostus, että tutustumista kannattaa jatkaa. Ihan yhtä lailla kuin maksamista minä seuraan muutenkin miehen käytöstä; miten hän tervehtii, miten nonverbaalinen viestintä välillämme sujuu, miten juttu lentää jne.

t. Se, jonka ensitreffit olivat kävelytreffit

Selvää miehen esineellistämistä. Kuin koeajaisit autoa.

Jep. Järkevintä olisi kun voisi vain netistä tilata lomakkeella puolison.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Päinvastoin, minulla on sen verran omaakin rahaa ettei tarvitse dumpata muuten hyvää miestä vain kahvikupin takia. Siksihän minä ihmettelenkin niitä naisia joille se on joku elämää suurempi kynnyskysymys. Menkää töihin?

Ei sitä kahvikupin takia dumpatakaan vaan me-hengen takia, joka syntyy siitä että kutsuja ensin osoittaa huomioivansa kutsuttavaa symbolisen tarjottavansa kautta ja sen jälkeen osat kääntyvät ja kutsuttu tekee samoin. Ja tietenkin jos nainen kutsuu niin asia menee samoin, hei lähdetkö kahville, minä tarjoan.

Onko jollain oikeasti näin jäykän virallinen sosiaalinen elämä, että toinen "kutsuu" ja toinen "suostuu"? Eikä niin että kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja haluaa yhdessä tehdä jotain mistä kumpikin tykkää.

Hei lähdetkö kahville, minä tarjoan = jäykän virallinen sosiaalinen elämä :D. Mites teillä sen selvittäminen kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja haluaa yhdessä tehdä jotain? Telepatia? Savumerkit? Haiku-runot?

Oletko tosissasi? Puhumalla, kannattaa kokeilla joskus?

Kamalasti pöyristyi joku (mies) kun ehdotin, että välttyäkseen ikäviltä ”vaatimuksilta” kannattaa jo etukäteen kertoa, että toivoo molempien maksavan omansa. Että eihän se nainen sitten lähde!! ! Niin, mitä siinä menettää, jos ei pääse treffeille vääränlainen naisen kanssa? Päinvastoin säästää ne kahvirahat.

Kukaan nainen ei ole vastannut, että miksi nainen ei sano etukäteen odottavansa miehen maksavan hänen ostoksensa, jos miehen tarjoaminen on niin tärkeää.

En jättäisi kutsutun vastuulle. Jos minä pyytäjänä jostain syystä en haluaisi tarjota, tietenkin kertoisin tämän treffikutsua esittäessäni.

Kun nyt on huomattu, että jotkut odottavat kutsun sisältävän myös tarjoilut, niin miksi ihmeessä pitäisi lähteä ihan paikan päälle jännittämään, että minkätyyppinen käsitys tällä deitillä on, kun asian voi jo kutsuessaan tehdä selväksi? Jos kerran se ettei joudu tarjoamaan on jostain syystä niin tärkeää.

No miksi ei voi selvittää, että odottaa miehen ("kutsuja" tai "mies", kummin vain) tarjoavan? Jos kerran se että ei joudu itse maksamaan omaa kahviaan on jostain syystä niin tärkeää.

M: No mentäiskö kahville? Minusta olisi mukavinta tutustua sisätiloissa kuuman juoman äärellä.

N: Mennään vaan. Maksat varmaan kahden euron kahvini?

Noinko? Ei. Minä haluan nähdä, miten mies omasta aloitteestaan ja omasta halustaan siinä tilanteessa toimii, kun hän on kutsunut treffeille ja ehdottanut nimenomaan tiettyä paikkaa. Sitä vartenhan me tapaamme, että puolin ja toisin näemme, onko meillä niin paljon yhteistä ja herääkö sellainen kiinnostus, että tutustumista kannattaa jatkaa. Ihan yhtä lailla kuin maksamista minä seuraan muutenkin miehen käytöstä; miten hän tervehtii, miten nonverbaalinen viestintä välillämme sujuu, miten juttu lentää jne.

t. Se, jonka ensitreffit olivat kävelytreffit

Selvää miehen esineellistämistä. Kuin koeajaisit autoa.

Ulkokuoren ja teknisen toiminnan tarkistus olisi sitä. Vai millaisia luonteenpiirteitä itse olet autoista löytänyt?

En oikein tiedä mitä tehdä.

Treffeillä olen maksanut teeni itse, mutta miehet valittavat, että tämä on liian maskuliinista käytöstä.

Kuulemma eivät saa kokea itseään tarpeellisiksi ja miehekkäiksi.

