Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Korona ja yksinäisyys. Niin paha olla, etten pysty olemaan.
17.03.2021 |
Olen reilu kolmekymppinen nainen ja asun yksin Helsingissä. En seurustele, eikä minulla ole ystäviä tai perhettä. Työt on siirtyneet kokonaan etätöiksi ja yhteyttä työkavereihin tulee pidettyä vain Teamsin välityksellä.
Olen tässä kuluneen vuoden aikana alkanut huomaamaan, että ajattelen enenevissä määrin sitä, etten jaksa enää. Tulevaisuus tuntuu toivottomalta, enkä oikein tunnu löytävän arjesta enää mitään asioita, jotka tuntuisivat hyviltä. Pienet ilonpilkahdukset ovat kadonneet.
Minun rakas urheiluharrastukseni, joka on ollut oikeastaan ainoa kosketus muihin ihmisiin, on ollut jo pitkään tauolla, eikä sitä pysty tekemään etänä. Olen siitä ikävässä asemassa, että minulla ei ole siunaantunut lapsia tai puolisoa. Ystävät ovat jääneet vuosien varrella useiden muuttamisten takia. Viime vuoden puolella kokeilin treffailua ja Tinderiä, ja tapailinkin puolisen vuotta yhtä mukavalta vaikuttavaa miestä. Tämä suhde ei ollut kuitenkaan hyväksi monellakaan tapaa ja lopulta miehestä paljastui yksi todella iso ja ikävä asia. Suhde päättyi. Kokeilin tuossa alkuvuodesta hieman uudelleen nettideittailua, mutta tajusin, että kadotan itseni sinne ja lopulta poistin sen.
Nyt kaipailisin teiltä _ihan mitä tahansa_ vinkkejä siihen, että voisin saada iloa elämääni. Jos voisitte listata kaikkia arjen pieniä asioita, tai jotain tekemistä vaikka Helsingistä, mitä korona-aikana voisi tehdä, olisin ihan hurjan kiitollinen! Tänään laitoin hakemuksen vapaaehtoistyöntekijäksi ja se on yksi väylä mitä kautta voisin ehkä saada mukavia ihmisiä elämääni. Mitähän muuta sitä voisi keksiä?
Kommentit (76)
Hesalaisten ongelmia, yksinäisyys on ihmisen parasta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin olet niin nuori, että ehdit vielä saada kaikki nuo luettelemasi asiat, jotka tällä hetkellä elämästäsi puuttuvat. Ja sinulla on työpaikka, mikä ei ole kaikille itsestäänselvyys. Paremmat ajat tulevat taas joskus!
En oikein osaa neuvoa kun en ole Helsingistä, mutta onhan sinulla kuitenkin se harrastus odottamassa. Kyllä sinä vielä sinne pääset! Eikö sieltä saisi kavereita? Minä olen saanut aikuisiällä ilahduttavan monta kaveria tai ainakin tuttua juuri harrastuksista. Onko harrastuksella FB-ryhmää tms.? Voisiko siellä vaihtaa kuulumisia, sekin jo piristää.
Vierailija kirjoitti:
Hesalaisten ongelmia, yksinäisyys on ihmisen parasta aikaa.
Toinen ihminen vuodattaa sydämensä tänne ja sinä tulet kommentoimaan noin? En ihan oikeasti ymmärrä. Kuinka kylmä ihminen voi olla?!
Olen samankaltaisessa tilanteessa ap. En osaa auttaa mutta seurailen ketjua.
Ymmärrän sua ihan täysin! Tämä aika on kamalan eristävä. Se vapaaehtoistyö kuulostaa tosi hyvältä tempaukselta. Alkaisin muutenkin nyt valmistelemaan kaikenlaisia tulevaisuuden matkoja ja juttuja. Varaa joku kurssi jolla joutuu ryhmähommiin, tai joku ryhmämatka, ihan mikä vaan ryhmäjuttu. Keskity siihen että kohta rajoitukset poistuu ja täytä kalenteri jo etukäteen.
