Kummin "irtisanominen" tehtävistään

Kummin tehtävä loppuu 15 ikävuoteen virallisesti. Jos välit ei natsaa vanhempien välillä, tuskin toimii kummiuskaan. Kaksisuuntainen tie.

Eihän niistä tehtävistä tarvitse erikseen "irtisanoutua", jos ei enää edes hoida omaa osuuttaan. Sehän on selvä merkki siitä ettei kiinnosta osallistua ja on täten pullauttanut itsensä pois pelistä. Jatkatte kuten ennenkin eli kummi ei vain enää ole elämässänne.

Hän on jo ns. irtisanoutunut tehtävästään, joten anna olla.

Löydät varmasti sekä sinulle että lapsillesi parempaa seuraa. 

Varmaan 50 % Suomen kummeista on tuollaisia. 

Kummius pysyy, ketään ei voi siitä irtisanoa. Vaikka kummi eroaisi kirkosta, hän on edelleen kummi.

Osa laittaa ihan liikaa odotuksia kummille. Pääasia että lapsella olisi välittäviä ihmisiä ympärillä, ihan sama onko ne kummeja vai ei.

Mitä väliä?

Lumi-Auran maailma menee vinoon jos huolella valittu kummitäti ei hoida osuuttaan? Mitä tämän kummin tuisi mielestäsi tehdä?

Mulle selvis ihan viime viikolla että mulla on ollu kummi josta en oo koskaan kuullukaan. Menny välit ristiin vanhempien kanssa jo mun vauva-aikana ymmärrettävästä syystä, jota en nyt tässä avaa. Eli ihan ymmärrän miksi hän teki tuon ratkasun. Ei sitä kummiutta tarvi erikseen tarvii irtisanoa, se vaa tapahtuu jos on tapahtuakseen.

Harmi homma tietty. Ihmisistä on niin vaikee arvioida missä väleissä myöhemmin ollaan. Usein monet valitsee siksi vaikka verisukulaisia, kun niiden kanssa todennäköisesti ollaan tekemisissä myöhemminkin

Minä olen tavannut yhden kummini ehkä 10 kertaa. Vipan kerran 11- vuotiaana.

Virallisesti kummia ei voi irtisanoa. Sen sijaan hyvästä syystä voi kummeja lisätä jälkikäteen. Seurakunnastasi saat neuvoja. Ja muistetaanhan mikä on kummin oikea tehtävä: lapsen kristillisessä kasvatuksessa tukeminen. Ei mikään "olla turvallinen aikuinen" tai "antaa lahjoja ja muistaa". 

Menihän tähän ehkä 2 sek.

https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kummi

Läheiseni sai yllättäen iäkkäältä kummiltaan suuren rahalahjan, siis ihan aikuisena, kun omatkin lapset olivat jo aikuisia. Ei mitään välirikkoja ollut, muttei yhteydenpitoakaan vuosikymmeniin kun kaukana toisistaan asuivat.

Joten antaa olla vain kummina. Laittakaa kuva kerran vuodessa, lapsen nimissä :)

Ei kummia irtisanoa tarvitse. Armo kuuluu heillekin.

Voitte valita lisää kummeja tehtävään paremmin sopivista henkilöistä. Eli henkilöitä, jotka osaltaan huolehtivat lapsenne kristillisestä kasvatuksesta. Kysy seurakunnastasi.

Kyllä se on kirkolliskokouksen paikka. Toinen vaihtoehto on kutsua manaaja, mikäli kummin sielu on niin eksyksissä.

Kummi on hoitanut suurimman velvollisuutensa, kun on laittanut nimensä kirkon papereihin, jotta olette pystyneet liittämään vesanne seurakunnan jäseneksi. Kummia ei tarvita sen jälkeen enää. Toki olisi kiva, jos aikanaan rippijuhlassa kummi olisi läsnä, kun siellä kummi siunaa kummilapsensa alttarilla pitämällä kättä lasen pään päällä, mutta jos kummit ovat estyneitä tämän tekemään, joku muukin kirkkoon kuuluva aikuinen sopii hommaan.

Aika harvaa ihmistä kiinnostaa niin paljon vieraan perheen lapsi, että jaksaisi 15 vuotta soitella ja kysellä kuulumisia ja lapsen kehittymistä.

Mikään lahja-automaattihan se kummi ei ole.

