Puolisosta kuoriutui lasten teon ja työttömyyden myötä kunnianhimoton, saamaton ,intohimoton vätys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autan ja kehun.

Sanoo että häntä vi tu ttaa työttömyys ja lihavuus, ja kuinka mikään ei muutu vaikka yrittää. Hakee kaikenlaisia töitä, aloittaa laihduttaa useasti kuukaudessa (ei kestä kuin hetken kerrallaan)

Aina vaan pakit työhakemuksiin.

Miten piristää ja saada lahdutus kestämään? Itsetuntokin kohentuisi laihana.

Mihin se motivaatio loppuu?

Työhaussa se on loppunut tietenkin niihin "ei kiitos" sähköposteihin.

Laihdutuksessa en tiedä mikä siinä tökkii. Monesti reippaasti aloittaa,mutta muutaman päivän päästä istuu sohvalla syömässä kaksin käsin. Syyksi sanoo, "että ei onnistunut taaskaan"

AP

Selvää masennusta. Tk soitto. Siitä sitten päätä kuntoon ja uudelle alalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autan ja kehun.

Sanoo että häntä vi tu ttaa työttömyys ja lihavuus, ja kuinka mikään ei muutu vaikka yrittää. Hakee kaikenlaisia töitä, aloittaa laihduttaa useasti kuukaudessa (ei kestä kuin hetken kerrallaan)

Aina vaan pakit työhakemuksiin.

Miten piristää ja saada lahdutus kestämään? Itsetuntokin kohentuisi laihana.

Mihin se motivaatio loppuu?

Työhaussa se on loppunut tietenkin niihin "ei kiitos" sähköposteihin.

Laihdutuksessa en tiedä mikä siinä tökkii. Monesti reippaasti aloittaa,mutta muutaman päivän päästä istuu sohvalla syömässä kaksin käsin. Syyksi sanoo, "että ei onnistunut taaskaan"

AP

Vaikuttaa kaksisuuntaoselta mielialahäiriöltä. Maniassa ollaan iloisia ja laihdutetaan, sitten kakkosvaiheessa syödään vaan ja maataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autan ja kehun.

Sanoo että häntä vi tu ttaa työttömyys ja lihavuus, ja kuinka mikään ei muutu vaikka yrittää. Hakee kaikenlaisia töitä, aloittaa laihduttaa useasti kuukaudessa (ei kestä kuin hetken kerrallaan)

Aina vaan pakit työhakemuksiin.

Miten piristää ja saada lahdutus kestämään? Itsetuntokin kohentuisi laihana.

Mihin se motivaatio loppuu?

Työhaussa se on loppunut tietenkin niihin "ei kiitos" sähköposteihin.

Laihdutuksessa en tiedä mikä siinä tökkii. Monesti reippaasti aloittaa,mutta muutaman päivän päästä istuu sohvalla syömässä kaksin käsin. Syyksi sanoo, "että ei onnistunut taaskaan"

AP

Vaikuttaa kaksisuuntaoselta mielialahäiriöltä. Maniassa ollaan iloisia ja laihdutetaan, sitten kakkosvaiheessa syödään vaan ja maataan.

Höpöhöpö, mitään kaksisuuntaista ole. Ihan normaalia monelle ylipainoiselle jolla ei vaan motivaatio ole kohdalla.

Tämä taas todiste siitä että lastenteko syrjäyttää naisia, edelleenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autan ja kehun.

Sanoo että häntä vi tu ttaa työttömyys ja lihavuus, ja kuinka mikään ei muutu vaikka yrittää. Hakee kaikenlaisia töitä, aloittaa laihduttaa useasti kuukaudessa (ei kestä kuin hetken kerrallaan)

Aina vaan pakit työhakemuksiin.

Miten piristää ja saada lahdutus kestämään? Itsetuntokin kohentuisi laihana.

Mihin se motivaatio loppuu?

Työhaussa se on loppunut tietenkin niihin "ei kiitos" sähköposteihin.

Laihdutuksessa en tiedä mikä siinä tökkii. Monesti reippaasti aloittaa,mutta muutaman päivän päästä istuu sohvalla syömässä kaksin käsin. Syyksi sanoo, "että ei onnistunut taaskaan"

AP

Vaikuttaa kaksisuuntaoselta mielialahäiriöltä. Maniassa ollaan iloisia ja laihdutetaan, sitten kakkosvaiheessa syödään vaan ja maataan.

