Kestääkö suhde armeija-ajan?

Meillä ei kestänyt suhde inttiä, mutta mentiin kuitenkin myöhemmin naimisiin ja perustettiin perhe.

Ei kestä. Itse aikanaan tulin jätetyksi lukioaikaisen tyttöystävän löydettyä yliopistosta jonkun uuden. Vajaa kolme kuukautta ehdin olla, kun tulin iltalomalle keskiviikkona. Tyttis tuli tapaamaan ja kertoi, että ei halua enää jatkaa.

Kyllä oli kivaa lähteä illalla takaisin, kun homma tuli täysin puun takaa. Seuraavana viikonloppuna soitin yrittääkseni vielä jutella asiasta, niin kuulin, että hän on löytänyt uuden ja haluaa katsoa mitä siitä tulee.

Olin aivan rikki useita kuukausia. Oikeastaan koko loppuajan armeijassa, vaikka kiireiset päivät toisaalta esti märehtimästä koko ajan asialla. Mutta syvät haavat yllättävä jätetyksi tuleminen jätti.

Vielä kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin, taustalla kummittelee jätetyksi tulemisen haamu. Nykyinen avioliittoni on kestänyt kohta kaksikymmentä vuotta, mutta edelleen kaipaan joskus vahvistusta sille, että vaimoni ei ole häipymässä mihinkään.

Jos jätätte toisen armeija-aikana, tehkää se inhimillisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ei kestä. Itse aikanaan tulin jätetyksi lukioaikaisen tyttöystävän löydettyä yliopistosta jonkun uuden. Vajaa kolme kuukautta ehdin olla, kun tulin iltalomalle keskiviikkona. Tyttis tuli tapaamaan ja kertoi, että ei halua enää jatkaa.

Kyllä oli kivaa lähteä illalla takaisin, kun homma tuli täysin puun takaa. Seuraavana viikonloppuna soitin yrittääkseni vielä jutella asiasta, niin kuulin, että hän on löytänyt uuden ja haluaa katsoa mitä siitä tulee.

Olin aivan rikki useita kuukausia. Oikeastaan koko loppuajan armeijassa, vaikka kiireiset päivät toisaalta esti märehtimästä koko ajan asialla. Mutta syvät haavat yllättävä jätetyksi tuleminen jätti.

Vielä kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin, taustalla kummittelee jätetyksi tulemisen haamu. Nykyinen avioliittoni on kestänyt kohta kaksikymmentä vuotta, mutta edelleen kaipaan joskus vahvistusta sille, että vaimoni ei ole häipymässä mihinkään.

Jos jätätte toisen armeija-aikana, tehkää se inhimillisesti.

No varmasti satutti. Olet valmis antamaan henkesi maallesi ja maan naiset eivät pysty pysymään lojaaleina miehilleen jotka ovat valmiita kuolemaan.

Ei kestä, ei teinisuhteita ole luotu kestämään. Löydät kyllä jonkun paremman joskus.

Meillä kesti intin. Seurustelua oli siinä vaiheessa takana pari vuotta. Ehkä tilanne olisi voinut olla erilainen, jos olisin aloittanut silloin opiskelut eri paikkakunnalla. Vietin kuitenkin välivuotta kotipaikkakunnalla ja opiskelin avoimessa yliopistossa, joten kilpailevia rientoja ei ollut. Viikonloppuvapaat tulikin vietettyä yhdessä. Aika paljon oltiin poikaystävän vanhempien luona mutta välillä poikaystävä tuli minun vanhemmilleni kylään. 

Ilatavapailla lähinnä katsottiin leffoja tai hengattiin kasarmilla pitsaa syöden. Taisivat kerran vuoden aikana käydä lähikylän baarissa. Voihan siellä kasarmillakin tietysti pettää mutta, jos pettää niin ei kyseessä kovinkaan vakaa suhde olisi muutenkaan ollut. 

