Hengenvaarallisesti lihava

Jaaha, nyt 292kg nainen väittää syövänsä kerran päivässä ja että laiha miehensä syö enemmän. Vakuuttavaa settiä.

Olisi varmaan ihan tarpeen antaa jokaiselle vastaanotolle hakeutuvalle myös terapiaa ja se voitaisiin sitten lopettaa aiemmin niiltä, jotka eivät sitä juurikaan tarvitse. Ja samaten myös ravitsemusopetusta, jotta sitten myöhemmässä elämässä osaisi koostaa itse aterioitaan sekä hahmottaa millainen määrä on vaikka yksi mättöateria versus terveellinen ateria tai mitä kokonaisen suklaakakun mäystäminen vastaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta on aina ne tekosyyt, selittelyt ja oman mässäyksen vähättely. Ihan samaa näkee täälläkin.

Näille ihmisille on muodostunut vuosien mittaan invalidin identiteetti. Koko olemassaolo perustuu siihen, että joku muu auttaa perusasioissa - hygieniassa ja ruokataloudessa. Luonne muovautunut vaativaksi ja hankalaksi. Ollaan totuttu siihen, että maailma pyörii oman navan ympärillä + taantuminen lapsen tasolle henkisesti. Sen sijaan, että nämä miettisivät mitä pystyvät antamaan jollekin toiselle, ovat asettaneet itsensä saamapuolelle: mitä muut voivat antaa minulle? Tämä johtuu siis siitä, että ei koeta enää pystyvänsä tekemään juuri mitään itse. Jos elää vuosikaudet siten, että tarvitsee toista kaikkeen tekemiseensä, lopputulos on tämä.

Hyvin vähän ohjelmassa panostetaan näiden ihmisten kanssaelävien tukemiseen. Yleensä dr Now vain saarnaa näille siitä, että toimivat mahdollistajina. Toisaalta rooli tällaisen "omaishoitajana" tmv. on epäkiitollinen ja vaativa. Pahimmassa tapauksessa perheessä lapsi toimii vanhempansa täysiaikaisena hoitajana, mikä on niin väärin monella eri tasolla.

Välillä tulee mieleen kuinka virikkeetöntä näiden ihmisten elämä on ylipäätään. Jos liikuntakyky on menetetty, ihmiset möllöttävät passiivisina paikoillaan vuodesta toiseen. Juuri kaikenlaisen tekemisen puute edesauttaa siinä, että ainoa aktiviteetti ja mielihyvän lähde elämässä on syöminen.

Kuitenkin sarjassa on nähty aika huikeita menestystarinoitakin. Mitkä tekijät mahdollistavat ne?  En kuitenkaan  vähättelisi esim. terapian osuutta näissä, jotkut ovat vuosikausia hautoneet sisällään aika hirveitä asioita/traumoja saamatta ikinä niihin mitään apua. Traumat eivät saa olla tekosyy sille, ettei muutosta tule, mutta ei niitä myöskään voi huomiotta jättää.

Jos esim. ei  ole lapsena joutunut seksuaalisesti hyväksikäytetyksi on todella vaikeaa ymmärtää sitä, millaisia psyykkisiä ongelmia se aiheuttaa - vaikeaa dissosiaatiohäiriötä (DID) mm.  Siksi en menisi ikinä sanomaan, että trauma on tekosyy. 

En missään nimessä tarkoittanut että trauma ja sen seuraukset olisivat tekosyy, vaan että siihen vanhaan selviytymistapaan ei vain voi jäädä, jos haluaa elää. Moni on aika nopean valinnan edessä, sillä henki on vaarassa. Moni ei ehkä oikeasti haluakaan elää.  Siksi ohjelman lääkäri painottaa että on tehtävä valinta elämän ja kuoleman välillä. Monelle psyykkisesti huonossa jamassa olevalle tuo valinta ei ole niin selkeä. Siksi raivostuttaa kun puhutaan että "kuinka tyhmiä nuo oikein ovat.." En tiedä minkätasoista/kestoista terapiaa tuo ohjelma loppujen lopuksi tarjoaa, veikkaan että monesti riittämätöntä.

Luulisi, että tuo Tohtori Now olisi jo heittänyt hanskat tiskiin, niin epäkiitollista on tuo hengenvaarallisesti lihavien hoito.  Ihan yhden käden sormilla voi laskea ne, jotka on oikeasti kyenneet laihtumaan normaalipainoon.

