Lue keskustelun säännöt.
Yhteiset lapset exällä: kuinka usein puolison ex soittelee?
18.03.2021 |
Kuinka paljon nykyisen puolisosi ex soittaa puolisollesi? Mietin onko tää enää normaalia kun soittaa vähintään kerran päivässä, parhaina päivinä jopa 2-3 kertaa. Ja puhelut on välillä pitkiä eikä mitään akuuttia asiaa edes.
Puolisoni ex soittaa lähes joka aamu ja ilta. Inhottavinta on iltapuhelut kun voi tulla esim kesken ruuanlaiton ja sit jo tietää et okei, nyt tää puhelu kestää jonkun puoli tuntia taas. En ole sanonut mitään kun yritän ymmärtää mut vähitellen alkaa ärsyttää niin että tekis mieli sanoa asiasta. Miten teillä muilla? Onko tää vaan ihan normaalia?
Ex myös pyytää kaikenlaista kuskaus ym apua monta kertaa viikossa, nämä on musta enemmän ok mut tuo jatkuva soittelu on se joku häiritsee.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolisosi tykkää jutella exänsä kanssa niin anna jutella. Hänen asiansa laittaa loppu touhulle, jos häiritsee.
Parisuhteeseen kuuluu kompromissit. Ei se niin mene, että toinen tekee mitä haluaa, ja toisen pitää kärsiä.
Jotenkin näistä kommenteista usein paistaa läpi se, ettei ennen yhteen muuttamista ole kunnolla keskusteltu ja sovittu pelisäännöistä.
Lisäksi tässäkin kommentissa puhutaan vain parisuhteesta ja kahdesta henkilöstä, vaikka uusperheissä on myös lapsia.
Erityisesti nämä lapsettomat nyksät haluaa mielellään unohtaa lapset tässä kuviossa ja se kyllä useimmiten kostautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä soittelen exälle vaihtelevasti, ihan vain kuulumisia vaihdellaan, ei edes lasten asioista. No, he ovatkin jo täysi-ikäisiäkin. Joskus voi mennä joku viikko ilman, joskus puhutaan useampi kerta viikossa.
Minusta on ihan kiva että välit ovat näin hyvät nykyisin.
Meillä ei ole nyksiä kummallakaan, silloin pitäisi ehkä rajoittaa vähän.
Mielestäni ap voisi sanoa että aika paljon exäsi soittelee, ja katsoa mitä mies siihen sanoo.
itse olen ex, ja meillä alakouluikäiset lapset. En edes muista koska viimeksi soitin. Asiat hoidetaan yleensä viesteillä eikä niitäkään kovin usein tarvitse laittaa. Soitetaan lähinnä jos jotain akuuttia sattuu ja silloinkin puhelu yleensä tosi lyhyt. Minusta soittelu häiritsee, viesti on neutraalimpi tapa hoitaa ei-kiireinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ihmiset alatte elämään uusperheissä, kun ette kuitenkaan kestä puolisonne lapsia ja/tai exää ja kompromissien tekeminen on teille vastenmielistä tai jopa mahdotonta?
Uusperheissä eläminen on paljon vaativampaa kuin ydinperheessä ja sen onnistuminen vaatii kaikilta osapuolilta paljon.
Usein parempi vaihtoehto onkin, että kaikki osapuolet asuvat omissa kodeissaan siihen asti, että lapset ovat aikuisia ja muuttaneet jo pois.Ei tämä vaikeaa ole, kun sovitaa yhteisistä säännöistä meidän perheen sisällä. Kun priorisoidaan nykyinen parisuhde, eikä eksää.
Se ei valitettavasti ole noin yksinkertaista.
Mukana kulkevat aina ne molempien osapuolien lapset, exät ja exien sukulaiset. Se exä on aina puolisosi lasten toinen vanhempi, jota et valitettavasti voi täysin ulkopuolelle sulkea. Jos et tätä ymmärrä, niin varmasti on vaikeuksia tiedossa.No, olemme olleet yhdessä 8 vuotta, eikä niitä vaikeuksia ole vielä tullut.
Eksän sukulaisista minulla ei ole aavistustakaan. Eksääkään en ole nähnyt.
Siis ettekö ole koskaan järjestäneet lapsille synttäreitä, rippi- ja muita juhlia, joihin olisi kutsuttu lasten toinen vanhempi, mummo ja vaari ja muita sukulaisia exän puolelta???Voi lapsiparkoja...
Mutta ilmeisesti tärkeintä perheessänne on ollut, että sinä olet ollut tyytyväinen.
On meillä ollut kahdet rippujuhlat. Ja sinne on kutsuttu kaikki. Silti ei ole ollut mitään ongelmia. Toinen vanhempi järjestänyt juhlat, toinen maksanut puolet kuluista, siTten parin tunnin juhlat ja se oli siinä. Kiusallista, mutta ei mahdotonta.
Syntärit vietetään aina oman suvun kesken. LapselLa on siis kahdet synttärit. Mikä tässä olisi ongelma?
Kyllä tuo jatkuva soittelu on jonkinlaista kykenemättömyyttä asettua toisen asemaan. Etenkin jos ex tietää että toisella on uusi suhde. Häiriköi toisten elämää miettimättä mitä tekee. Sanoisin varmaan aika suoraan että nyt olis parempi jättää vastaamatta tai pitää puhelut lyhyinä. Useimmat ihmiset tajuaa itse ettei soittele jatkuvasti. En mä ainakaan edes haluais jatkuvasti puhua exäni kanssa. Juttelen mieluummin ystävieni kanssa. Eri asia on hätätilanteet tai jos on joku monimutkaisempi asia kuten vaikka koulukiusaaminen tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ihmiset alatte elämään uusperheissä, kun ette kuitenkaan kestä puolisonne lapsia ja/tai exää ja kompromissien tekeminen on teille vastenmielistä tai jopa mahdotonta?
