Kestääkö suhde armeija-ajan?

Omana 11 kk palvelusaikana seurasin vierestä tupakaverieni seurustelujuttuja. Kaikki menivät puihin, paitsi yksi.

Tämä pari tosin tekikin töitä yhteiselonsa eteen. Puhelin kävi kaikki vapaa-ajat niin kuumana, että kaverit jo naureskelivat tälle. Mutta sepä pariskunta sitten olikin ainoa, jossa tyttöystävä tuli vielä kotiutuspäivänä kasarminportille vastaan.

Meillä kesti hyvin armeija-ajan 2007 tuo parisuhde. Meillä ei juuri iltavapaita ollut joissa olisi saanut kassulta poistua, aika paljon oli myös kiinni viikonloput, vähintään puolet, mutta kyllä sitä välillä oltiin koko kuukausi kasarmilla. Sen ajan kännyköillä se oli lähinnä tekstareita ja soittoja, mutta sillä pärjäsi. Myönnän välillä kipinässäkin laittaneeni jotain viestejä jotka sitten tyttöystäväni luki aamulla :) 

Suhde päättyi myöhemmin muista syistä. Tupakavereillakin useimmilla kesti suhde, jotka siihen panostivat. Suurin riski eroon oli niin, että tyttöystävä aloitti yliopisto-opinnot samaa aikaa ja löysi sieltä uuden tai petti poikaystävän ollessa intissä. Meillä noita pettämismahdollisuuksia ei tosiaan kauheasti ollut kun ei ollut ns. pitkiä iltavapaita joilla poistua kasarmilta. 

Riippuu kuinka kauan olette olleet kimpassa ja miten sitoutuneita te olette. 

Iltalomilla ei kyllä pääse pettämään ainakaaan konkreettisesti koska on tultava kasarmiin nukkumaan. 

Meillä kesti. Kolme vuotta yhdessä siinä vaiheessa, muutama kuukausi asuttu yhdessä. Varuskunta oli lähellä kotia ja mies pystyi käymään iltavapailla kotonakin, tosin minä olin varmaan puolet niistä töissä eikä ehditty nähdä. Vaikka se vuosi tuntui nuorena pitkältä, niin jälkikäteen ajateltuna se oli kuitenkin vain pieni hetki elämästä.

Suhde kestää tai on kestämättä, jos ero on tullakseen niin se tapahtuu ilman armeijaakin. Turha miettiä eroja ja pettämisiä jo etukäteen.

Vaan mitäs sanotte tästä? Mun rakas meni armeijaan, jossa minimipalvelusaika oli 2 vuotta. Sitten vielä kirjeenvaihto oli rajoitettua, en tiedä, tsekkasiko siellä joku, mitä kirjoitellaan ja kenelle. Mutta tämä tapahtui siis 80-luvulla, ja me kuuluimme rautaesiripun eri puolille. No eipä siinä sitten mitään yhteyksiä ollut 2 vuoteen. Sattumoisin sitten tapasimme uudelleen tuon jälkeen ja yritimme vielä lämmittää suhdetta, mutta kun asuimme vielä satojen kilometrien päässä toisistamme, niin ei siitä enää mitään tullut. Tuskin voitte moittia kumpaakaan. Olimme nuoria ja ihan umpirakastuneita, mutta nämä olosuhteet olivat jo liikaa.

Nostoa

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei kestänyt. Sain muijalta kenkää AUK:in loppuvaiheessa.

Olin häneen kovin rakastunut. En ole ääneen sanonut, mutta en ole sen hänen jälkeen tuntenut rinnassa samanlaista tunnetta.

Bänksien jälkeen tuli otettua hoolia liikaa. Hän ei tainnut jäädä minua suremaan, kun kundikaverit vaihtuivat tiuhaan tahtiin.

Nykyään olemme face-kavereita. Olemme joskus nähneet pikaisesti toisiamme -siis ohi mennen. Toisinaan mietin, ajatteleeko hän minua koskaan. Romanssistamme on aikaa kymmeniä vuosia.

Oltiin seurusteltu noin 3 vuotta ennen kuin poikaystävä lähti armeijaan, nyt palvelusta enää noin 2kk jäljellä ja edelleen ollaan onnellisesti yhdessä! Meidän suhde on ehkä jopa parantunutkin entisestään ja yhteinen aika tuntuu vielä paremmalle nykyään intin myötä.

Pisin kiinniolo oli 7vk koska korona ja aukista siirtyminen rukkiin, joka tuntui kyllä älyttömän raskaalle mutta selvittiin.

Eli kestää suhde jos on tarpeeksi vakaa pohja ja oikeesti halua elää yhdessä haasteista huolimatta :)

Merijalkaväen mies-elokuvassa ku se palaa Persianlahden sodasta 1993 niin joku vieras mies avaa niiden talon oven ku se tulee kotiin.

Se on pahinta mitä nainen voi miehelle tehdä.

