Ällöttääkö teitä liian uteliaat ihmiset?
Itse kammoksun. Kohteliasta on kysyä kuulumisia. Liian henkilökohtaiset kysymykset saavat hälytyskellot soimaan.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tietää vaikkei kysyiskään...
En ole vielä tavannut yhtään fiksua joka haluaa kyseenalaistaa esim narsistit jotka antavat ymmärtää että utelu on huono merkki, kun se on itse asiassa hyvä merkki.
Utelias ihminen on sosiaalinen ihminen ja hänen asiansa kestävät päivänvaloa.
T. narsistinen juoruämmä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liika utelu on epäkohteliasta, mutta myös se että kertoo aina vain itsestään eikä koskaan kysy toiselta mitä hänelle kuuluu.
Minusta on vaikea tietää, jos utelen liikaa tai kerron itsestäni liikaa, ellei toisesta paista selkeä epämukavuus. Ihmiset voivat kohteliaisuuttaan näyttää siltä, ettei jokin haittaa heitä, joten on vaikea oppia hyvän käytöksen rajoja. Varmuuden vuoksi en kysy niin paljon kuin haluaisin enkä avaudu tuntemattomille niin paljon kuin mieli tekisi.
Haluan kysyä sinulta, että miten suhtaudut ja kommentoit takaisin, jos sinulle sanotaan suoraan että asia on henkilökohtainen. Tai jos toinen ei vastaa vaan vaihtaa aihetta. Ymmärrätkö mitä se tarkoittaa vai alatko jankkaamaan tai kysyt asiaa toisella tavalla tai vähän ajan päästä? Ex-ystäväni oli jankkaaja, ja lopulta jouduin sanomaan rumasti että asia ei sinulle kuulu pätkän vertaa ja mulla ei ole velvollisuutta siitä sinulle kertoa.
Ymmärrän kyllä suoraa puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tietää vaikkei kysyiskään...
En ole vielä tavannut yhtään fiksua joka haluaa kyseenalaistaa esim narsistit jotka antavat ymmärtää että utelu on huono merkki, kun se on itse asiassa hyvä merkki.
Utelias ihminen on sosiaalinen ihminen ja hänen asiansa kestävät päivänvaloa.
Kaikki tietää,narsisti on pahin valehtelija, utelija, juorukello ja asioiden keksijä/levittäjä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tietää vaikkei kysyiskään...
En ole vielä tavannut yhtään fiksua joka haluaa kyseenalaistaa esim narsistit jotka antavat ymmärtää että utelu on huono merkki, kun se on itse asiassa hyvä merkki.
Utelias ihminen on sosiaalinen ihminen ja hänen asiansa kestävät päivänvaloa.
Mielestäni on enemmänkin narsistista kysellä liian tunkeilevia ja ihmissuhteeseen sopimattomia kysymyksiä. Narsismiin nimenomaan liittyy vaikeus tunnistaa ihmisten välisiä rajoja. Jos kysyt joltain sellaiselta, jota et oikeastaan tunne riittävän hyvin, sellaisen asian joka jaetaan yleensä vain lähimmille ihmisille, niin kyllä hän mitä todennäköisimmin ihan syystä kavahtaa kysymystä. Ihminen kokee sellaisen varoitusmerkkinä, sillä maailmassa on miljoonia "sallittujakin" puheenaiheita ja mitään normaalia syytä vaikkapa naapurin raha-asioiden utelulle ei ole. Sen sijaan sisarukselta voi olla ihan normaaliakin kysyä palkkaa tai asuntolainan määrää (riippuu suhteen laadusta).
Kertoo paljon sinun ajattelutavasta, että kuvittelet yksityisyyden syntyvän sen vuoksi, että asiat eivät kestä päivänvaloa. Kyllä ihmisten asiat useimmiten kestävät päivänvaloa, mutta jokaisella ihmisille on halu yksityisyyteen ja halu valita ihmiset, joille kertovat herkimmät asiansa. Me haluamme luoda itsellemme ympyrän, joista osa on lähempänä kuin toiset ja tämä on osa ihmisluontoa.
Ylipäätään ihan yleisesti tähän keskusteluun haluan sanoa, että kahden ihmisen välinen ihmissuhde määrittää mikä on liian uteliasta ja mikä ei. Parhaiden ystävien kesken voi olla normaalia puhua hyvinkin yksityisistä asioista, mutta olisi outoa jos työkaveri utelisi toiselta tämän raha-asioita, sairauksia jne. Myös tilanne määrittää sitä, onko kyseessä utelu vai keskustelu. Jos työkaveri itse ottaa puheeksi sairautensa, on normaalia kysyä siitä lisää ja tämä ei ole utelua.