Aina samat selitykset ja valitukset, kovasti on tehty töitä (mitä "töitä?") ja noudatettu ohjeita, ainakin melkein ja kun on tullut kaikenlaisia ongelmia sen viime käynnin jälkeen, niin on ollut ihan pakko ahmia ruokaa kumminkin, sitä laihduttavaa ruokavaliota ei ilmeisesti voi noudattaa, jos tulee jotain ikävää eteen.  En voi ymmärtää sellaista selitystä, että kun mies jätti tai omainen kuoli, niin sen takia en ole laihtunut.  Kyllä surra voi ihan syömättäkin.

Toisaalta kyllä ymmärrystäkin tarvitaan.  Kuinka moni meistä normaalipainoisistakin tai vain hiukan ylipainoisista valittaa, että kun ei saa itseään laihdutetuksi?  Jo muutaman kilon laihtuminenkin olisi mukavaa, mutta kun ei saa sitä aikaiseksi.  Eli korvien välissä se on kaikilla.

Eräs meidän tuttu painoi reippaasti yli sata kiloa ja oli alituisella laihdutuskuurilla, tuloksia vain ei näkynyt ja niinpä hän oli sitä mieltä, että hänen on aivan mahdoton laihtua millään konstilla.  Sitten hänelle tuli joku maksa- tai sappijuttu, mikä edellytti leikkausta.  Mutta niin lihavana ei voitu leikata ja hänet otettiin sairaalaan laihdutettavaksi, se oli kuulemma sen verran vakava juttu, että oli pakko laihduttaa ja kotona se ei olisi onnistunut.  Ja kas kummaa, siellä sairaalassa se laihtui, kun ruokavalio oli juuri niin tiukka kuin oli, ei mitään ylimääräistä.   Leikkauksen jälkeen tämä ihminen oli suorastaan laiha.  No, ajan mittaan hän kyllä taas lihoi, mutta ei enää ihan entisiin mittoihin.

Eli niukalla ruokavaliolla laihtuu ihan väkisinkin, kun sitä tarkasti noudattaa.  Vaikka pakolla.

Olen kokenut lapsuudessa traumoja ja toisen vanhemman hylkäämisen. Lihoin ekan kerran 6-7 vuotiaana. Kasvoi stressimaha ja rinnatkin alkoivat kasvaa. 

Esimerkiksi koronan alkaminen viime keväänä laukaisi taas jotain traumareaktioa ja vaikutti vahvasti ruokahaluun ajoittain poistaen sen ja ajoittain taas lisäten vahvasti halua kaikkeen epäterveelliseen (nopeaa ja helppoa energiaa). 

En ole ylenpalttisen lihava aikuinen, pikemmin ylipainoisen ja lihavan rajoilla, mutta koen olevani jotenkin vammainen syömisteni suhteen. Ja ne joko ruokahaluttomuusjaksot tai vastaavasti mielitekojaksot ovat todella voimakkaita, olisi todella raskasta elää sellaisten tunteiden kanssa ihan jatkuvasti. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä mistä ne saa rahaa tohon tolkuttomaan ruokamäärään, yleensä vielä take away-aterioita. Eihän kukaan niistä ole käynyt töissä vuosikausiin, jos koskaan.

tätä mä myös ihmettelen, kuten myös isoja lukaaleja, missä ne asuu.

Ei tavallinen pariskunta Suomessa, joista vain toinen käy töissä, voisi uneksiakkaan noin tilavasta kämpästä.

Katselin jaksoa, missä pituiseni nainen söi yhdessä päivässä noin 10 000 kcal. kun itse syön jotain vajaa 2000 kcal ja olen ihan normipainoinen.

Eli yhdessä päivässä voi syödä 5 pv. ruuat. Eli yksi henkilö voi kuluttaa 5 henkisen perheen edestä ruokaa!

Ja ruoka tosiaan on aina jotain ravintolasta kotiin tilattua tyyliin 5 perhepitsaa extrajuustolla, 5 burritoa,XL korillinen kananugetteja ja milkshake extrakaramellisoosilla... Siis annos on yhdelle hengelle ja tilataan heti aamiaisen jälkeen, kun siippa on lähtenyt töihin. Sitten nälissään odotellaan siippaa, joka palaa töistä kotiin hampurilaispaikan takeawayn kautta, Antaa ateriat ensihätään, että voi rauhassa tehdä päivällistä.