Eikä sitten jatkosta tule mitään, koska maksaessani omat menoni, olen liian ”miehekäs”.

Miten ratkaista tilanne niin, ettei kolhi toisen omaatuntoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Päinvastoin, minulla on sen verran omaakin rahaa ettei tarvitse dumpata muuten hyvää miestä vain kahvikupin takia. Siksihän minä ihmettelenkin niitä naisia joille se on joku elämää suurempi kynnyskysymys. Menkää töihin?

Ei sitä kahvikupin takia dumpatakaan vaan me-hengen takia, joka syntyy siitä että kutsuja ensin osoittaa huomioivansa kutsuttavaa symbolisen tarjottavansa kautta ja sen jälkeen osat kääntyvät ja kutsuttu tekee samoin. Ja tietenkin jos nainen kutsuu niin asia menee samoin, hei lähdetkö kahville, minä tarjoan.

Onko jollain oikeasti näin jäykän virallinen sosiaalinen elämä, että toinen "kutsuu" ja toinen "suostuu"? Eikä niin että kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja haluaa yhdessä tehdä jotain mistä kumpikin tykkää.

Hei lähdetkö kahville, minä tarjoan = jäykän virallinen sosiaalinen elämä :D. Mites teillä sen selvittäminen kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja haluaa yhdessä tehdä jotain? Telepatia? Savumerkit? Haiku-runot?

Oletko tosissasi? Puhumalla, kannattaa kokeilla joskus?

Kamalasti pöyristyi joku (mies) kun ehdotin, että välttyäkseen ikäviltä ”vaatimuksilta” kannattaa jo etukäteen kertoa, että toivoo molempien maksavan omansa. Että eihän se nainen sitten lähde!! ! Niin, mitä siinä menettää, jos ei pääse treffeille vääränlainen naisen kanssa? Päinvastoin säästää ne kahvirahat.

Kukaan nainen ei ole vastannut, että miksi nainen ei sano etukäteen odottavansa miehen maksavan hänen ostoksensa, jos miehen tarjoaminen on niin tärkeää.

En jättäisi kutsutun vastuulle. Jos minä pyytäjänä jostain syystä en haluaisi tarjota, tietenkin kertoisin tämän treffikutsua esittäessäni.

Kun nyt on huomattu, että jotkut odottavat kutsun sisältävän myös tarjoilut, niin miksi ihmeessä pitäisi lähteä ihan paikan päälle jännittämään, että minkätyyppinen käsitys tällä deitillä on, kun asian voi jo kutsuessaan tehdä selväksi? Jos kerran se ettei joudu tarjoamaan on jostain syystä niin tärkeää.

No miksi ei voi selvittää, että odottaa miehen ("kutsuja" tai "mies", kummin vain) tarjoavan? Jos kerran se että ei joudu itse maksamaan omaa kahviaan on jostain syystä niin tärkeää.

M: No mentäiskö kahville? Minusta olisi mukavinta tutustua sisätiloissa kuuman juoman äärellä.

N: Mennään vaan. Maksat varmaan kahden euron kahvini?

Noinko? Ei. Minä haluan nähdä, miten mies omasta aloitteestaan ja omasta halustaan siinä tilanteessa toimii, kun hän on kutsunut treffeille ja ehdottanut nimenomaan tiettyä paikkaa. Sitä vartenhan me tapaamme, että puolin ja toisin näemme, onko meillä niin paljon yhteistä ja herääkö sellainen kiinnostus, että tutustumista kannattaa jatkaa. Ihan yhtä lailla kuin maksamista minä seuraan muutenkin miehen käytöstä; miten hän tervehtii, miten nonverbaalinen viestintä välillämme sujuu, miten juttu lentää jne.

t. Se, jonka ensitreffit olivat kävelytreffit

Selvää miehen esineellistämistä. Kuin koeajaisit autoa.

Ulkokuoren ja teknisen toiminnan tarkistus olisi sitä. Vai millaisia luonteenpiirteitä itse olet autoista löytänyt?

:-D

Meille naisille on opetettu jo aikoja sitten, ettemme saa kiinnostua miehen ulkonäöstä, pituudesta, tuloista tai statuksesta. Luonteen pitäisi ratkaista. Mutta nyt yritys tutustua luonteeseen onkin esineellistämistä.

Ei voi voittaa, teki miten hyvänsä ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, eli mies kutsuu minut kahville, ja odottaa, että maksan itse kahvini. Kutsun miehen seuraaville treffeille luokseni ja tarjoan kahvia ja pullaa. Maksaako mies minulle tuon kahvin ja pullan hinnan? Kaksoistandardit, nääs?