Aika ikävästi puhut tuosta ystävästäsi. Olisit enemmän kiinnostunut hänen uudesta elämästään etkä kutsuisi hänen elämänmuutostaan miksikään glamour-hakuiseksi pesäeroksi sinusta.

Ap:n avautuminen (tai enemmänkin uhriutuminen) vaikutti minusta enemmän sille että sille että ex-ystäväsi teki oikean ratkaisun katkaistessaan suhteen sinuun. Pitää kyllä olla aika periferiassa että PK-seutu olisi niin kamalan kaukana tai glamourin kyllästämää. Mutta niin tai näin, jos välit on viilentyneet eikä kumpaakaan nappaa niin ehkä on vain hyvä antaa olla.

Itsellä kokemusta siitä, että olin vääränlainen kummi. Lapsen äiti vaikutti jotenkin ärtyneeltå ja tyytymättömältä aina kun kävin kylässä ja juttelin ja leikin lapsen kanssa. Tuli olo, että en käy tarpeeksi usein tai ole oikealla tavalla, mutta ei sitäkään kerrottu että mikä se olis se oikea tapa. Lahjojakin vein kyllä merkkipäivinä ja näin. Toisaalta ymmärrän, että äiti on ollut heidän tilanteessa rasittunut ja neuvolassa ja lääkärissähän aina kysytään, että onko mitään apuja - kummeja esimerkiksi lapsenhoitoon. Harva oikeasti nykyaikana käyttää omia resursseja ilmaiseksi kovin paljon toisten hyväksi, tässä ei olla terveydenhuollon puolesta tultu oikein perässä, että mikä se todellisuus on. Omalla lapsellakin on pari kummia ja silloin kun lapsi oli pieni niin kävivät synttäreillä, sen lisäksi yhden käden sormilla voidaan laskea ne kerrat kun ovat auttaneet hoidossa tai tehneet jotain reissua. Niitä omia odotuksia kannattaa tuoda esille jollain muulla kuin epämääräisellä tyytymättömyydellä tai sitten kannattaa yrittää hankkia lapselle useita kummeja/aikuisia kavereita, jos hänelle toivoo paljon perheen ulkopuolista aikuista tukemaan elämään.

Eipä tuota kummin tehtävää monikaan täytä. Se on joko täysin yhdentekevä tyyliin kunhan saadaan joku kummiksi tai sitten se on molemminpuolisesti velvoittava asia, eli kummilapsen vanhempien ja kummin pitäisi pitää kummankin yhteyttä tasapuolisesti. Kummilta ei tule vaan odottaa lahjoja ja yhteydenottoja, vaan kummiksi valittuun pitää itse pitää aktiivisesti yhteyttä, pyytää synttäreille ja käymään.

Itse olen lakannut pitämästä yhteyttä kun lahjoista ei kiitetä, ei pyydetä synttäreille vaan sanotaan ympäripyöreästi tule käymään, miten, yllätyskäynnillekö? Selän takana sukulaisille valitetaan kun ei pidä yhteyttä, vaikka itse käyttäytyvät noin. Yhtään kuvaa en ole saanut edes tarhaikäisestä mutta rippi- ja ylioppilasjuhliin pitäisi osallistua mutta ei  niistäkään edes kiitosvalokuvaa tullut vaikka erikseen pyysin.

Toinen kummi taas kutsuu kylään, kertoo kuulumisia, kuskaa kotiinkin. Lapsi pistetään soittamaan ja kiittämään lahjoista.

Kai se on vain normaalia että osa kummisuhteista ei ole mitään elämänpituisia rakkaustarinoita. Ei sille kannata liian isoa painoarvoa laittaa eikä erotakaan voi.

Kummiutta ei voi vaihtaa eikä ottaa pois kastetilaisuuden jälkeen.

https://evl.fi/perhejuhlat/ristiaiset/kummien-valinta-ja-tehtavat

Vierailija kirjoitti:

Osa laittaa ihan liikaa odotuksia kummille. Pääasia että lapsella olisi välittäviä ihmisiä ympärillä, ihan sama onko ne kummeja vai ei.

Tätä mä olen monesti ihmetellyt. Itse kun olen tavannut ainoastaan sellaisia vanhempia joiden ainoa odotus kummiksi suostuneilta on se että olisivat lapselle välittäviä ihmisiä hänen ympärillään.