Muistisairaan mummin piikkikammo ja tänään aika koronarokotukseen, onko ok "huijata" että sanon meidän menevän pelkästään sairaalan kahvioon pullakahveille?

Hmmm. Tarvitsisi jonkun harhautuksen kun rokote annetaan. Tyyliin "katso orava" tai "katso söpö koira" tms.

Ehkä voisit antaa hänen ymmärtää, että käsivarresta vain raapaistaan joku näyte, niin hän ei pelkää piikkiä? (Puhuisit siis etukäteen ihonäytteen tms. ottamisesta. Ei tarvitsisi edes valehdella, kunhan hänellä olisi vain mielessä jokin allergiatesti tms.) Ja piikin lähestyessä vedät hänen huomionsa muualle, vaikka itseesi. Olisiko kuvia vaikka lapsenlapsista, joita voisit näyttää samalla. Ihan paperisina. Jos mummo on huomaamaisillaan piikin, voisit pudottaa kuvat "vahingossa" lattialle ja se veisi mummon huomion toisaalle. Rokotus on niin pieni pistos, ettei sitä välttämättä huomaa. Olisi tärkeää keksiä jotain mukavaa puuhaa pariksi tunniksi myös rokotuksen jälkeen, ettei mummolle jää ahdistusta ja ettei hän jää yksin ihmetellen miksi käsivartta särkee.

Vierailija kirjoitti:

Minusta myös muistisairaalla on itsemääräämisoikeus. Koronarokote on kuitenkin vapaaehtoinen. Jos olis ns. pakkorokote, ymmärtäisin valehtelun. Tässä tilanteessa en.

Onhan se näinkin, mutta kun tapauksen mummo ei pelkää tai vastusta itse rokoteainetta, koska ei edes tajua mistä on kyse, vaan on piikkikammoinen. Hän siis päättää, ettei halua piikkiä, koska pelottava neula, mutta ei tajua mitä voi ehkä  menettää.

Edes muistisairasta ei pidä lähteä huijaamaan. Voi olla, että seuraavalla kerralla ei lähde kanssasi enää minnekään. Muistisairaudesta huolimatta jotkut asiat jättää jälkensä heillekin, kuten huomaat että hän "muistaa" kammota niitä piikkejä niin voi jatkossa kammota mihin tahansa lähtemistä, kun ei voi luottaa siihen, mihin hänet oikeasti viedään.

Sinuna kertoisin rehellisesti, että viet hänet rokotettavaksi. Perustele miksi ja ilman muuta myös muistisairaalta pitäisi oma tahto kysyä, jos hänellä on vähääkään vielä kykyä mielipiteisiin.

Laitoshoidossa olevat, jotka eivät enää tiedä pitääkö kahvista sokerin kanssa vai ilman, omaiset päättää heidän puolestaan, mutta jos mummosi on kyvykäs edes päättämään mistään ja jotenkuten kartalla maailman menosta ja omasta tahdosta, niin hänen kieltäytymistään pitää kunnioittaa.

Ilmeisesti hän vielä on jotenkuten omatoiminen, koska katsot rokotuksen tarpeelliseksi eli liikkuu kodin ulkopuolellakin? Jos mummo on jo huonokuntoinen eikä asioi missään, niin en oikein ymmärrä miksi rokottaa. Vieraat ja hoitajat voi suojata mummon itseltään kylässä käydessään.

Up

Vierailija kirjoitti:

Täällä piikkikammoinen joka myös odottaa rokotetta. Onneksi löysin pintapuudutusaineen , verikoekaan ei tuntunut miltään. Laittakaa mummolle rokote kohtaan pintapuudutus voidetta , ohjeet pakkauksessa.

Tämä nyt vaan oli sellainen tapaus, etten edes tajunnut, kun rokottaja oli jo pistänyt. Ja minä yleensä taannun täysin sekoilevan kaksivuotiaan tasolle. Hammaslääkärissä on pariin kertaan lähtenyt taju. Saas nähdä kakkosvaihe, on tietty ihan hirvee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jäin miettimään sitä, että onko pahasti muistisairaalle vanhukselle mitään järkeä antaa rokotusta? Minut saisi siinä tilassa viedä mieluummin viimeiselle piikille...

Lisäsin hoitotoiveisiisi.

Kiitos, mutta olen tehnyt sen ihan itsekin!