Avoimuus on jokaisen oma valinta. Ihmiset ovat avoimia eri asioista ja se heille suotakoon. Minua ei haittaa jos joku puhuu omasta sairaudestaan tai mistä tahansa. Hänhän se määrittelee oman yksityisyytensä rajat, jos hänelle ne on ok jakaa niin kuuntelen kyllä. Sen sijaan en suostu kuuntelemaan kun joku puhuu toisen ihmisen yksityisistä asioista. Itsekin olen hyvin avoin asioista. En jaksa sen kummemmin miettiä että kenelle voin puhua vaikkapa sairaudestani tai taloudellisesta tilanteestani. Kuitenkin on tilanteita, joissa olen kokenut toisen kysymykset ahdistavina ja uteluna. Esimerkiksi kun ei niin läheinen sukulainen on kysynyt painoani, pyykinpesuainemerkkiä mitä käytän, lapseni opettajan nimeä (asumme eri paikkakunnalla ei mitään syytä olettaa että tuntee), naapureitteni ammatteja ym. niin olen kokenut sen hyvin oudoksi ja perääntynyt itse tästä ihmissuhteesta. Jokainen kysymys on ollut irrallinen kontekstista eikä sen tausta ole avautunut minulle lainkaan. Kysymykset ovat outoja hänen ja minun suhteeseen tai tilanteeseen nähden, joten en ole ymmärtänyt lainkaan kysymysten ideaa. Kaikkiin noihin vastaukset kestävät päivänvalon ja pesuainemerkkini tietää kaupan kassakin, mutta koska ne ovat yksiselitteisesti outoja kysymyksiä suhteeseemme ja tilanteeseen nähden, niin en ole niihin halunnut vastata. Esimerkiksi painoa sukulainen kysyi kesken kahvittelun kun olimme juuri puhuneet säästä. Pesuainemerkkiä hän kysyi lapseni syntymäpäivillä, eikä mitenkään alustanut kysymystä tai selittänyt miksi tätä miettii. Lapseni opettajan nimeä hän kysyi tekstiviestillä mitenkään alustamatta, miksi sitä miettii. Jos joku tuntuu oudolta, niin kyllä se aika monesti onkin outoa.
Tälläisil ihmisil ei ole rajoja. Rajat pitää sillon itse rakentaa heille.
Uusi työkaveri tinkasi minulta vuosia sitten kaiken mahdollisen elämästäni. Olin niin häkeltynyt, että erehdyin vastaamaan hänelle.
Omituista tunkeilevaisuutta häneltä.
Tuttu mt-ongelmainen nainen aina kyselee henkilökohtaisia asioita.
Yritän välttää tämän ihmisen kohtaamista.
Olen liikaa yksin, joten minua kiinnostaa, miten muut ihmiset ovat ja elävät, "what makes them tick". Mutta yritän silti olla kyselemättä liikaa, kun kohtaan jonkun.
Joskus ventovieraat ymppäävät keskusteluun yhtäkkisiä henkilökohtaisia kysymyksiä. Se kertoo mielestäni siitä, ettei henkilöllä ole kaikki ihan reilassa.
Pahin on utelias ihminen, joka kertoo kaikki asiat eteenpäin valheellisesti. Eli osa jutuista on totta ja osa ihan omasta päästä keksittyä. Kiva tällainen naapuri, joka kertoo koko taloyhtiölle paikkaansa pitämättömiä asioita itsestä.
kyllä ällöttää ja tehdään siitä loppu, jatkuva stalkkaaminen muiden asioihin vailla mitään suoraa kommunikointia, kannattaa sitten lähteä ränniä tms.pitkin ulos sellaisen asunnosta ettei vaan tule vastaa yleisissä tiloissa kun asia otetaan tiukasti puheeksi. siinä ei soperrukset antekksipyytävästi auta kun homma jatkuu. kakaramaista häirntää ja vähemmän tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Pahin on utelias ihminen, joka kertoo kaikki asiat eteenpäin valheellisesti. Eli osa jutuista on totta ja osa ihan omasta päästä keksittyä. Kiva tällainen naapuri, joka kertoo koko taloyhtiölle paikkaansa pitämättömiä asioita itsestä.
Tällaisella ihmisellä voi olla osin ongelmana puhdas ajattelemattomuus, joka ei ole jostain syystä päässyt kehittymään tai sitten se voi toki olla tarkoituksellistakin.
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri uteli asumismuotoani, omaisuuteni määrää, parisuhteeni tilaa jne.tullessani uutena työntekijänä töihin. Samalla juorusi myrkyllisesti muista. Ja kun en avautunut ko.asioista, olin kuulema pelottava ihminen, joka ei anna itsestään mitään.
Vastaavia kokemuksia itsellänikin. Lisäksi työ"kaveri" jaksoi narista päivittäin siitä kun en ole Facessa enkä Tinderissä...
Haluan kysyä sinulta, että miten suhtaudut ja kommentoit takaisin, jos sinulle sanotaan suoraan että asia on henkilökohtainen. Tai jos toinen ei vastaa vaan vaihtaa aihetta. Ymmärrätkö mitä se tarkoittaa vai alatko jankkaamaan tai kysyt asiaa toisella tavalla tai vähän ajan päästä? Ex-ystäväni oli jankkaaja, ja lopulta jouduin sanomaan rumasti että asia ei sinulle kuulu pätkän vertaa ja mulla ei ole velvollisuutta siitä sinulle kertoa.