Yritä jaksaa vielä hetki! Ihan hirveä vuosi tämä. Ja monella perheellisellä taas on mennyt hermo kun ei saa hetkeäkään olla yksin ja rauhassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tuo hankala tilanne. Jos tuntuu että muserrut niin mene käymään juttelemassa seurakunnan diakonin kanssa. Se on ilmaista, luottamuksellista, matalalla kynnyksellä eikä tarvitse puhua uskonasioista.
Saat vastavuoroista kommunikointia ja se keventää mieltä.
Itse kävin joskus ja helpotti kun oli joku joka kuunteli ja pystyi keskustelemaan edes vähän jonkun kanssa.
*kaukohalirutistus*
Vierailija kirjoitti:
Hesalaisten ongelmia, yksinäisyys on ihmisen parasta aikaa.
Eikö böndellä ole vieläkään opittu, että ulko-oven voi laittaa lukkoon? Ei ramppaa enää kyläläiset ovesta sisään milloin haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäikö sieltä urheiluharrastuksesta ketään, jonka voisit pyytää kävelykaveriksi? Ulkona tapaaminen ja mielenkiintoisissa paikoissa tepastelu voisivat toimia.
ALoita vaikka Hesan historiallisesta keskustasta, lue asiasta ja käy katsomassa taloja ja kortteleita. Tai ota jokin muu teema, jos jonkun arkkitehdin tai historian seuraaminen ei kiinnosta, vaikka puistot ja niiden eri lajien puut.
Kyllä ystäviä voi nähdä, isoja bileitä nyt on syytä välttää, mutta ei yksin tarvitse kotiin jäädä päivästä toiseen, pyydä vaikka työkaveria kanssasi lenkille, kylään ym. Kuntosalit on ainakin auki, siinä on helppo harrastus jonka kuka tahansa voi aloittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En valitettavasti osaa auttaa, mutta halusin kuitenkin samassa tilanteessa olevana vastata edes jotain koska tiedän kuinka inhottavalta tuntuu jos kukaan ei noteeraa olemassaoloa edes tällä palstalla ja oma ketju ei saa edes yhtä tsemppipeukkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesalaisten ongelmia, yksinäisyys on ihmisen parasta aikaa.
Toinen ihminen vuodattaa sydämensä tänne ja sinä tulet kommentoimaan noin? En ihan oikeasti ymmärrä. Kuinka kylmä ihminen voi olla?!
Olen samankaltaisessa tilanteessa ap. En osaa auttaa mutta seurailen ketjua.
Ihmisiä on erilaisia, itse ollut täysin yksin jo yli 4 v, ellei lasketa kaupankassan kiitos ja hei. tarkoiitus ei ollut loukata kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen Mielenterveysseuran Kriisipuhelin (09 2525 0111) on avoinna ympäri vuorokauden. Apua saa kaikenlaisiin kriiseihin ja huoliin.
Opettele olemaan yksin. T. Yksin 14 vuotta oli koronaa tai ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jokin lemmikkieläin? Ainakin koiran kanssa kävellessä tutustuu myös ihmisiin ja on siitä myös seuraa. Tietysti edellyttää että oikeasti haluaa lemmikin ja on valmis hoitamaan sitä.
Vähän sama asia itselläni, vaikka en asu Helsingissä ja opiskelen.
Hyvänpäiväntuttuihin tulee pidettyä kyllä yhteyttä aina silloin tällöin ja sitten on oma sisko, mutta kaipaan jo takaisin koululle ihan jo tekemisentarpeenkin vuoksi.
Kohtahan sieltäkin saa tietää, että jatkuuko tämä hiton etäopiskelu vai ei.
Toivon siis jälkimmäistä.