Korona-aika tietysti on tuonut vähän muutoksia kiinnioloihin mutta silloin reilu 10 vuotta sitten kotiin pääsi lähes joka viikonloppu. Kun arkipäivät oli täynnä puuhaa ja illalla soiteltiin pitkiä puheluita, niin viikonloppu tuli nopeaan. 

Nostetaan

.

.

Tiesin varmuudella että tuvastani 3 miestä seurusteli. Kahdella heistä suhde päättyi eroon intin aikana. Toisen heistä nainen jätti, toisesta en tiedä.

Me oltiin seurusteltu 3 viikkoa ennen armejaan lähtöä, nyt naimisissa jo 30v.

Ei ole iltalomapettämisiä. Iltalomat hengaillaan tupakaverien kanssa kaljoitellen ja inttijuttuja jauhaen. Jos varuskunta on kaupungissa niin paikalliset nuoret naiset ovat turtuneet kurkkusalaattijengiin ja harvaa kiinnostaa liittyä baariseurueeseen kuuntelemaan inttijuttuja. Jos varuskunta on skutsissa, niin iltalomilla ollaan varuskunnassa tai portinpielen pikku pubissa jossa ei ole muita naisia kuin 67-vuotias baarinpitäjä tuoppeja täyttämässä.

Varusmiesaikana suhteen lopettaa varmaan 95%:sesti siviilimaailmaan houkutuksien pariin yksin ja yksinäisenä jäänyt ”sotaleski”. On aikaa ja vapautta yksin mennä ja puuhata ja piankos sitä tapaa jonkun tai tajuaa että viihtyykin yksin ihan hyvin.

Ei onnistunut omalla kohdallani. En jaksanut odottaa miestä joka veti kaikki vapaat viikonloput viinaa kavereidensa kanssa. Minä kelpasin vain sunnuntain krapulaa ja inttiinpaluuvitutusta helpottamaan. Löysin onneksi parempaa seuraa.

Oikeasti intti ei ole mikään ongelma parisuhteelle, kunhan molemmat panostavat saman verran. Muistakaa viettää yhteistä aikaa ja suunnitella sitä vapaaviikonloppuihin jo etukäteen. Kun on jotain odotettavaa, yhteinen aika tuntuu entistä mukavammalta.

Oma poikaystävä oli intissä kun korona alkoi. Oman ja hänen kokemuksen perusteella korona-aika paljon helpompaa, toki on pitkä aika odotella aina se kuukausi kerrallaan, mutta kahden viikon lomat voittaa viikonloppulomat mennen tullen! Kerkeää tehdä muutakin kuin nukkua. Jos suhde ei yhtä armeijavuotta kestä, ei se kestä mitään muutakaan.

Armeijassa saippua lipsahtaa suihkussa..

Ei hätää ap, tulen lohduttamaan inttileskeä heti kesällä. Reino-setä opastaa perseseksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kestä. Itse aikanaan tulin jätetyksi lukioaikaisen tyttöystävän löydettyä yliopistosta jonkun uuden. Vajaa kolme kuukautta ehdin olla, kun tulin iltalomalle keskiviikkona. Tyttis tuli tapaamaan ja kertoi, että ei halua enää jatkaa.

Kyllä oli kivaa lähteä illalla takaisin, kun homma tuli täysin puun takaa. Seuraavana viikonloppuna soitin yrittääkseni vielä jutella asiasta, niin kuulin, että hän on löytänyt uuden ja haluaa katsoa mitä siitä tulee.

Olin aivan rikki useita kuukausia. Oikeastaan koko loppuajan armeijassa, vaikka kiireiset päivät toisaalta esti märehtimästä koko ajan asialla. Mutta syvät haavat yllättävä jätetyksi tuleminen jätti.

Vielä kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin, taustalla kummittelee jätetyksi tulemisen haamu. Nykyinen avioliittoni on kestänyt kohta kaksikymmentä vuotta, mutta edelleen kaipaan joskus vahvistusta sille, että vaimoni ei ole häipymässä mihinkään.