Käyttäytymisesi on ihmisarvoa alentavaa, petollista vanhusten petkutusta, alkaa menemään Juudaksen tasolle, hyi häpeä!

Kirjoitin aiemmin harhauttamisesta kuvien avulla. Oma äitini oli muistisairas ja niin uppiniskainen kuin olla ja voi. Ymmärrän hyvin ongelman luonteen. Tarkoitus pyhittää keinot.

Vierailija kirjoitti:

Edes muistisairasta ei pidä lähteä huijaamaan. Voi olla, että seuraavalla kerralla ei lähde kanssasi enää minnekään. Muistisairaudesta huolimatta jotkut asiat jättää jälkensä heillekin, kuten huomaat että hän "muistaa" kammota niitä piikkejä niin voi jatkossa kammota mihin tahansa lähtemistä, kun ei voi luottaa siihen, mihin hänet oikeasti viedään.

Sinuna kertoisin rehellisesti, että viet hänet rokotettavaksi. Perustele miksi ja ilman muuta myös muistisairaalta pitäisi oma tahto kysyä, jos hänellä on vähääkään vielä kykyä mielipiteisiin.

Laitoshoidossa olevat, jotka eivät enää tiedä pitääkö kahvista sokerin kanssa vai ilman, omaiset päättää heidän puolestaan, mutta jos mummosi on kyvykäs edes päättämään mistään ja jotenkuten kartalla maailman menosta ja omasta tahdosta, niin hänen kieltäytymistään pitää kunnioittaa.

Ilmeisesti hän vielä on jotenkuten omatoiminen, koska katsot rokotuksen tarpeelliseksi eli liikkuu kodin ulkopuolellakin? Jos mummo on jo huonokuntoinen eikä asioi missään, niin en oikein ymmärrä miksi rokottaa. Vieraat ja hoitajat voi suojata mummon itseltään kylässä käydessään.

Jatkoa edelliseen, tuo rokotus pitää vielä uusia kuitenkin ja muitakin rokotteita tulee olemaan edessä, joten asia kannattaa hoitaa niin että se menee mahdollisimman helposti.

Mummosi ilmeisesti tajuaa mikä on piikki, voisit hakea emla-puudutetta apteekista ja laittaa etukäteen sitä, kun rokote ei tunnu miltään niin seuraavaa kertaa ei ehkä enää pelkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Hmmm. Tarvitsisi jonkun harhautuksen kun rokote annetaan. Tyyliin "katso orava" tai "katso söpö koira" tms.

Ehkä voisit antaa hänen ymmärtää, että käsivarresta vain raapaistaan joku näyte, niin hän ei pelkää piikkiä? (Puhuisit siis etukäteen ihonäytteen tms. ottamisesta. Ei tarvitsisi edes valehdella, kunhan hänellä olisi vain mielessä jokin allergiatesti tms.) Ja piikin lähestyessä vedät hänen huomionsa muualle, vaikka itseesi. Olisiko kuvia vaikka lapsenlapsista, joita voisit näyttää samalla. Ihan paperisina. Jos mummo on huomaamaisillaan piikin, voisit pudottaa kuvat "vahingossa" lattialle ja se veisi mummon huomion toisaalle. Rokotus on niin pieni pistos, ettei sitä välttämättä huomaa. Olisi tärkeää keksiä jotain mukavaa puuhaa pariksi tunniksi myös rokotuksen jälkeen, ettei mummolle jää ahdistusta ja ettei hän jää yksin ihmetellen miksi käsivartta särkee.

Tämä hyvä kommentti! :)

Vastauksista huomaa, että suurimmalla osalla ei oikeasti ole minkään valtakunnan kokemusta muistisairaan kanssa elämisestä. Hohhhoijaa.

Ainoa oikea tapa toimia on saada mummisi sinne rokotuspaikkaan ja kertoa mitä tahansa satuja, että rokotus saadaan hoidettua.

Jos olet itse rokotusta vastaan etkä sitä halua mummillesi annettavan, niin sitten asia on tietysti eri ja kannat vastuun siitä. Minun iäkkäälle äidilleni tuli todennäköisesti rokotuksen jälkioireina aggressiivisuutta, joka ilmeni muutamien päivien kuluttua täysin hänelle epätyypillisenä kiukuttelemisena ja raivoamisena. Nyt se on mennyt ohi, mutta saa nähdä toistuuko kakkospiikin jälkeen ensi viikolla.