Kuka kutsuu omaan kotiinsa toisilla treffeillä?

Sehän on kaikille miehille varoitusmerkki että nyt jollain seniorilla on vauvakuume.

Lasketko muuten miehen bensakulut tai dösälipun tuossa tapauksessa kuluihin? Kutsuja jos kerran maksaa ja sä pääset ilmaiseksi.

Ahaa. No sitten kans niillä ekoilla treffeillä pitää laskee paljonko on mennyt dödsäkulyihin, bensaan, parkkilippuihin rahaa. Laskeeko molemmat, ja se joka on maksanut enemmän, kuin toinen, niin hyvittää toiselle, vai miten ajattelit?

Eikö se nyt ole että mies maksaa?

korjaan, kutsuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Luulisi sitten, että ei ole näin paha juttu normaalisti työssä käyville maksaa itse omaa kahvia ja pullaansa. Kuitenkin tässä äskettäin yksi nainen ilmoitti, että ei haluaisi sellaista miestä, joka ei hänelle tarjoa ensitreffeillä.

No mutta ethän sinä sellaista naista halua deittailla. Etkä pysty hänen ajatuksiaan muuttamaan. Joten kaikin mokomin säästä molempien aikaa ja kysy etukäteen onko naisella tarkoitus maksaa itse viiden euron ostoksensa vai ei.

Itsellä naisena tässä ei tosiaan ole pointtina se viisi euroa, vaan enemmän se toisen huomioiminen, ja käytöstavat. Peli ei ole automaattisesti poikki jos joudun itse maksamaan, mutta jos siitä nimenomaan tehdään numero ja mies tekee tavalla tai toisella selväksi että minussa se tärkein ominaisuus on se, että maksan itse kahvini, niin ei paljoa jaksa alkaa mihinkään todisteluun että enhän minä mikään vaativa prinsessa ole.

Mitä ajattelisit jos kahvin hinta olisi kahvilassa 6 euroa ja mies sanoisi, että kävelläänkö vähän eteenpäin jos löytyisi hieman halvempi kahvila?

Minä sanoisin, että juodaanpa kahvit täällä, minä tarjoan ! Ja selvittäisin, että mistä moinen käytös johtuu. Jos selvisi, että mies on sairaalloisen pihi, niinen tapaisi enää.

Minä ajattelisin tuolla tavalla, mutta en sanoisi niin jos olisi hyvä nainen treffeillä. Ajattelisin mielessäsi, että kannattaisi mielummin käydä ostaa vaikka laadukas lohifile ja valmistaisin siitä herkullisen ja terveellisen aterian molemmille. En käy koskaan kahvilassa ellei kyse ole treffeistä. Mielestäni se on järjetöntä rahan ja ajan käyttöä. En kävisi kahvilassa ilman treffejä vaikka kahvi maksaisi 50 senttiä.

Ei hyvänen aika. Sinä siis treffeillä teeskentelet jotain muuta kuin olet. Jatkossa naisen ehdottaessa kahvilaan menoa sinä sanot, että haetaan kaupasta kalaa ja kokataan itse. Siinä sitten nainen pesee jälkeenpäin paistinpannua ja miettii, että kahvilassa ei olisi tarvinnut tiskata. Jatkossa nainen käy edelleen kahvilassa ja ravintolassa, mutta ei sinun kanssa.

Jokainen mies tekee varsinkin alkuvaiheessa, mutta myös myöhemminkin jotain sellaista mikä ei ole hänelle luonteva tapa toimia tehdäkseen vaikutuksen naiseen. Olen varma, että suurin miehestä ei pidä kahvilassa istuskelusta, mutta suostuu siihen naisen takia. Ja tietenkin tiskaisin itse molempien astiat, jos nainen suostuisi minun tekemälle lounaalle/illalliselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, eli mies kutsuu minut kahville, ja odottaa, että maksan itse kahvini. Kutsun miehen seuraaville treffeille luokseni ja tarjoan kahvia ja pullaa. Maksaako mies minulle tuon kahvin ja pullan hinnan? Kaksoistandardit, nääs?

Kuka kutsuu omaan kotiinsa toisilla treffeillä?

Sehän on kaikille miehille varoitusmerkki että nyt jollain seniorilla on vauvakuume.

Lasketko muuten miehen bensakulut tai dösälipun tuossa tapauksessa kuluihin? Kutsuja jos kerran maksaa ja sä pääset ilmaiseksi.