Kyllä kestää, nimittäin pojan osalta. Tytöstä en ole varma.

Tämä on unelma-asetelma pojalle. Lomille kun menee, luvassa on seksiä eikä rahatkaan kulu kapakassa. Meillä kadehdittiin näitä tyyppejä ja tentattiin saiko seksiä lomalla. Nämä vaan myhäili, vaan ei sanoneet mitään. Me muut jouduimme tyytymään lomilla(kin) käteen kun ei flaksi käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on unelma-asetelma pojalle. Lomille kun menee, luvassa on seksiä eikä rahatkaan kulu kapakassa. Meillä kadehdittiin näitä tyyppejä ja tentattiin saiko seksiä lomalla. Nämä vaan myhäili, vaan ei sanoneet mitään. Me muut jouduimme tyytymään lomilla(kin) käteen kun ei flaksi käynyt.

Itehän olin neitsytpoika koko armeija-ajan

Meillä joukkueenjohtaja otti joukkueen aina riviin ennen lomallelähtöä ja sanoi:

- Kaljaa ja billua, joukkue

Ja kaikki vastasivat kovaan ääneen:

- Kaljaa ja billua, herra luutnantti

- Lomille, mars.

Kaljaa tuli, vaan billua ei.

Minä olin kiltti poika ja menin aina äitin luo lomilla. Äiti teki minulle makaronilaatikkoa ja lettuja. Ei kehdannut tupakavereille sitä kertoa, valehtelin olleeni kapakassa koko loman.

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin uuden tyttöystävän intin aikana.

intistä? jonkun rekkiksen? siis mitä ihmettä? ei voi olla

Kestää jos suhde on lujalla pohjalla. Vaikka olisitte molemmat nuoria ja "maailma houkutuksia täynnä".

Eikä ne iltalomat ainakaan meidän kasarmilla olleet kummoisia. Porukka tilasi pitsaa ja luki Aku Ankkaa. Jos sen kestät että hyvä peruskunto lässähtää loppukauden aikana niin olette (moraalisesti kypsät ihmiset) vakaalla pohjalla :)

ja enemmän houkutuksia siellä siviilissä kuitenkin on, vaikka maastokuviouniformu kaikessa rumuudessaan joitain tyttöjä näkynä houkuttelisikin

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei kestänyt. Sain muijalta kenkää AUK:in loppuvaiheessa.

olisit ollut 6kk, tuo 12kk on täysin vapaaehtoinen "typerän lapsen joka haluaa leikkiä jotain sotaa" valinta

Vierailija kirjoitti:

Merijalkaväen mies-elokuvassa ku se palaa Persianlahden sodasta 1993 niin joku vieras mies avaa niiden talon oven ku se tulee kotiin.

Se on pahinta mitä nainen voi miehelle tehdä.

Tästä tabusta aiheesta on vaiettujen vuosien jälkeen pikku hiljaa kirjallisuutta. Miten suomalaiset naiset toisen maailmansodan täkäläisissä jälkimelskeissä piti huolta "sakuista" ja yhteistyö toimi myös toisin puolin. Sen ajan viestiyhteyksillä, onko oma mies palaamassa jalkeilla kannakselta... ja jos palasi, mitä juoruja oman kylän väki taisi kertoa iltaisin vaimosta ja saunatuvalla palavasta merkkilyhdystä saksalaisten ollessa leiriytyneenä kylän pintaan.

Keskenään sodan käyneet jermut näitä asioita pui sivullisten kuulematta. Mutta voin veikata että kotiinpaluun ilon lisäksi perillä saattoi tuntea myös tuskaa.

Ei siellä iltalomilla mitään naisia ainakaan ennen ehtinyt saamaan. Ne alkoi klo 18 muistaakseni keskiviikkoisin, ellei ollut muuta ohjelmaa, ja päättyi klo 24 (alikessuilla ja kokelailla klo 01). Homman idea oli imeä viinaa niin paljon kuin tuossa ajassa oli mahdollista ja selvitä sitten portista sisälle ilman että sotilaspoliisi vei putkaan liiallisen juopumuksen takia. Heti aamulle oli varmaan tarkoituksella aina järjestetty tst-koulutusta, eli suomeksi metsässä ryömimistä. Siellä sitten oksenneltiin ja pari pyörtyi, kun krapula oli kova ja harjoitus myös. Krapulan sai hankkia, mutta sillä ei saanut mitään tasoitusta ja jos yritti, tuli paskaa niskaan. Pari kertaa osallistuin näihin ryyppäjäisiin, mutta sitten kaikkien into laantui kun se tetsaaminen krapulassa ei ollut sen arvoista ja muutenkin tympi lopettaa hauskanpito aina kesken. Parin minuutin myöhästymisestä muuten poltettiin viikonloppulomat, eli tarkkaa oli.

Kundista tulee homppeli siellä tupaleikeissä, ei kestä.