Valehteleminen on tosi vaikeaa pidemmän päälle:(

Kyllä se joiltain luonnistuu oikein hyvin. Olisi moni puoliso ihmeissään, kun kaiken siipastaan tietäisivät. Siitä siipasta, josta ei ikinä olisi uskonut.

Tiedän itse mitä tarkoitat sillä, että saisi koko ajan miettiä miten valheen juoni on edennyt ja pitäytyä siinä.

Valehtelija paljastuu aina- siis aina.

Valehtelijan psyyke muuttuu, käytös ns. ”lukkiutuu” tiettyyn moodiin, jolloin normaalilla vaistolla ja intuitiolla varustettu toinen ihminen näkee kyllä valehtelijan valheiden verkon. Sitä ei vaan usein sanota valehtelijalle, syystä tai toisesta.

Se kuinka valehtelija ei itse tuota em. ymmärrä, on tämän persoonallisuushäiriön ylläpitävä voima.

Siksi valheesta kiinni jäävä, on yleensä itsekin hämmästynyt kun joku huomauttaa ” sä valehtelet”. Valehtelija on usein oppinut tämän valehtelijan roolin lapsuudessaan, jolloin se on myös osa aikuisen persoonaa ja jokapäiväistä elämää.

Valehtelija valehtelee siis aivan arkipäiväisistä asioista esim. ostin maitoa viime viikolla, vaikka on ostanut sitä tänään. Tätä ei toinen ihminen kykene ymmärtämään miksi valehtelija valehtelee noin pienestä asiasta. Mutta, koska kyseessä on persoonallisuushäiriö, tarvitaan valehtelun lopettamiseen terapiaa ja omaa tahtoa parantua.

Päinvastoin. Valehteleminen on helppoa. Ratkaisevaa on että valheessa on totuutta mahdollisimman paljon mukana ja muistaa tarinansa. Tällöin siihen on helppo itsekin uskoa. Parempi jättää keksimättä liikaa yksityiskohtia. Esim. Valhe, että olin eilen paikassa x vaikka olin aivan muualla. Älä keksi mitään vaan kerrot vaan edellisestä kerrasta kun olit paikassa x. Ei myöskään kannata selitellä mitään. On aivan luonnollista ettei normaalissa elämässäkään kiinnitä huomiota kaikkeen ja muista kaikkea. Aina kannattaa pysyä mahdollisimman lähellä totiutta- paitsi siinä ratkaisevassa asiassa, josta valehtelee.

Valehtelijan kannattaa vain syödä lyijypilleri. Näin säästyy kaikki harmilta.