Vierailija kirjoitti:

Edes muistisairasta ei pidä lähteä huijaamaan. Voi olla, että seuraavalla kerralla ei lähde kanssasi enää minnekään. Muistisairaudesta huolimatta jotkut asiat jättää jälkensä heillekin, kuten huomaat että hän "muistaa" kammota niitä piikkejä niin voi jatkossa kammota mihin tahansa lähtemistä, kun ei voi luottaa siihen, mihin hänet oikeasti viedään.

Sinuna kertoisin rehellisesti, että viet hänet rokotettavaksi. Perustele miksi ja ilman muuta myös muistisairaalta pitäisi oma tahto kysyä, jos hänellä on vähääkään vielä kykyä mielipiteisiin.

Laitoshoidossa olevat, jotka eivät enää tiedä pitääkö kahvista sokerin kanssa vai ilman, omaiset päättää heidän puolestaan, mutta jos mummosi on kyvykäs edes päättämään mistään ja jotenkuten kartalla maailman menosta ja omasta tahdosta, niin hänen kieltäytymistään pitää kunnioittaa.

Ilmeisesti hän vielä on jotenkuten omatoiminen, koska katsot rokotuksen tarpeelliseksi eli liikkuu kodin ulkopuolellakin? Jos mummo on jo huonokuntoinen eikä asioi missään, niin en oikein ymmärrä miksi rokottaa. Vieraat ja hoitajat voi suojata mummon itseltään kylässä käydessään.

En lukenut ensimmäistä kappaletta pidempään, koska jo se vaikutti 11v kirjoitukselta. Elämä ei oo musta-valkoinen. Elämä ei oo hollywood elokuvien draamaa. Siellä elokuvissa tehdää paljon asioita vain "draaman" takia. Ei yhteisen hyvän takia. 

Jos on vähemmänkin pidemmälle edennyt muistisairaus niin miksi ihmeessä rasittaa molempia keskustelulla? Vai mitä tekisit, jos prinssi Tansaniasta soittaisi ja pyytäisi muistisairasta vaimokseen X summasta?? Antaisit muistisairaan päättää???

Älkää kohdelko muistisairaita kuin lapsia, vaikka he tuntuvat olevankin lapsen tasolla monessa asiassa. Muistisairas vanhus on nähnyt elämässään paljon enemmän kuin sinä, kunnioita sitä.

Älä yritä hämätä vanhusta "katso tuolla on orava" -leikeillä, äläkä sano vieväsi häntä jonnekin minne et vie.

Kuvittele itse, että sinulle kerrotaan että mennään kahville, mutta sinut viedäänkin hampaan poistoon. Et ole ehtinyt varautua siihen yhtään.

Olkaa niiden vanhusten luottamuksen arvoisia.

Kokeilkaa kertoa niille mihin oikeasti menette, uudella tavalla. Jutelkaa ja käyttäkää aikaa. Antakaa sen mummon valmistautua siihen.

Rokotteesta voi käyttää muutakin sanaa, yleensä se rokote tai piikki jo sanana kammottaa.

Keksikää joku hauska paikannimi ja sana sen tilalle, huumori on harvalta kokonaan lähtenyt. Ikävän tilanteen jälkeen jotain mukavaa, kuten ne pullakahvit. Samalla tavalla kuin me aikuiset palkitaan itseämme usein jostain.

Vierailija kirjoitti:

Älkää kohdelko muistisairaita kuin lapsia, vaikka he tuntuvat olevankin lapsen tasolla monessa asiassa. Muistisairas vanhus on nähnyt elämässään paljon enemmän kuin sinä, kunnioita sitä.

Älä yritä hämätä vanhusta "katso tuolla on orava" -leikeillä, äläkä sano vieväsi häntä jonnekin minne et vie.

Kuvittele itse, että sinulle kerrotaan että mennään kahville, mutta sinut viedäänkin hampaan poistoon. Et ole ehtinyt varautua siihen yhtään.

Olkaa niiden vanhusten luottamuksen arvoisia.

Kokeilkaa kertoa niille mihin oikeasti menette, uudella tavalla. Jutelkaa ja käyttäkää aikaa. Antakaa sen mummon valmistautua siihen.

Rokotteesta voi käyttää muutakin sanaa, yleensä se rokote tai piikki jo sanana kammottaa.

