Onko muita jotka haaveilevat elämästä joka ei toteudu?
Arki on äärimmäisen tylsää. En tarkoita että pitäisi koko ajan olla juhlia mutta itse haluaisin kivaa elämää.
Ihmisiä, iloa, vaihtelua arkeen ja muuta.
Ei ole ollut vuosikymmeniin enää mitään.
Ainoa ilo on se kun tulee ilta js pääsee nukkumaan.
Kommentit (27)
Siis tuntuu ettei se koskaan toteudu!
Tarvitsisin ihmisiä elämääni.
Miten yksin pidän hauskaa?
Vierailija kirjoitti:
On vain yksi, joka voi järjestää sinulle sen kivan, iloisen ja vaihtelevan elämän. Sinä itse.
Kyllä. Lue seuraava viesti.
Kyllä tai ei. Olisin halunnut perheen ja lapsia, muutta elämän kuviot on mennyt niin ettei se ole ollut mahdollista. Enää ei uskalla haaveilla tai sekoan. Syvällä sielussa on iso tyhjä aukko.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tai ei. Olisin halunnut perheen ja lapsia, muutta elämän kuviot on mennyt niin ettei se ole ollut mahdollista. Enää ei uskalla haaveilla tai sekoan. Syvällä sielussa on iso tyhjä aukko.
Etkö ehtisi enää?
Vierailija kirjoitti:
On vain yksi, joka voi järjestää sinulle sen kivan, iloisen ja vaihtelevan elämän. Sinä itse.
Ihminen on psykofyysisSOSIAALINEN kokonaisuus, joten kyllä sitä muitakin ihmisiä yleensä kaipaa elämään, ja onhan hyvät ihmissuhteet elämän suola. Ainakin omasta mielestä.
Vierailija kirjoitti:
On vain yksi, joka voi järjestää sinulle sen kivan, iloisen ja vaihtelevan elämän. Sinä itse.
Kysyn miten mulla on kiva elämä kun olen niin yksin?
Pari ihmistä jotka tunnen, ovat jämähtäneet sohvannurkkaan.
En halua loppuelämää istua sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vain yksi, joka voi järjestää sinulle sen kivan, iloisen ja vaihtelevan elämän. Sinä itse.
Ihminen on psykofyysisSOSIAALINEN kokonaisuus, joten kyllä sitä muitakin ihmisiä yleensä kaipaa elämään, ja onhan hyvät ihmissuhteet elämän suola. Ainakin omasta mielestä.
Just näin.
Aika paljon voi järjestää itse. Ei tietenkään kaikkea, mutta paljon.
Minä esimerkiksi hankin lapsen yksin, koska tiesin, että sydämeeni jäisi maapallon kokoinen aukko, jos en lasta koskaan saisi. Olen tosi onnellinen, nyt elämä on ihanaa ja täyttä. Mutta tämä on tietysti millään helpolla tavalla mahdollista vain naisille. :/
No ei kai niitä ihmisiä sun elämääsi mistään voi tulla, kun kyyhötät siellä omalla sohvallasi valittamassa.
Että mitäs jos pistäisit nokkasi ihan ulos maailmaan.
Juu, haluaisin rakastaa ja tulla rakastetuksi, eli toivoisin itselleni sopivaa miestä. En ihan vielä ole luopunut toivosta, vaikka tajuan, ettei se enää ole sama kuin jos jo nuorempana olisin rakkauden saanut kokea.
N50v
Kun korona on ohi, hanki harrastuksia. Lähde ryhmämatkoille yksin, niin saat huonetovereita, joihin tutustut. Mene mukaan kaikkeen, mitä keksit.
Ihan varmasti elämäänsä pystyy hankkimaan ihmisiä, jos tarpeeksi yrittää.
Kyllä mulla on unelma, joka ei koskaan tule toteutumaan, koska siihen tarvitaan tarpeeksi euroja. Juuri kohta olen jäämässä työttömäksi, eikä säästöjä todellakaan ole kertynyt kuin muutama tonni, niin ei näillä lähtökohdilla unelmani toteudu. Vielä kun tiedän ettei seuraavan työpaikan saaminen ole helppo juttu, niin unelma karkaa koko ajan kauemmaksi ja kauemmaksi. Lainaa en saa työttömänä. Ikääkin alkaa olemaan sen verran, että kohta se on jo myöhäistä toetuttaa, ellei lottovoitto iske (jos vaan lottoisin :D ).
Tällä aikaa elän elämääni surkeassa vuokra-asunnossa yksin, katkeroituneena, kireänä kuin viulun kieli ja varmaan muumioidun joku päivä. Katkeroidun, koska en saanut sitä mitä olen halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Siis tuntuu ettei se koskaan toteudu!
Tarvitsisin ihmisiä elämääni.
Miten yksin pidän hauskaa?
Niin siis, itse täytyy ne ihmisetkin elämäänsä järjestää. Mukaan vain kaikkeen, mikä sua kiinnostaa, sieltä voi samanhenkistä seuraa löytyä. Korona-aikana tietty hankalampaa.
Kun olin nuori, jokainen päivä oli seikkailua.
Kun olin nuori, olin ulkomailla ja siellä myös jokainen päivä oli jännittävä ja kaikki oli kivaa.
Ja nyt pitäisi jämähtää, ei kai?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulla on unelma, joka ei koskaan tule toteutumaan, koska siihen tarvitaan tarpeeksi euroja. Juuri kohta olen jäämässä työttömäksi, eikä säästöjä todellakaan ole kertynyt kuin muutama tonni, niin ei näillä lähtökohdilla unelmani toteudu. Vielä kun tiedän ettei seuraavan työpaikan saaminen ole helppo juttu, niin unelma karkaa koko ajan kauemmaksi ja kauemmaksi. Lainaa en saa työttömänä. Ikääkin alkaa olemaan sen verran, että kohta se on jo myöhäistä toetuttaa, ellei lottovoitto iske (jos vaan lottoisin :D ).
Tällä aikaa elän elämääni surkeassa vuokra-asunnossa yksin, katkeroituneena, kireänä kuin viulun kieli ja varmaan muumioidun joku päivä. Katkeroidun, koska en saanut sitä mitä olen halunnut.
No, mikä se on?
Kun korona ei tästä ohi mene, niin lohduttaudu sillä että mustaan aukkoon joutuu moni lapsiperhekin. Itse asiassa korona on ihan helvettiä monille heille.
Ei sellaiseen elämään jota haluaisi ole edes mahdollisuutta joten todellakin.
Päivät kuluu siitä lottovoitosta haaveillen. Elämä, josta unelmoin, vaatii niin paljon rahaa, että sitä ei pysty näillä resursseilla toteuttamaan.
Siitä sitä kai haaveillaan, jos sen voisi toteuttaa, niin eikö sen sitten toteuttaisi?
On vain yksi, joka voi järjestää sinulle sen kivan, iloisen ja vaihtelevan elämän. Sinä itse.