Korona ahdistaa vielä siinäkin mielessä, että valmistuminen on lähellä ja en tiedä, että kuinka tauti vaikeuttaa työllistymistä entisestään. 😶
Olisiko somessa sen tyyppisiä ihmisiä, että verkostoituminen olisi ratkaisu, esim. harrastus- tai kiinnostus. Se voi johtaa joskus näkemiseen, jos on aidosti kiva ihminen. Entä puhevideoiden kuuntelu, kirjat, uusi harrastus /kiinnostus, kuntoilu kotona, kävelyt ja radio jotka vievät ajatuksesi muualle. Soitto vaikka äidille pari kertaa viikossa, ehkä useammin ja muulle tutulle, se voi ainakin piristää sillä aikaa kun etsit seuraa tai menoja. Kirjoita ideoita paperille josta oikeasti pidät, jotka vievät eteenpäin ja jätä huonot. Kriisipuhelimeen voi soittaa ja yksinoloon tottuminen kestää, jos olet tottunut olemaan aina muiden seurassa, myöhemmin voi olla tekemistä & seuraa.
Itse olen jo "päässyt" tuosta vaiheesta pois jossa yritin saada elämääni ihmisiä ja sisältöä eli olen jo alistunut kohtalooni ikuisesti yksinäisenä ikisinkkuna.
Tai niin ainakin luulin, koska olen nyt ajankulukseni alkanut katsoa areenasta yhtä sairaalasarjaa ja liki joka jakso saa mut kyyneliin kun tajuan, ettei kukaan halua puhua mun kanssa tai kuunnella mun ajatuksia. Kukaan ei olisi huolissaan jos sairastuisin/joutuisin sairaalaan eikä kukaan tulisi minua sinne myöskään katsomaan. Ei edes ole ketään jonka numeron voisi puhelimeen tallettaa ICE-numeroksi..
https://tukinet.net/teemat/poikkeustilassa/ryhmachatit/
Täällä on tällainen ryhmächatti, missä voi jutella juuri tästä aiheesta
Voitko käydä toimistolla silloin tällöin? Tod. Näk siellä on muutama muukin.
Helsingissä asuvat ystäväni tapaavat ihmisiä. Yl. yhtä kerrallaan ja sosialisoivat pienemmällä rajoitetulla porukalla. Esim. Tapaavat kahta tai kolmea ystävää, mutta yhtä ystävää kerrallaan. Ja he tapaavat perhettään, joka ei asu pk-seudulla.
Joku raja eristäytymiselläkin.
Voit hakea työtä myös muualta esim. Pienemmästä kaupungista, kotta saisit sosiaslisia kontakteja.
Jo 50 km Helsingistä yksityiset liikuntapaikat auki,työ hybridimallissa, tapaan muutamaa ystävääni ulkona, tapaan vanhempiani.
Alue: Aihe vapaa
Ap jatkaa vielä
Avoimen yliopiston kurssia olen miettinyt. Toisaalta nekin harmikseni ovat kaikki verkossa, enkä välttämättä kaipaisi enempää tietokoneella oloa. Tämä kuitenkin harkinnassa.
Kävelylenkkejä pyrin tekemään päivittäin ja nämä ovatkin yksi ainoita sellaisia selkeästi iloa tuottavia asioita päivissäni. Jos joku keksii Helsingin alueelta jotain ihania, kävelyn arvoisia paikkoja, niin vinkkaa ihmeessä.
Tai onko joku kuullut jostain ryhmistä tms. mistä voisi saada vertaistukea yksinäisyyteen? En valitettavasti kuulu mihinkään "ryhmään", siis tarkoitan, että en ole esimerkiksi perheellinen tai ulkomaalaistaustainen tai päihdeongelmainen, joille järjestetään ainakin nopealla vilkaisulla vertaistukiryhmiä. Taidan pudota jokaisessa asiassa sellaiseen ihme välikuoppaan, etten ole oikein mitään. Olisikohan minunkaltaisille mitään?