Ihmettelen myös, mistä he saavat rahaa kaikkeen tuohon. Isoon asuntoon lähellä ostoskeskusta ja valtavaan määrään raflaruokaa ja isoon autoon.

heidän kumppaninsakin tekee yleensä alemman palkkatason töitä, joihin ei juuri koulutusta tarvita.

Ja taas TLC:llä juuri äsken, "vaaka taitaa olla sökö" :D

Vierailija kirjoitti:

Jaaha, nyt 292kg nainen väittää syövänsä kerran päivässä ja että laiha miehensä syö enemmän. Vakuuttavaa settiä.

Jos syö tauotta aamusta iltaan, niin eikös se ole silloin vähän niinku kerran päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut lapsuudessa traumoja ja toisen vanhemman hylkäämisen. Lihoin ekan kerran 6-7 vuotiaana. Kasvoi stressimaha ja rinnatkin alkoivat kasvaa. 

Esimerkiksi koronan alkaminen viime keväänä laukaisi taas jotain traumareaktioa ja vaikutti vahvasti ruokahaluun ajoittain poistaen sen ja ajoittain taas lisäten vahvasti halua kaikkeen epäterveelliseen (nopeaa ja helppoa energiaa). 

En ole ylenpalttisen lihava aikuinen, pikemmin ylipainoisen ja lihavan rajoilla, mutta koen olevani jotenkin vammainen syömisteni suhteen. Ja ne joko ruokahaluttomuusjaksot tai vastaavasti mielitekojaksot ovat todella voimakkaita, olisi todella raskasta elää sellaisten tunteiden kanssa ihan jatkuvasti. 

Tuo tilanne on todella raskas. Olen seurannut ystäväni kamppailua alkoholismia vastaan. Hän joi alkoholia ensimmäistä kertaa vasta lähes kolmekymppisenä ja jäi heti koukkuun.

Hän on ollut nyt vallan ilman alkoholia lähes kuukauden ja valtavan ahdistunut ja masentunut.

Lääkäri sanoi, että ne on vieroitusoireita ja olo tasaantuu normaaliksi. Ystäväni kysyi, että mitä se "normaali" hänen kannaltaan edes tarkoittaa, kun hän on ollut lapsesta asti, niin kauan kun hän muistaa, aina hyvin ahdistunut ja olo on ollut välillä tuskainen ja sietämätön. Alkoholi on kuin taikaiskusta aina vienyt masennuksen ja ahdistuksen pois. Ottaessaan alkoholia, hän on ensimmäistä kertaa elämässään saanut rentouden ja optimismin kokemuksia.

Näillä patologisilla syömäreillä on varmaan sama tilanne. Ruoka antaa heille turvaa ja lohtua.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä mistä ne saa rahaa tohon tolkuttomaan ruokamäärään, yleensä vielä take away-aterioita. Eihän kukaan niistä ole käynyt töissä vuosikausiin, jos koskaan.

Saattaa tulla yllätyksenä, mutta ihmisellä on tapana priorisoida asioita.

Jos sarjaa seuraa,  niin huomaa että aika monet on hyvin vastustuskykyisiä mitä tahansa auttamisyrityksiä vastaan. Ihan tyypillistä addikteille. Lisäksi eivät kestä yhtään mitään. Eivät kipua (paitsi sen kivun mitä sen ruhon kantaminen tuo, se ei tunnu haittaavan), eivät mielenliikkeitä, eivät elämää. Suurin osa noista on jo lapsena ottanut syömisen selviytymiskeinoksi, ja mitään muita selviytymiskeinoja ei sitten olekkaan kehittynyt. Kun jatkuva syöminen kielletään, eihän ne tiedä mitä itselleen tekisivät. 

Osa on itsetuhoisia, osa on yksinkertaisesti ahneita. Molempiin pätee se mitä ennemmin sanoin. Traumatisoitunut persoona on kehittänyt selviytymiskeinokseen addiktion. Itsetuhoiset on niitä, jotka on hukkumassa ja kun heitetään pelastusrengas, ne työntää sen pois ja jatkaa avun huutamista. Itsemurha se on hidaskin itsemurha. Ahneet ei vaan välitä, ainoa mistä ne välittää on se ruoka ja se tyydytys minkä sen syöminen aiheuttaa.

Yksi terapeutti jossain sanoi hyvin: 20 prosenttia ihmisistä on emotionaalisesti terveitä, 20 prosenttia on emotionaalisesti täysin sairaita, ja 60% ihmisistä on jotain siltä väliltä. Tottahan tuo on. 