No unohda vttu noi hälytyskellot ym muu paska- vastaa nyt kiltisti, että pitääkö miehen maksaa mulle kahvi ja pulla, jos se tuleetokilla treffeillä luokseni kylään, kun minä olen hänet kutsunut vai ei jos kerta ekoilla treffeillä, jonne hän oli minut kutsunut minä maksan itse kahvini ja pullan? Vai kaksoistandarteillako tässä pelataan?

Jos ei ole itse tehtyä niin voin maksaa.

Itse tehtynä se tulee hieman liian kalliiksi koska tuntiveloitus työlle on yhtä pullaa kohden aika kova.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, eli mies kutsuu minut kahville, ja odottaa, että maksan itse kahvini. Kutsun miehen seuraaville treffeille luokseni ja tarjoan kahvia ja pullaa. Maksaako mies minulle tuon kahvin ja pullan hinnan? Kaksoistandardit, nääs?

Kuka kutsuu omaan kotiinsa toisilla treffeillä?

Sehän on kaikille miehille varoitusmerkki että nyt jollain seniorilla on vauvakuume.

Lasketko muuten miehen bensakulut tai dösälipun tuossa tapauksessa kuluihin? Kutsuja jos kerran maksaa ja sä pääset ilmaiseksi.

Ahaa. No sitten kans niillä ekoilla treffeillä pitää laskee paljonko on mennyt dödsäkulyihin, bensaan, parkkilippuihin rahaa. Laskeeko molemmat, ja se joka on maksanut enemmän, kuin toinen, niin hyvittää toiselle, vai miten ajattelit?

Eikö se nyt ole että mies maksaa?

korjaan, kutsuja

Onko joku joskus pyytänyt deittiä maksamaan matkakulunsa? Onko itsellesi käynyt näin?

Oudoksi on deittailu mennyt. Onneksi ei enää tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

En oikein tiedä mitä tehdä.

Treffeillä olen maksanut teeni itse, mutta miehet valittavat, että tämä on liian maskuliinista käytöstä.

Kuulemma eivät saa kokea itseään tarpeellisiksi ja miehekkäiksi.

Eikä sitten jatkosta tule mitään, koska maksaessani omat menoni, olen liian ”miehekäs”.

Miten ratkaista tilanne niin, ettei kolhi toisen omaatuntoa?

Oletko ajatellut että tapailet vääränlaisia miehiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, eli mies kutsuu minut kahville, ja odottaa, että maksan itse kahvini. Kutsun miehen seuraaville treffeille luokseni ja tarjoan kahvia ja pullaa. Maksaako mies minulle tuon kahvin ja pullan hinnan? Kaksoistandardit, nääs?

Kuka kutsuu omaan kotiinsa toisilla treffeillä?

Sehän on kaikille miehille varoitusmerkki että nyt jollain seniorilla on vauvakuume.

Lasketko muuten miehen bensakulut tai dösälipun tuossa tapauksessa kuluihin? Kutsuja jos kerran maksaa ja sä pääset ilmaiseksi.

Ahaa. No sitten kans niillä ekoilla treffeillä pitää laskee paljonko on mennyt dödsäkulyihin, bensaan, parkkilippuihin rahaa. Laskeeko molemmat, ja se joka on maksanut enemmän, kuin toinen, niin hyvittää toiselle, vai miten ajattelit?

Eikö se nyt ole että mies maksaa?

korjaan, kutsuja

Onko joku joskus pyytänyt deittiä maksamaan matkakulunsa? Onko itsellesi käynyt näin?

Oudoksi on deittailu mennyt. Onneksi ei enää tarvitse.

Kiinnosti tietää missä menee "kutsuja maksaa" raja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Oot ilmeisesti hyvin, hyvin persaukinen mikä ei ole ihmekään kun olet koko päivän tuota tässä ketjussa hokenut. Mutta meille normaalisti työssä käyville on kyse niin vähäisistä summista että menee naurun puolelle nämä "miksei sitä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa treffikumppanille". Vitonen pullaan ja kahviin suurin arvostuksen merkki. Tirsk.

Päinvastoin, minulla on sen verran omaakin rahaa ettei tarvitse dumpata muuten hyvää miestä vain kahvikupin takia. Siksihän minä ihmettelenkin niitä naisia joille se on joku elämää suurempi kynnyskysymys. Menkää töihin?

Ei sitä kahvikupin takia dumpatakaan vaan me-hengen takia, joka syntyy siitä että kutsuja ensin osoittaa huomioivansa kutsuttavaa symbolisen tarjottavansa kautta ja sen jälkeen osat kääntyvät ja kutsuttu tekee samoin. Ja tietenkin jos nainen kutsuu niin asia menee samoin, hei lähdetkö kahville, minä tarjoan.