Uusperheissä eläminen on paljon vaativampaa kuin ydinperheessä ja sen onnistuminen vaatii kaikilta osapuolilta paljon.
Usein parempi vaihtoehto onkin, että kaikki osapuolet asuvat omissa kodeissaan siihen asti, että lapset ovat aikuisia ja muuttaneet jo pois.Ei tämä vaikeaa ole, kun sovitaa yhteisistä säännöistä meidän perheen sisällä. Kun priorisoidaan nykyinen parisuhde, eikä eksää.
Se ei valitettavasti ole noin yksinkertaista.
Mukana kulkevat aina ne molempien osapuolien lapset, exät ja exien sukulaiset. Se exä on aina puolisosi lasten toinen vanhempi, jota et valitettavasti voi täysin ulkopuolelle sulkea. Jos et tätä ymmärrä, niin varmasti on vaikeuksia tiedossa.No, olemme olleet yhdessä 8 vuotta, eikä niitä vaikeuksia ole vielä tullut.
Eksän sukulaisista minulla ei ole aavistustakaan. Eksääkään en ole nähnyt.
Siis ettekö ole koskaan järjestäneet lapsille synttäreitä, rippi- ja muita juhlia, joihin olisi kutsuttu lasten toinen vanhempi, mummo ja vaari ja muita sukulaisia exän puolelta???Voi lapsiparkoja...
Mutta ilmeisesti tärkeintä perheessänne on ollut, että sinä olet ollut tyytyväinen.On meillä ollut kahdet rippujuhlat. Ja sinne on kutsuttu kaikki. Silti ei ole ollut mitään ongelmia. Toinen vanhempi järjestänyt juhlat, toinen maksanut puolet kuluista, siTten parin tunnin juhlat ja se oli siinä. Kiusallista, mutta ei mahdotonta.
Syntärit vietetään aina oman suvun kesken. LapselLa on siis kahdet synttärit. Mikä tässä olisi ongelma?
Jatkan. Siis nuo rippujuhlat ovat olleet minun lapsillani. Miehen eksää enkä sukulaisia ole nähnyt, kun heillä ei ole vielä ollut rippikouluikäisiä.
Kuulostaa oudolta. Noin usein tapahtuvat ja pitkät puhelut tarkottaa, että kumpikaan ei ole eroa käsitellyt loppuun ja henkistä yhteyttä ylläpidetään yhteisesti. Ehkä kummallakin on alitajuisena haaveena paluu yhteen.
Sen enempää syitä ihmettelemättä, itse olisin nostanut kissan pöydälle. Ei kannata syytellä vaan esittää asia niin, että puoliso joutuu miettimään itse toimiaan tai käytöstään.
Ei ehkä ihan vastaava tilanne mutta on kokemusta siitä, kun puolisolla menee kaikki mahdollinen mun ja yhteisten asioitten edelle. Esimerkiksi ollaan lähdössä jonnekin. Puhelin soi eikä lähdöllä olekaan enää kiire. Noh, leffa tai teatteri alkaa tietyllä kellonlyömällä ja jos on kutsuttu kavereille syömään tiettyyn aikaan niin ruoka ei odota tuntia tai kahta. Aika pian aloin vaan lähteä sovittuna aikana. Yksin. Loppui myös yhteisten menojen suunnittelu kun tiesin ettei niistä mitään tule. Lomamatkoilla puolet päivästä meni tyyliin "laitan vaan tän viestin", "vastaan vaan tähän vielä" tai "Pete soittaa, otan tän nopeesti". Yksikään noista ei ollut sellainen asia, että olisi vaatinut välitöntä reagointia.
Puoliso tietenkin suuttui ja loukkantui verisesti kun kuuli auton starttaavan ja lähdin yksin jonnekin, minne piti mennä yhdessä. Tai soitin kavereille ettei me päästäkään tulemaan. Sanoi ettei kuulemma voi lopettaa puheluita lyhkäseen tai jättää kokonaan vastaamatta. KAverit on tärkeitä. Kun kysyin että entäs minä, mitä hänelle tarkottaa mun kanssa tehdyt suunnitelmat ja mulle annetut lupaukset. Eikö ne ole tärkeitä? Eipä tuo osannnut siihen mitään sanoa. Olin siis itsestäänselvyys. Ymmärsin ettei tilanne tule muuttumaan ja erottiin. Kymmenen vuotta myöhemmin eksä on edelleen katkera eikä ymmärrä miksi hänet jätin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli alussa sama homma! Miehen ex soitteli vähän väliä ja mies oli hyvin myötäilevä.
Lopulta sai kerrottua, että oli ollut suhteessa alistuvampi, eikä osannut pistää rajoja vieläkään hänelle. Sanoin miehelle, että ”Me”olemme nykyään parisuhteessa ja toisen parisuhdetta pitää kunnioittaa! Nykyään kun mies sai(pakotin) vedettyä rajat hänelle, lasten asiat vaihtuu näppärästi viesteilläkin.
Siis ettekö ole koskaan järjestäneet lapsille synttäreitä, rippi- ja muita juhlia, joihin olisi kutsuttu lasten toinen vanhempi, mummo ja vaari ja muita sukulaisia exän puolelta???Voi lapsiparkoja...
Mutta ilmeisesti tärkeintä perheessänne on ollut, että sinä olet ollut tyytyväinen.