Kaikki addiktit on sellaisia, että ulkopuolinen ajattelee "miten ihminen voi olla noin tyhmä?" Lisäksi addiktit on kieroja ja valehtelevat sekä itselleen että muille. Addiktio vaikuttaa persoonaan niin. Mukavakin ihminen muuttuu täydeksi kusipääksi kun kehittää kunnon addiktion. Tätä en sano tuomitakseni, itselläni on addiktio josta olen toipunut jo 10 vuotta, enkä koskaan uskalla sanoa että olisin parantunut. Addiktio on niin kiero, että juuri kun kuvittelet että sillä ei ole enää otetta sinuun, se hyökkää ja yhtäkkiä oletkin keskellä sitä tekemässä jotain älytöntä jonka kuvittelet olevan juuri sitä mitä olet aina halunnut ja tarvinnut.

Itseänikin turhauttaa tämän ohjelman katsominen, joten ymmärrän miten terveet ihmiset katsoo sitä ja ajattelee että helvetti kun on tolloa porukkaa. Eniten minua aina veetuttaa en mahdollistajat jotka kantaa petipotilaalle lisää ruokaa ettei se nyt vaan suutu, ja tekevät kaiken sen eteen. Läheisriippuvaiset ne ei tästä maailmasta näytä loppuvan, aina addiktit löytää itselleen passarin. 

Joskus harvoin siellä on ollut sellaisiakin jotka ovat oikeasti saaneet avun ja ne tapaukset on mukavia. Ikävä kyllä niitä on niin vähän.

En viitsi tässä edes paneutua siihen miten järkyttävät Amerikkalaisten ruokatottumukset on, ja miten vääristynyt ruumiinkuva siellä tuntuu kaikilla olevan. Normaalipainoista pidetään liian laihana.

Vierailija kirjoitti:

Jos sarjaa seuraa,  niin huomaa että aika monet on hyvin vastustuskykyisiä mitä tahansa auttamisyrityksiä vastaan. Ihan tyypillistä addikteille. Lisäksi eivät kestä yhtään mitään. Eivät kipua (paitsi sen kivun mitä sen ruhon kantaminen tuo, se ei tunnu haittaavan), eivät mielenliikkeitä, eivät elämää. Suurin osa noista on jo lapsena ottanut syömisen selviytymiskeinoksi, ja mitään muita selviytymiskeinoja ei sitten olekkaan kehittynyt. Kun jatkuva syöminen kielletään, eihän ne tiedä mitä itselleen tekisivät. 

Osa on itsetuhoisia, osa on yksinkertaisesti ahneita. Molempiin pätee se mitä ennemmin sanoin. Traumatisoitunut persoona on kehittänyt selviytymiskeinokseen addiktion. Itsetuhoiset on niitä, jotka on hukkumassa ja kun heitetään pelastusrengas, ne työntää sen pois ja jatkaa avun huutamista. Itsemurha se on hidaskin itsemurha. Ahneet ei vaan välitä, ainoa mistä ne välittää on se ruoka ja se tyydytys minkä sen syöminen aiheuttaa.

Yksi terapeutti jossain sanoi hyvin: 20 prosenttia ihmisistä on emotionaalisesti terveitä, 20 prosenttia on emotionaalisesti täysin sairaita, ja 60% ihmisistä on jotain siltä väliltä. Tottahan tuo on. 

Kaikki addiktit on sellaisia, että ulkopuolinen ajattelee "miten ihminen voi olla noin tyhmä?" Lisäksi addiktit on kieroja ja valehtelevat sekä itselleen että muille. Addiktio vaikuttaa persoonaan niin. Mukavakin ihminen muuttuu täydeksi kusipääksi kun kehittää kunnon addiktion. Tätä en sano tuomitakseni, itselläni on addiktio josta olen toipunut jo 10 vuotta, enkä koskaan uskalla sanoa että olisin parantunut. Addiktio on niin kiero, että juuri kun kuvittelet että sillä ei ole enää otetta sinuun, se hyökkää ja yhtäkkiä oletkin keskellä sitä tekemässä jotain älytöntä jonka kuvittelet olevan juuri sitä mitä olet aina halunnut ja tarvinnut.

