Lue keskustelun säännöt.
Kokenut työntekijä kokemattomien työyhteisössä?
18.03.2021 |
Työskentelen sote-alan työpaikassa, jossa työporukka on muutosten jälkeen vaihtunut sellaiseksi, että joukossa on useita täysin kokemattomia työntekijöitä, joilla kaikilla on alle 1 vuosi työkokemusta. Osalla ei käytännössä yhtään. Sitten olen minä, jolla on 20 vuoden työkokemus. Ikävä kyllä tuo porukan kokemattomuus on alkanut rassaamaan, sillä se näkyy kaikessa. Sen takia tulee ihan turhaa työtä, mokia ja hankaluuksia. Yhtään ei osata ennakoida, yhtään ei osata soveltaa. Ikävintä on että yksi näistä kokemattomista kokee olevansa "johtaja" ja ohjailee porukkaa välittämättä realiteeteista. Olen monesti sanonut että ei kannata tehdä niin, koska siitä seuraa tämä, mutta kukaan ei kuuntele minua. Muut kokemattomat seuraavat tätä yhtä kokematonta ja sitten se moka tapahtuu, kuten jo etukäteen pystyi päättelemään. Sen jälkeen vähätellään asiaa mutta sama touhu jatkuu. Esimies ei ole juurikaan työpaikalla, eikä muutenkaan ole kiinnostunut asiasta.
Mitä tehdä tilanteessa? Koen tämän todella turhauttavana. Minulla ei ole mitään kokemattomia vastaan, siinähän se kokemus tulee vuosien aikana. Mutta tämä että ei kuunnella yhtään minua on paitsi turhauttavaa, myös loukkaavaa ja ylimielistä. Kuinka toivoisin, että työyhteisöön tulisi edes pari kokemusta omaavaa, niin se työn laatu paranisi niin paljon ja turhat mokailut jäisi pois. Mutta eihän tähän paikkaan kukaan taida haluta. Halvemmaksi tulee palkata noita koulun penkiltä päässeitä.
Onko kokemuksia samasta tilanteesta? Miten ratkaisitte?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä annan olla, kokeilen opastaa muutaman kerran, jos ei ole kiinnostunut en enää tuputa. Potilas kärsii meillä viime kädessä. Saa liian suuria tai pieniä lääkemääriä, osa joutunut jopa teholle tämän vuoksi. Hoidollisesti haava ei parane, jos hoito väärä tai ei reagoida muutoksiin. Potilas ei kuntoutudu. Kotiutuu puutteellisin avuin ym. Tälläistä tapahtuu.
Ihmeen rennosti suhtaudut hoitovirheisiin. Potilas kuolee väärin hoidettuna.
En käytännössä edes välttämättä huomaa, koska hoidan omia potilaitani. Mutta jos opastusta ei haluta, niin en voi enempää. Joten huolettomasti, ilman omantunnon tuskia. Samaa on lääkäreissä, niitäkin välillä pelastetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen vielä kokematon, mutta alanvaihtaja, niin tiettyä kypsyyttä ja kokemusta työelämästä on. Se näkyy esim siinä, että perehdyn asioihin paremmin kuin moni nuorempi työntekijä. Vaikka olen itsekin kokematon, niin törmään samaan asiaan kuin aloittaja ja se on todella kuormittavaa.
Työssämme, kun ei voi vain tehdä ns. omaa tonttia, kun kyse on ihmisistä ja esim. heidän lääkityksestään, jossa tapahtuu usein virheitä, koska työntekijät eivät tarkista lääkelistaa😔 omien ohjattavieni asiat hoituvat, mutta kyllä se on todella ikävä katsoa vierestä, että toisen asukkaan asiat eivät hoidu, koska omaohjaaja ei hoida töitään. Asukkailta jää tärkeitä esim. lääkärikäyntejä väliin, kun pahimmillaan ei katsota kalenteria. Tai joudut lähtemään asukkaan kanssa lääkäriin tietämättä syytä, koska kirjausta ei ole. Ihan muutaman asian mainitakseni... asukkaiden vaipat loppuvat välillä, koska vaippavastaava ei hoida jne...
Meillä tilanne on päinvastainen kuin ap:lla. Ts. se ainoa kokenut, on se ongelma. Nuoret tekevät kuten on sovittu ja ovat tarkkoja, kysyvät neuvoja ja noudattavat niitä, neuvovat muita. Tämä ainoa kokenut haluaa tehdä omalla tavallaan, eikä suostu pysymään sovitussa. Ei kysy neuvoja eikä myöskään neuvo muita. Harmittaa, kun tuli hänet valittua hommiin. Koko ajan saan siivota häntä koskevia valituksia.
Ihan kuin mun työpaikalta! Olen itse vastaavana hoitajana ja kokemusta löytyy. Pari nuorta lähihoitajaa ovat yrittäneet olla pikkupomoja kaiken aikaa. Tekevät sh:n päätökset mitättömiksi ja muuttelevat ohjeita, koska täällä on aina tehty niin. Olen jutellut esimieheni kanssa monta kertaa ja välillä tilanne rauhoittuu. Suurin osa työkavereistani ovat mahtavia tyyppejä ja homma pelaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä annan olla, kokeilen opastaa muutaman kerran, jos ei ole kiinnostunut en enää tuputa. Potilas kärsii meillä viime kädessä. Saa liian suuria tai pieniä lääkemääriä, osa joutunut jopa teholle tämän vuoksi. Hoidollisesti haava ei parane, jos hoito väärä tai ei reagoida muutoksiin. Potilas ei kuntoutudu. Kotiutuu puutteellisin avuin ym. Tälläistä tapahtuu.
Ihmeen rennosti suhtaudut hoitovirheisiin. Potilas kuolee väärin hoidettuna.
En käytännössä edes välttämättä huomaa, koska hoidan omia potilaitani. Mutta jos opastusta ei haluta, niin en voi enempää. Joten huolettomasti, ilman omantunnon tuskia. Samaa on lääkäreissä, niitäkin välillä pelastetaan.
Kyse on ihmihengestä, ei lääkärin pelastamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä annan olla, kokeilen opastaa muutaman kerran, jos ei ole kiinnostunut en enää tuputa. Potilas kärsii meillä viime kädessä. Saa liian suuria tai pieniä lääkemääriä, osa joutunut jopa teholle tämän vuoksi. Hoidollisesti haava ei parane, jos hoito väärä tai ei reagoida muutoksiin. Potilas ei kuntoutudu. Kotiutuu puutteellisin avuin ym. Tälläistä tapahtuu.
Ihmeen rennosti suhtaudut hoitovirheisiin. Potilas kuolee väärin hoidettuna.
Varmaan ymmärrät, että asetelma on sama kuin ap:lla. Jos kyseessä on kollega, niin pitemmän päälle ei pitäisi olla hänen vatsahaavansa, että pälli, joka ei halua kuunnella neuvoja, tekee hoitovirheen. Sillä kollegalla ei ole sitten muodollista valtaa puuttua, jos joku on näin osaamaton. Jälleen esimiehellä on viime kädessä vastuu.
Ihmeen rennosti suhtaudut hoitovirheisiin. Potilas kuolee väärin hoidettuna.