Ikääntyminen ja haikeus aisioihin, jotka ei koskaan enää palaa

Nyt kuuttakymppiä lähestyessäni olen löytänyt itseni useasti haikailemasta lapsuutta ja nuoruutta. Joskus oikein sattuu, kun nään nuoria, joilla koko elämä edessään tai kuulen nuoruudesta tutun biisin radiosta. Myös muistot sen aikaisista ystävistä saavat melkein kyyneleen silmään. Oletteko muut löytäneet itsestänne saman vuosien lisääntyessä?