Keksikää joku hauska paikannimi ja sana sen tilalle, huumori on harvalta kokonaan lähtenyt. Ikävän tilanteen jälkeen jotain mukavaa, kuten ne pullakahvit. Samalla tavalla kuin me aikuiset palkitaan itseämme usein jostain.

Sinulla ei taida olla mitään kokemusta muistisairaan kanssa elämisestä? Kun muistisairas ei muista mitä on puhuttu kaksi minuuttia sitten, sillä ei ole mitään merkitystä jutellaanko ja käytetäänkö aikaa vaikka viikko valmistautumiseen. Se kaikki valmistautuminen katoaa saman tien, vaikka selittäisit sata tai tuhat kertaa.

Äitini oli kaksi kuukautta sairaalassa, ei muista siitä mitään. Asunut 45 vuotta samassa talossa, ei tunnista sitä kodikseen. Jäänyt leskeksi 15 vuotta sitten, ei muista miehensä kuolleen. Puolen tunnin ruokailun aikana saattaa kysyä samaa asiaa 15 kertaa ja seuraavana päivänä taas 15 kertaa. Ihan sama vastaatko kysymykseen sata vai tuhat kertaa, ei se jää mieleen. Joko nyt tajuat?

Vierailija kirjoitti:

Vastauksista huomaa, että suurimmalla osalla ei oikeasti ole minkään valtakunnan kokemusta muistisairaan kanssa elämisestä. Hohhhoijaa.

Ainoa oikea tapa toimia on saada mummisi sinne rokotuspaikkaan ja kertoa mitä tahansa satuja, että rokotus saadaan hoidettua.

Jos olet itse rokotusta vastaan etkä sitä halua mummillesi annettavan, niin sitten asia on tietysti eri ja kannat vastuun siitä. Minun iäkkäälle äidilleni tuli todennäköisesti rokotuksen jälkioireina aggressiivisuutta, joka ilmeni muutamien päivien kuluttua täysin hänelle epätyypillisenä kiukuttelemisena ja raivoamisena. Nyt se on mennyt ohi, mutta saa nähdä toistuuko kakkospiikin jälkeen ensi viikolla.

Mummosi ei todennäköisesti saanut aggressiivisuutta rokotteen jälkioireina, vaan oirehti sitä että hänet on sinne ehkä juuri niiden satujen avulla kusetettu. Hänet on petetty, viety jonnekin vastoin hänen tahtoaan. Tottakai se tuntuu pahalta, kun ei saa enää itse päättää asioistaan, oman elämän hallinta on meille kaikille tärkeää.

Tämä on ihan yleistä, kun muistisairaalle sanotaan lähtevämme ulkoilemaan mutta viedäänkin suihkuun. Tai ulkoilua inhoavalle sovitellaan muka vaatteita ja kärrätäänkin samalla sinne pihalle.

Noi tilanteet vaatii kaikenlaista taitoa, jotta pystyisi hoitamaan ne mahdollisimman helposti kaikille eikä se siltikään aina vaan onnistu.

Paras lopputulos tulee aina silloin, kun vanhus on onnistuttu saamaan ajattelemaan, että hän olisi itse päättänyt sen suihkuun, rokotukseen, mihin tahansa menon tai lääkkeen oton.

Tämähän on tällainen klassinen ympyrä sulkeutuu-tilanne. Sinä huijaat mummon piikille, mutta kyllä mummokin on sinua aikoinaan huijannut, ja kuka tietää kuinka monta kertaa. Saattaa olla, että on huijannut jopa piikille. Etkä sinä sitä välttämättä enää muista. Laita mummo pyörätuoliin, hurauta kahvioon ja turhat puheet pois - niille on paikkansa sitten hautajaisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää kohdelko muistisairaita kuin lapsia, vaikka he tuntuvat olevankin lapsen tasolla monessa asiassa. Muistisairas vanhus on nähnyt elämässään paljon enemmän kuin sinä, kunnioita sitä.

Älä yritä hämätä vanhusta "katso tuolla on orava" -leikeillä, äläkä sano vieväsi häntä jonnekin minne et vie.

Kuvittele itse, että sinulle kerrotaan että mennään kahville, mutta sinut viedäänkin hampaan poistoon. Et ole ehtinyt varautua siihen yhtään.

Olkaa niiden vanhusten luottamuksen arvoisia.