Höpöhöpö, mitään kaksisuuntaista ole. Ihan normaalia monelle ylipainoiselle jolla ei vaan motivaatio ole kohdalla.

Melkoisen moni laihtuu erotessaan suoraan hanurista olevasta kumppanista.

Vierailija kirjoitti:

Tämä taas todiste siitä että lastenteko syrjäyttää naisia, edelleenkin.

Naisella on tasan kaksi vaihtoehtoa joko keskittyä uraan ja lisääntyä vasta 40-46v. tai etsiä varoissaan oleva mies mikä maksaa naiselleen vapaaehtoista eläkettä sekä yleisen elämisen.

Vaimosi pitää nyt päästä kokemaan onnistumisen tunteita! Näin hän piristyy, kun huomaa pärjäävänsä ainakin jossain hyvin. Mikä on hänen intohimonsa elämässä (tai siis oli ennen lapsia)?  Onko hän jossakin asiassa luontaisesti onnistuva, esim joku harrastus? Jos hän on taiteellinen niin vaikkapa valokuvaus? Taitava käsistään, neulonta tai virkkaus? Miten olisi hänelle vaikkapa jokin hyväntekeväisyystyö (palkaton) jossain järjestössä, jotta hän saisi nostettua itsetuntoaan ja kokemaan olevan arvokas osa yhteiskuntaa? Esim jossain järjestössä viestintä?

Kotiäiti eri äiti

Vierailija kirjoitti:

Vaimosi pitää nyt päästä kokemaan onnistumisen tunteita! Näin hän piristyy, kun huomaa pärjäävänsä ainakin jossain hyvin. Mikä on hänen intohimonsa elämässä (tai siis oli ennen lapsia)?  Onko hän jossakin asiassa luontaisesti onnistuva, esim joku harrastus? Jos hän on taiteellinen niin vaikkapa valokuvaus? Taitava käsistään, neulonta tai virkkaus? Miten olisi hänelle vaikkapa jokin hyväntekeväisyystyö (palkaton) jossain järjestössä, jotta hän saisi nostettua itsetuntoaan ja kokemaan olevan arvokas osa yhteiskuntaa? Esim jossain järjestössä viestintä?

Ennen lapsia ei oikeastaan harrastanut mitään.(lasketaanko meikit harrastukseksi)

Kävi baarissa pari kertaa kuukaudessa, laihdutteli sillonkin (ehkä 5kg ylipainoa silloin) epäonnistuen. Uimassa kävi 2 kertaa kuussa.

On kyllä nyt odotellut uimahallin aukeamista, jotta laihdutus lähtisi käytiin taas (epäilen)

Eli ei ole koskaan ollut mitään kunnon intohimoa nuorena

(biletys lähinnä, sitäkin tehnyt nyt paljon :/) mutta oli aina iloinen kuitenkin.

Vauvaa yrittettiin 1,5v,kaikki pyöri sen ympärillä ja oli onnellinen vauvasta. Elää edelleen lapsilleen täysin.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä taas todiste siitä että lastenteko syrjäyttää naisia, edelleenkin.

Naisella on tasan kaksi vaihtoehtoa joko keskittyä uraan ja lisääntyä vasta 40-46v. tai etsiä varoissaan oleva mies mikä maksaa naiselleen vapaaehtoista eläkettä sekä yleisen elämisen.

Kolmas vaihtoehto on jättää lapset tekemättä. Se on ihan hyvä vaihtoehto myös. 

