Oletteko huomanneet, että " maalta" (=muualta Suomesta) Helsinkiin muuttaneet

...naureskelee niille! Mieheni, joka on ties-monennenko-polven-stadilainen huvittuu niistä, jotka kovasti yrittävät puhua slangia, vaikka eivät osaa. Mikä kumma siinä on, olisivat ylpeitä juuristaan ja puhuisivat reilusti omaa murrettaan, murteethan ovat kivoja!

Se tuntuu joskus olevan ainoa tapa...ja se on huvittavaa, että kun menee johonki pikkukaupunkiin ja vahingossa kertoo olevansa stadilainen, niin johan alkaa jengiä kiinnostaa/ärsyttää...sen jälkeen nimikin muuttuu: hei, sinä helsinkiläinen, mites teillä siellä Helsingissä...?? Eli parempi olla ihan hiljaa stadilaisuudestaan!

ja sitten savvoo viänätäen selittävät että ovat palaiasjaakasia staadilaisia.

Aikuiset ihmiset...

" ties monennenko polven" stadilainen.. =D



Missä muussa kaupungissa lasketaan sukupolvia taaksepäin, että onko varmasti sitten aidosti vaikka Jyväskyläläinen?



Ootte ihan bimboja! T. Stadilainen puoliksi varmaan kun äiti on mutta isä ei.

aivan äärettömän typerältä. En jaksa uskoa, että kukaan oikeesti aikuinen jaksaa pohtia onko aito stadilainen, vihdin " stadilainen" , junalla tuotu " stadilainen" tai vääntääkö jotain murretta vai ei.



Herätkää nyt jo, ollaan kaikki suomalaisia (heh, luojan kiitos kohta voidaan sanoa jo, että ollaan kaikki vain eurooppalaisia). Ja hei kaikilla on ihan aivot päässä, vaikka vääntää savoa, keravaa, stadin slangia yms. sehän on vain puhetyyli, joka tarttuu ihmiseen, jos kaikki ympärillä olevat puhuvat tietyllä tyylillä. Kyllä munkin korvaan ja vähän puheeseenkin tarttuu aika helposti " turkunen" , jos siellä on pidemmän aikaa.



Mitäs sitten jos joku ex-mikkeliläinen ei enää puhu kotiseutunsa murretta?

Ihmisten murteet muuttuvat ajan myötä. Kyse ei ole siitä, että haluaisi muuttua " stadilaiseksi" tai pohjalaiseksi tai miksi vaan. Kyse on pikemminkin siitä, että sosiaalisena olentona ihminen ottaa vaikutteita ympäristöstään. Itse olen pohjoiskarjalainen, mutta asunut vuosia Tampereella. Huomaan omaavani puheessani paljonkin tamperelaisia vaikutteita, jotka eivät ole välttämättä tiedostettuja. Keskipohjalainen isoäitini on asunut Savossa yli 50 vuotta. Hänen murteensa on mennyttä eli mummoni ei puhu mitään murretta, mutta hänen puheessaan on hienoinen savolainen nuotti. Ihmisten puhe siis muuttuu ajan myötä ja on aivan luonnollista, että vuosikausia Helsingissä asunut maaltamuuttaja alkaa puhumaan pääkaupunkiseutulaisella nuotilla. Slangisanoja väkisellä puheessaan viljelevät ovat sitten toinen juttu.

Kun opiskeltiin Helsingin yliopistossa, junantuomat viänsi ja kiänsi ylpeinä murteitaan, kulkivat jussipaidoissa jne. Jos varsinkin bileissä siideripäissään alkoi mulla päästä itselleni ominainen pohjois-helsingin lähiöiden puhetapa vallalle, mua pidettiin leuhkana ja diivana jne jne.

itse olen suntyperäinen stadilanen, mutta asunut Turussa jo 7 vuotta. Kyllä Turun murre on minuun alkanut tarttua, eikös se ole ihan normaalia...? Jos kainuulainen asuu aikansa Helsingissä, niin eikös paikallien puhetyyli vähän huomaamattakin tartu ? Ei kai sen täydy mitään leuhkimista olla ? En minäkään tieten tahtoen ole alkanut puhumaan " turkua" .