Kokeilkaa kertoa niille mihin oikeasti menette, uudella tavalla. Jutelkaa ja käyttäkää aikaa. Antakaa sen mummon valmistautua siihen.

Rokotteesta voi käyttää muutakin sanaa, yleensä se rokote tai piikki jo sanana kammottaa.

Keksikää joku hauska paikannimi ja sana sen tilalle, huumori on harvalta kokonaan lähtenyt. Ikävän tilanteen jälkeen jotain mukavaa, kuten ne pullakahvit. Samalla tavalla kuin me aikuiset palkitaan itseämme usein jostain.

Sinulla ei taida olla mitään kokemusta muistisairaan kanssa elämisestä? Kun muistisairas ei muista mitä on puhuttu kaksi minuuttia sitten, sillä ei ole mitään merkitystä jutellaanko ja käytetäänkö aikaa vaikka viikko valmistautumiseen. Se kaikki valmistautuminen katoaa saman tien, vaikka selittäisit sata tai tuhat kertaa.

Äitini oli kaksi kuukautta sairaalassa, ei muista siitä mitään. Asunut 45 vuotta samassa talossa, ei tunnista sitä kodikseen. Jäänyt leskeksi 15 vuotta sitten, ei muista miehensä kuolleen. Puolen tunnin ruokailun aikana saattaa kysyä samaa asiaa 15 kertaa ja seuraavana päivänä taas 15 kertaa. Ihan sama vastaatko kysymykseen sata vai tuhat kertaa, ei se jää mieleen. Joko nyt tajuat?

Tämän kuntoinen muistisairas tuskin kykenee muistamaan että kammoaa piikkejä, joten senkun nostaa hihan ja tuikkaa. Muistisairaita on erilaisia ja aloittajan mummo näyttää tietävän vielä, mikä on sairaala ja mikä on rokote.

Väärin!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän on kommentoinut aika moni sellainen, jolla ei ole käsitystä a) rokotteiden toimintaperiaatteesta eikä b) muistisairaan kanssa toimimisesta. Muistisairaan kanssa on luvallista narrata, ei hän sitä kuitenkaan pitkään muista. Esimerkiksi omalle äidilleni sanon että mennään autoajelulle/kauppaan/kirpparille, koska jos sanon että mennään hammaslääkärille, hän kieltäytyy ehdottomasti. Hammaslääkärin vastaanotolle päästyämme hän on unohtanut, minne ollaan menossa ja mistä syystä, ja kun paikalla on hänelle tuntematon hammaslääkäri ja hoitaja, äidistä tulee herttainen ja yhteistyöhaluinen, hänhän kiukuttelee vain läheisilleen. Ehdottomasti suosittelen vähän narraamaan mummoa ja ehkä hänet saa vielä rokotustilanteessa kiinnittämään huomionsa johonkin muuhun, vähän niin kuin pikkulapsen. Muistisairas on monella tavalla lapsen tasolla ja siksi lasten kanssa käytettävät pikku kikat toimivat myös heillä. Aloittajan mummoa tuntematta on vaikea sanoa tarkemmin, mikä keino juuri hänellä toimisi.

En käytä lapsen kanssa tuollaisia "pikku kikkoja".

Muistisairaan kanssa kuulostavat kyllä järkeviltä.

Kun olin lapsi, ja piti putsata haavaa tai kaivaa tikku sormesta, minulle sanottii, että "kato kirkkoon päin". Katsoin tosissani siihen suuntaan, missä neuvottiin kirkon olevan ja kyllä tämä muuhun asiaan keskittyminen auttoi sietämään hetkellisen kivun.

Samaan tapaanhan puhultaminenkin toimii - vie kivun pois, tai ainakin helpottaa kovasti.

"Ei saa valehdella ja tulee paha mieli", kun toinen ei muista yhtään mitään mistään, oli sitten piikillä tai kaikilla herkuilla  kylpylälomalla.

Olin aikoinaan töissä hoitoalalla ja (kotikäynti)asiakkaina muistisairaitakin. Yksi rouva odotteli kerran pakkasessa alushoususillaan ja kyseli joko se ruoka tulloo? Lämmitin hänet viltin alla ja seurasin tilannetta, samalla kun annoin lämmintä keittoa. Rouva kysyi nätisti siinä syödessään joko se ruoka tulloo?

Sai kyllä heti hoitopaikan, kun tyttärelleen huolissani soittelin.