Lue keskustelun säännöt.
Apua olen raivosiivooja!
16.03.2021 |
Ajoin perheen pois kotoa siivouksen ajaksi, että tulee kerrankin siistiä. Kihisin kiukusta kun kaikki pitää tehdä itse ja muut eivät osallistu.
Sitten tajusin, minä olen se palstan myyttinen raivosiivooja! Apua! Siivosin loppuun ja päätin, että tämä on viimeinen kerta. Mutta mitä nyt?
Näin meillä kotonakin siivottiin, äiti huusi ja lopulta ajoi muut ulos, jos eivät itse tajua oman tehtävänsä jälkeen lähteä. Kaikkia stressaa ja sama uudelleen ensi viikolla.
Ajattelin kokeilla mallia, jossa siivotaan joka päivä vähän, olisiko käytännön vinkkejä? Tai muita ehdotuksia miten raivosiivoamisen kierteen saisi katkaistua?
Nyt leivon perheelle anteeksi pyynnöksi omenapiirakan. Hävettää oma käytös, varsinkin kun sitä on jatkunut vuosien ajan. Onneksi lapset eivät ole vielä kovin isoja, niin ehdin ehkä heille opettaa paremmat tavat.
Kommentit (7)
Tunnistan itseni tästä, tosin omaa perhettä ei vielä ole:(
En tiedä miten päästä tavasta eroon, naapurit säälittää (mm pyykkiä tulee paljon koska oma siisteys käsitys) huoh..
Ei kai tähän auta kuin yrittää höllätä?
Tosin vaikeaa se on laskea niitä siisteys standardeja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä joka päivä, kun toinen vanhemmista tekee ruokaa, niin muu perhe pitää siivoushetken. 15min-30min. Vanhempi antaa lapsille kaikille oman tehtävän ja ottaa itse jonkun.
Nämä on niitä arjen tehtäviä mistä jaetaan:
Tavaroiden paikoilleen laitto
Vessan pesu
Keittiö-olkkarin imurointi
Eteisen siivous ja imurointi
Keittiön lattianpesu
Pyykkien pesu
Keittiöntasot+astianpesukone
Pölyjen pyyhintä
Näiden lisäksi jokainen siivoaa kerran viikossa oman huoneensa ja me vanhemmat siivotaan siis oma makkari ja imuroidaan sohvan takaa ja pyyhitään pölyjä tms. Mitä on jäänyt, mutta max tunnin verran. Pyykkien ripustus jää sitten aina mulle ja vien pyykit lasten huoneisiin, mutta itse laittavat pois.
On sovittu, ettei toisten työnjälkeä arvostella ja kaikki osallistuu. Ja muuten ei nalkuteta tai huudeta siivouksesta, joka meillä oli lähinnä miehen osalta ongelmana. Levälleen jääneistä tavaroista saa sanoa, mutta ystävällisesti.
Taitaa tällaiset raivosiivoajat olla hyvin suorituskeskeisiä ihmisiä. Liekö vielä elämänhallinnan menettämisen pelkoa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tota taipumusta ja mulla todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Toki tähän liittyi paljon muutakin kuin vain siivoilu, mutta muutenkin olin sellainen "raivokas touhuaja" ajoittain ja välillä taas aivan mieli maassa enkä halunnut edes puhua kenellekään. Alussa ei ymmärretty mistä on kyse kun sanoin että mua vituttaa koko ajan ja sain masennuslääkkeet,
Niistä muutuin niin maaniseksi, että siivosin jopa yölläkin, enkä nukkunut enää ollenkaan. Uskoin muuttuneeni eteeriolennoksi, joka ei tarvitse unta niin kuin ihmiset =D Kun olin siivonnut oman kämppäni lattiasta kattoon, siirryin siivoamaan äitini luokse. Siinä kun siivosin ja siirtelin huonekaluja sisustuspsykooseissani äidinkin luona yötäpäivää, päädyin lopulta osastohoitoon. Kyllähän se nyt jälkeenpäin ajatellen naurattaa, mutta olo oli silloin aivan kamala. Olin täynnä raivoa ja turhautumista.
Raivosiivous ja anteeksipyyntö-omenapiirakka. 5/5