Itseänikin turhauttaa tämän ohjelman katsominen, joten ymmärrän miten terveet ihmiset katsoo sitä ja ajattelee että helvetti kun on tolloa porukkaa. Eniten minua aina veetuttaa en mahdollistajat jotka kantaa petipotilaalle lisää ruokaa ettei se nyt vaan suutu, ja tekevät kaiken sen eteen. Läheisriippuvaiset ne ei tästä maailmasta näytä loppuvan, aina addiktit löytää itselleen passarin. 

Joskus harvoin siellä on ollut sellaisiakin jotka ovat oikeasti saaneet avun ja ne tapaukset on mukavia. Ikävä kyllä niitä on niin vähän.

En viitsi tässä edes paneutua siihen miten järkyttävät Amerikkalaisten ruokatottumukset on, ja miten vääristynyt ruumiinkuva siellä tuntuu kaikilla olevan. Normaalipainoista pidetään liian laihana.

Niin ja voihan sen itsemurhan tehdä myös alkoholilla, kuten Suomessa on tapana. Tai opiaateilla jne jne. 

Vierailija kirjoitti:

Hengenvaarallisesti lihava = suomalainen nainen. 

Hengenvaarallisen tyhmä = suomalainen mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä mistä ne saa rahaa tohon tolkuttomaan ruokamäärään, yleensä vielä take away-aterioita. Eihän kukaan niistä ole käynyt töissä vuosikausiin, jos koskaan.

tätä mä myös ihmettelen, kuten myös isoja lukaaleja, missä ne asuu.

Ei tavallinen pariskunta Suomessa, joista vain toinen käy töissä, voisi uneksiakkaan noin tilavasta kämpästä.

Katselin jaksoa, missä pituiseni nainen söi yhdessä päivässä noin 10 000 kcal. kun itse syön jotain vajaa 2000 kcal ja olen ihan normipainoinen.

Eli yhdessä päivässä voi syödä 5 pv. ruuat. Eli yksi henkilö voi kuluttaa 5 henkisen perheen edestä ruokaa!

Ja ruoka tosiaan on aina jotain ravintolasta kotiin tilattua tyyliin 5 perhepitsaa extrajuustolla, 5 burritoa,XL korillinen kananugetteja ja milkshake extrakaramellisoosilla... Siis annos on yhdelle hengelle ja tilataan heti aamiaisen jälkeen, kun siippa on lähtenyt töihin. Sitten nälissään odotellaan siippaa, joka palaa töistä kotiin hampurilaispaikan takeawayn kautta, Antaa ateriat ensihätään, että voi rauhassa tehdä päivällistä.

Ihmettelen myös, mistä he saavat rahaa kaikkeen tuohon. Isoon asuntoon lähellä ostoskeskusta ja valtavaan määrään raflaruokaa ja isoon autoon.

heidän kumppaninsakin tekee yleensä alemman palkkatason töitä, joihin ei juuri koulutusta tarvita.

USAssa noutoruoka-annokset ovat suuria ja halpoja. Palvelualojen työntekijät ovat usein pienipalkkaisia ulkomaalaistaustasia ja joutuvat tekemään useampaa työtä, jotta pärjäisivät. Sen vuoksi hinnat pysyvät alhaalla. Aika usein noissa perheissä asuu useampi sukupolvi samassa taloudessa. Lisäksi - päinvastoin kuin Suomessa - samassa taloudessa asuvien tulot eivät pienennä tämän lihavan saamia tukia vaan nostavat sitä. Perheenjäsenen elämä kurjistuu taloudellisesti, jos hän muuttaisi lihavan luota omaan huusholliin. Sen vuoksi monen on ollut pakko taipua kiukuttelevan lihavan tahtoon ja passata ja palvella tätä. On siis helpompaa antaa periksi kuin riidellä jatkuvasti ja pahimmassa tapauksessa joutua keräämään kamansa ja muuttaa autoonsa asumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä mistä ne saa rahaa tohon tolkuttomaan ruokamäärään, yleensä vielä take away-aterioita. Eihän kukaan niistä ole käynyt töissä vuosikausiin, jos koskaan.

Saattaahan ne ostella luottokortilla velaksikin.

Vierailija kirjoitti:

Ja taas TLC:llä juuri äsken, "vaaka taitaa olla sökö" :D

Mites tuo Angien tarina päättyi kun mulla jäi loppu näkemättä?

Noille pitäis siis tosiaan antaa valmiit ruokalistat missä ei ole yhtään tulkinnanvaraa siinä mitä saa syödä ja miten paljon.