Onko jollain oikeasti näin jäykän virallinen sosiaalinen elämä, että toinen "kutsuu" ja toinen "suostuu"? Eikä niin että kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja haluaa yhdessä tehdä jotain mistä kumpikin tykkää.

Hei lähdetkö kahville, minä tarjoan = jäykän virallinen sosiaalinen elämä :D. Mites teillä sen selvittäminen kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja haluaa yhdessä tehdä jotain? Telepatia? Savumerkit? Haiku-runot?

Oletko tosissasi? Puhumalla, kannattaa kokeilla joskus?

Kamalasti pöyristyi joku (mies) kun ehdotin, että välttyäkseen ikäviltä ”vaatimuksilta” kannattaa jo etukäteen kertoa, että toivoo molempien maksavan omansa. Että eihän se nainen sitten lähde!! ! Niin, mitä siinä menettää, jos ei pääse treffeille vääränlainen naisen kanssa? Päinvastoin säästää ne kahvirahat.

Kukaan nainen ei ole vastannut, että miksi nainen ei sano etukäteen odottavansa miehen maksavan hänen ostoksensa, jos miehen tarjoaminen on niin tärkeää.

En jättäisi kutsutun vastuulle. Jos minä pyytäjänä jostain syystä en haluaisi tarjota, tietenkin kertoisin tämän treffikutsua esittäessäni.

Kun nyt on huomattu, että jotkut odottavat kutsun sisältävän myös tarjoilut, niin miksi ihmeessä pitäisi lähteä ihan paikan päälle jännittämään, että minkätyyppinen käsitys tällä deitillä on, kun asian voi jo kutsuessaan tehdä selväksi? Jos kerran se ettei joudu tarjoamaan on jostain syystä niin tärkeää.

No miksi ei voi selvittää, että odottaa miehen ("kutsuja" tai "mies", kummin vain) tarjoavan? Jos kerran se että ei joudu itse maksamaan omaa kahviaan on jostain syystä niin tärkeää.

M: No mentäiskö kahville? Minusta olisi mukavinta tutustua sisätiloissa kuuman juoman äärellä.

N: Mennään vaan. Maksat varmaan kahden euron kahvini?

Noinko? Ei. Minä haluan nähdä, miten mies omasta aloitteestaan ja omasta halustaan siinä tilanteessa toimii, kun hän on kutsunut treffeille ja ehdottanut nimenomaan tiettyä paikkaa. Sitä vartenhan me tapaamme, että puolin ja toisin näemme, onko meillä niin paljon yhteistä ja herääkö sellainen kiinnostus, että tutustumista kannattaa jatkaa. Ihan yhtä lailla kuin maksamista minä seuraan muutenkin miehen käytöstä; miten hän tervehtii, miten nonverbaalinen viestintä välillämme sujuu, miten juttu lentää jne.

t. Se, jonka ensitreffit olivat kävelytreffit

Selvää miehen esineellistämistä. Kuin koeajaisit autoa.

Ok. Minkä takia sinä käyt (ensi)treffeillä, mikä tapaamisen tavoite on?

Päästä pukille, tietenkin.

Mihin niitä miehiä tarvitaan kun voi olla naisenkin kanssa ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, eli mies kutsuu minut kahville, ja odottaa, että maksan itse kahvini. Kutsun miehen seuraaville treffeille luokseni ja tarjoan kahvia ja pullaa. Maksaako mies minulle tuon kahvin ja pullan hinnan? Kaksoistandardit, nääs?

Kuka kutsuu omaan kotiinsa toisilla treffeillä?

Sehän on kaikille miehille varoitusmerkki että nyt jollain seniorilla on vauvakuume.

Lasketko muuten miehen bensakulut tai dösälipun tuossa tapauksessa kuluihin? Kutsuja jos kerran maksaa ja sä pääset ilmaiseksi.

Ahaa. No sitten kans niillä ekoilla treffeillä pitää laskee paljonko on mennyt dödsäkulyihin, bensaan, parkkilippuihin rahaa. Laskeeko molemmat, ja se joka on maksanut enemmän, kuin toinen, niin hyvittää toiselle, vai miten ajattelit?

Eikö se nyt ole että mies maksaa?

korjaan, kutsuja

Onko joku joskus pyytänyt deittiä maksamaan matkakulunsa? Onko itsellesi käynyt näin?

Oudoksi on deittailu mennyt. Onneksi ei enää tarvitse.

Kiinnosti tietää missä menee "kutsuja maksaa" raja

Siinä tarjottavassa. Tietysti. Jos ilta jatkuu, vuorotellaan. Onko tämä tosiaan joillekin noin vaikeaa?