Höpö höpö, kyllä naisella pitää lapset olla

Joo oon ite äitiyslomalla ja kyllä tässä Suomen systeemissä jokin mättää. Sukulaiset asuu kaukana ja kavereita ei uudella paikkakunnalla ole. Telkkarista on tullut paras kaveri ja juttuseuraa ei ole. Mitään uutta ei tapahdu. Mitä kerrottavaa on ees miehelle päivän jälkeen. Ei paljo mitään. En tiiä kuinka monta lasta voin tehdä ku sitten arki on tämmöistä. Kyllä tietenkin paino nousee ja itteä vähä hirvittää mennä töihin myöhemmin ku oon nii posahtanut. Eihän tässä pääse urheilemaan milloin haluaa, ku aikataulut sanelee vauva ja maitoa ei tule jossei syö. Minkä sille voi. Haluaisin kuitenkin että lapsella ois sisaruksiakin eli pitäs useampi vuosi olla valmis tähän. Eniten tämmöisessä tilanteessa vituttaisi jos mieskin jättäisi. Oma mies onneksi on rakastava ja intohimoinen edelleen. Nainen siinä itsensä laittaa heikoille, kun tekee lapsia. On tämä ihan kivaakin toisaalta mutta ihan eri maailma kuin työelämä, joten tuntuu siltä että pitemmän päälle voi olla naiselle itselleen karhunpalvelus olla vaan kotona hoitamassa lapsia, vaikka siitä on haaveillut aina. Melko yksinäistä on ja en tiiä miten tämmöisen kotiin linnoittautumisen jälkeen pystyn hirveisiin töihini, missä on ihan hirveä kiire ja stressi. En ihmettele että Suomessa syntyvyys on pieni. 1-2 lasta menee, mutta useampi vaatii jo naiselta syrjäytymisen...

Käyttäjä3758 kirjoitti:

Joo oon ite äitiyslomalla ja kyllä tässä Suomen systeemissä jokin mättää. Sukulaiset asuu kaukana ja kavereita ei uudella paikkakunnalla ole. Telkkarista on tullut paras kaveri ja juttuseuraa ei ole. Mitään uutta ei tapahdu. Mitä kerrottavaa on ees miehelle päivän jälkeen. Ei paljo mitään. En tiiä kuinka monta lasta voin tehdä ku sitten arki on tämmöistä. Kyllä tietenkin paino nousee ja itteä vähä hirvittää mennä töihin myöhemmin ku oon nii posahtanut. Eihän tässä pääse urheilemaan milloin haluaa, ku aikataulut sanelee vauva ja maitoa ei tule jossei syö. Minkä sille voi. Haluaisin kuitenkin että lapsella ois sisaruksiakin eli pitäs useampi vuosi olla valmis tähän. Eniten tämmöisessä tilanteessa vituttaisi jos mieskin jättäisi. Oma mies onneksi on rakastava ja intohimoinen edelleen. Nainen siinä itsensä laittaa heikoille, kun tekee lapsia. On tämä ihan kivaakin toisaalta mutta ihan eri maailma kuin työelämä, joten tuntuu siltä että pitemmän päälle voi olla naiselle itselleen karhunpalvelus olla vaan kotona hoitamassa lapsia, vaikka siitä on haaveillut aina. Melko yksinäistä on ja en tiiä miten tämmöisen kotiin linnoittautumisen jälkeen pystyn hirveisiin töihini, missä on ihan hirveä kiire ja stressi. En ihmettele että Suomessa syntyvyys on pieni. 1-2 lasta menee, mutta useampi vaatii jo naiselta syrjäytymisen...

Syrjäytynyt vaimo kyllä on. Ja tilanteesta ei ole ulospääsyä. AP

MIkä motivoisi?

No oletko itse samanlainen hurmuri kuin silloin alkuaikoina, häh? Kehutko vaimoa ja lirkuttelet sille nättejä? Tuotko kukkia?

Eipä motivoi laihduttaa, jos puoliso kommentoi tyyliin:”Älä edes yritä, pieleen se menee kuitenkin, lyödäänkö vetoa?”, ”Noin läskin pitää tosissaan liikkua päivittäin ja käydä salilla”, ”Onpas toi XX niin timmissä kunnossa, että!” (=”Mikset sinä ole?”)

Entä saako muijasi ikinä vapaata kotoa? Kotiäidin työpaikka on koti ja lapset siinä aina. Entäs jos vaimo saisi vapaata lähteä johonkin - tai lähde sinä lasten kanssa päiväksi vaikka Keuruulle.

Siivoa ja laita ruokaa, mieti ens viikon ruokalista, pese ja silitä pyykit, tiskaa ja petaa pedit joka päivä sinäkin. Ehkä se vaimo siitä piristyy, kun sillä aikaa harrastaa jotakin kivaa.

Teen nykyään enemmän kotitöitä kuin vaimo. En hauku koskaan, ja on vapaa lähtemään salille jne, olen ehdottanutkin uimisen tilalle. Vaan ei lähde.

