Millaiset hautajaiset isälläsi/äidilläsi oli?

Nyt täytyy kyllä sanoa, että en muista muistotilaisuudesta yhtään mitään.

Ei hautajaisia on ollenkaan. Heidän molempien oma toive, että hautaustoimiston toimesta tuhkausjärjestelyt, ja tuhkien sirouttelu muistolehtoon, ei muistotilaisuutta.

Isä kuoli ensin, ja lehteen kuolinilmoituksen äiti kuitenkin halusi. Äidin kuollessa samanlainen ilmoitus laitettiin.

En ollut kummankaan hautajaisissa. Veli lähetti valokuvia mutta ne klikkailin suoraan roskakoriin.

Niissä hautajaisissa, joissa olen ollut on tarjoilulut olleet esim.

- palapaistia, perunoita, kasvisgratiinia, graavilohta, salaattia, leipää

- liha- tai lohikeitto, salaattia, leipää

- jälkiruoat usein kiisseliä

- kahvin kanssa leivos tai täytekakkua, pikkuleipiä

Molempien hautajaisissa tarjotiin  muistotilaisuudessa ruoka, koska osa sukulaista tuli kauempaa. Ja tietysti myös kahvit kakkuineen yms. Lehtiin laitettiin ilmoitus.

Ei, mutta jouduin laputtamaan kaikki tarjoilut, koska mukana oli kaksi vegaania.

Piirakkaan olin kirjoittanut ”Vegaaninen. Ei laktoositon.”

Huomasin siis vasta siivotessa. Kukaan ei tilaisuudessa huomauttanut. Meni onneksi ehkä surun piikkiin, silti nolotti. :D

Äidin hautajaiset pidettiin äidin toiveiden ja suunnitelmien mukaan. Vähän lisättiin tarjoiluja, mutta pidettiin ideasta kiinni.

Erikoisuutena oli viinitarjoilu, mikä oli toiveena.

Isän hautajaisia en järjestänyt ja niistä on jo 35v aikaakin, joten en muista, muistotilaisuudessa en edes ollut. Äidin hautajaiset oli ihan normi hautajaiset, muistotilaisuudessa oli muistaakseni karjalanpaistia (suku on Viipurista). En muista, aikaa tuostakin on jo 12v. Sen muistan, että äidin naapuri, 84v ikäinen mummo, könysi pöydän alle katsomaan piirettyjä mun lasten kanssa muistotilaisuuden loppupuolella. Olivat tuolloin 6, 3 ja 1 vuotiaita. Ja pappi haki pitopalvelulta purkillisen karkkia lapsille myös. Ihan samanlaiset hautajaiset kuin kaikki muutkin, mihin olen osallistunut.  

En tiedä. En ollut paikalla kummassakaan. Jos olisin ollut, olisin ehkä ollut ainoa vieras. Siinä oli kaksi ihmistä, jotka eivät keränneet ympärilleen ystäviä ja sukulaisia.

Voin kertoa kivoista hautajaisista: Siellä ei vingutettu suruvirsiä, vaan kirkossa soi hieno musiikki sellistien soittamana ja tarjoilut olivat poistuneen lempiruokia ja -juomia. Siellä kerrottiin hauskoja juttuja poislähteneen elämän varrelta ja naurettiin, itkettiin ja naurettiin taas. Pappikin totesi sen jälkeen, että rakkaus oikein paistoi niissä pippaloissa.