Jos jätätte toisen armeija-aikana, tehkää se inhimillisesti.

No varmasti satutti. Olet valmis antamaan henkesi maallesi ja maan naiset eivät pysty pysymään lojaaleina miehilleen jotka ovat valmiita kuolemaan.

Mulla oli viisas äiti ja täti, jotka sanoivat mulle, että poikaystävää ei saa jättää intin aikana. Kuvasit hyvin, miltä se tuntuu. Kunpa nuorilla naisilla olisi sen verran inhimillisyyttä ja epäitsekkyyttä pysyä poikaystävän rinnalla varusmiespalveluksen ajan. Se on lyhyt aika elämästä. Noudatan neuvoa ja olimme yhdessä vielä intin jälkeenkin muutaman vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kestä. Itse aikanaan tulin jätetyksi lukioaikaisen tyttöystävän löydettyä yliopistosta jonkun uuden. Vajaa kolme kuukautta ehdin olla, kun tulin iltalomalle keskiviikkona. Tyttis tuli tapaamaan ja kertoi, että ei halua enää jatkaa.

Kyllä oli kivaa lähteä illalla takaisin, kun homma tuli täysin puun takaa. Seuraavana viikonloppuna soitin yrittääkseni vielä jutella asiasta, niin kuulin, että hän on löytänyt uuden ja haluaa katsoa mitä siitä tulee.

Olin aivan rikki useita kuukausia. Oikeastaan koko loppuajan armeijassa, vaikka kiireiset päivät toisaalta esti märehtimästä koko ajan asialla. Mutta syvät haavat yllättävä jätetyksi tuleminen jätti.

Vielä kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin, taustalla kummittelee jätetyksi tulemisen haamu. Nykyinen avioliittoni on kestänyt kohta kaksikymmentä vuotta, mutta edelleen kaipaan joskus vahvistusta sille, että vaimoni ei ole häipymässä mihinkään.

Jos jätätte toisen armeija-aikana, tehkää se inhimillisesti.

No varmasti satutti. Olet valmis antamaan henkesi maallesi ja maan naiset eivät pysty pysymään lojaaleina miehilleen jotka ovat valmiita kuolemaan.

Mulla oli viisas äiti ja täti, jotka sanoivat mulle, että poikaystävää ei saa jättää intin aikana. Kuvasit hyvin, miltä se tuntuu. Kunpa nuorilla naisilla olisi sen verran inhimillisyyttä ja epäitsekkyyttä pysyä poikaystävän rinnalla varusmiespalveluksen ajan. Se on lyhyt aika elämästä. Noudatan neuvoa ja olimme yhdessä vielä intin jälkeenkin muutaman vuoden.

Olisi kiva kuulla äidiltäsi tai tädiltäsi perustelut siihen, miksi nainen on se jonka pitää kärsiä vastentahtoisesti suhteessa jotta miehelle ei tulisi paha mieli? Vai toimisiko tämä jos sukupuolet ovat toisinpäin?

Mielestäni ahdistava ajatus, että toinen joutuu tuhlaamaan elämästään jopa vuoden jotta jonkun toisen mieli ei pahoitu. Jos mulla olisi jälkeläisiä, opettaisin toisin. Kenenkään kanssa ei ole ikinä pakko olla yhtään mistään syystä. Parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen ja molempien tahtoon.

34

Kesti. En käynyt juuri iltalomilla.

Osalla kestää, osalla ei.

Oma tyttöystäväni pisti poikki.

Siskoni suhde kesti, ja nyt sitten siskon kahden tyttären suhteet kestivät armeijan.

Mä aloin seurustella kuukautta ennen kuin mies lähti inttiin, yhdessä oltiin melkein 30 vuotta. Nyt eroamassa. Eli intin kesti, mutta loppuelämää ei.