Mitä laihdutukseen tulee, niin mietin, että miten siinä voi aikuista auttaa. Kun se repsahtaa, niin sitä jatkuu viikkoja. Taas muutaman päivän laihdutus ja taas syödään. Miksi pitää repsahtaa ja kuitenkin valittaa, kuinka oksettavalta näyttää. AP

Ruokailurytmi kuntoon ensin, niin tulee vähemmän makeanhimoa. Ja pois sellainen kaikki tai ei mitään-asenne. Se vain masentaa ja aiheuttaa niitä repsahduksia.

Armollista menoa omalla vauhdilla.

Vierailija kirjoitti:

Ruokailurytmi kuntoon ensin, niin tulee vähemmän makeanhimoa. Ja pois sellainen kaikki tai ei mitään-asenne. Se vain masentaa ja aiheuttaa niitä repsahduksia.

Armollista menoa omalla vauhdilla.

Sydänliiton sivuja on tutkinut, ei auta mitään. Pitää kai tyytyä elämään lihavan kanssa, ei se niitä kiloja pois saa,jos on hänestä itsestään kiinni. Ei kunnianhimoa eikä itsekuria.

Suunnitteli kyllä uusia opintoja. Aikoo katsoa korona tilannetta syksyyn. Kesätöitä on hakenut, samoin keikkotyötä.

En vain tiedä kauanko jaksan elää hänen kanssaan. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimosi pitää nyt päästä kokemaan onnistumisen tunteita! Näin hän piristyy, kun huomaa pärjäävänsä ainakin jossain hyvin. Mikä on hänen intohimonsa elämässä (tai siis oli ennen lapsia)?  Onko hän jossakin asiassa luontaisesti onnistuva, esim joku harrastus? Jos hän on taiteellinen niin vaikkapa valokuvaus? Taitava käsistään, neulonta tai virkkaus? Miten olisi hänelle vaikkapa jokin hyväntekeväisyystyö (palkaton) jossain järjestössä, jotta hän saisi nostettua itsetuntoaan ja kokemaan olevan arvokas osa yhteiskuntaa? Esim jossain järjestössä viestintä?

Ennen lapsia ei oikeastaan harrastanut mitään.(lasketaanko meikit harrastukseksi)

Kävi baarissa pari kertaa kuukaudessa, laihdutteli sillonkin (ehkä 5kg ylipainoa silloin) epäonnistuen. Uimassa kävi 2 kertaa kuussa.

On kyllä nyt odotellut uimahallin aukeamista, jotta laihdutus lähtisi käytiin taas (epäilen)

Eli ei ole koskaan ollut mitään kunnon intohimoa nuorena

(biletys lähinnä, sitäkin tehnyt nyt paljon :/) mutta oli aina iloinen kuitenkin.

Vauvaa yrittettiin 1,5v,kaikki pyöri sen ympärillä ja oli onnellinen vauvasta. Elää edelleen lapsilleen täysin.

AP

Jos ihminen on harrastanut nuorena _vain_bilettämistä ja meikkejä, niin kai se nyt masentuu keski-ikäsenä, bileet ohi.

Sanoit että on aloittanut taas baareilun/huomisen?

Ite oon synnyttänyt vastikään kuten kerroin edellä (33/38) ja kyllä kunto tässä on repsahtanut, jotenkin vatsalihakset erkaantuneet ja koko keskivartalo on ihan heikko. Ei oo ollenkaan samat voimat kuin ennen synnytystä. Jos on useampi lapsi takana, niin voin vaan kuvitella kuinka huono kunto vaimollasi voi olla. Vaatii käsittääkseni hirveästi töitä päästä entiseen kuntoonsa. Uskon sen. Koska kroppa on ihan niinku jostakin vammasta toipumassa. Ei se helppoa oo aloittaa kuntoilua, koska pitää aloittaa "alusta". Oon aatellu että vähä niinku joku kolaripotilas voi menettää liikuntakykynsä ja joutua kuntouttamaan itsensä, kyllä synnytyksen jälkeen on hieman sama tilanne! Ei ole ihme että lehdissä taivastellaan naisia, jotka pääsee heti - tai ylipäätänsä koskaan- entisiin mittoihinsa! Helppoa se ei oo...