Kummin "irtisanominen" tehtävistään

Vierailija kirjoitti:

Kummiutta ei voi vaihtaa eikä ottaa pois kastetilaisuuden jälkeen.

https://evl.fi/perhejuhlat/ristiaiset/kummien-valinta-ja-tehtavat

Jännä että tuossa lukee noin, kun kuitenkin jos kummi vaihtaa hiippakuntaa (heh) niin hän ei voi enää toimia kummina. Esim. siirtyy lapsikasteen kieltävään seurakuntaan.

Mä olen miettinyt kummina että voi nenä- miksi piti lupautua kummiksi.  Ipanasta ei kuulu mitään muuta kuin ennen synttäriä tai joululahjontaa. Takasin ei tule edes kiitosta perilletulosta tai edes sitä kuvaa. Jah, kun aikana ennen koronaa koitettiin sopia tapaamista niin ylläri- aina tuli ensin että juu ja sitten yleensä tapaamispäivänä etä ai et te olitte tulossa? ku meillä olis nyt ollutkin muuta tai että "voi itku" kun meillä on nyt nenä-mahatautia ettei o hyvä hetki. Ja jälkikäteen kuullut ettei asia ole ihan noin ollut.

Minullakin kaatui kuppi tälläiseen "ystävään" ja päätin että keskityn muihin yhteyttäpitäviin kummimuksuihin ja oikeisiin ystäviin eikä elämäänsä pettyneeseen ja katkeraan ex-ystävään?

Pyytääkö jengi jotain puolituttuja kummiksi vai mikä tää homma oikein on?

Voi kiesus teidän kanssa. Palauta erotettavalle kummille hänen antamansa lahjat rahana takaisin ja sano asiat suoraan. Täällä ihmettely auta mitään muuta kuin huonon olon teossa. Ja toisekseen, tee noin vasta jos ja kun oikeasti haluat tuon ex ystävän pois elämästäsi ja samalla infoa sitten teidän yhteistä(?) kaveripiiristäkin missä mennään.

Niin, kummiushan on kirkollinen tehtävä, eli liittyy kasteeseen ja kummin tehtävänä on lapsen uskonnollisen kasvatuksen tukeminen. Tätä silmälläpitäen, kuinka tarpeellisena ylipäänsä pidätte virallista kummiuden irtisanomista? (tiedän, ettei se ole mahdollista, mutta jos olisi) Eli kuinka moni oikeasti jaksaisi ottaa seurakuntaan yhteyttä ja poistattaa kummin?

Suurin asia ihmisille kummiudessa on ne epäviralliset, ei-kirkolliset syyt (yhteydenpito kummilapseen, lahjat). Jolloin ihan yhtä epävirallisesti voi kummiudesta luopua / luopua yhteydenpidosta kummiin.

Kerrotko ap. mitä lapsesi kummi on jättänyt kummiudessa tekemättä?

Kummius on lapsen kristillistä kasvattamista ja yhtä hyvin tietämättäsi kummi voi rukoilla lapsesi puolesta. Sitähän sinä et tiedä, jos ette ole tekemisissä.

Minusta kummiudesta voitaisiin luopua kokonaan ja siitä on keskusteltu kirkossa jo vuosia. Se ei ole enää tätä päivää. Jos vanhemmat haluavat lapselleen kristilliset arvot, kummin sijaan, jokaisella seurakunnalla on siihen nykyään hyvät mahdollisuudet esim. lapsikerhot, omassa seurakunnassa, joka on lapsen lähellä.

Ennen kummit tehtävät syntyivät tarpeesta, koska välimatkat pitkät ja seurakunnat eivät olleet lapsen lähellä.

Mun pitkäaikainen ja hyvä ystävä pyysi lapsensa kummiksi. Lapsen ensimmäisenä elinvuotena ystävä etääntyi eikä enää pitänyt yhteyttä. Kyselin kuulumisia viimeisen kerran puolitoista vuotta sitten, eikä ystävästä ole kuulunut sen jälkeen mitään. Harmittaa, että lupauduin kummiksi, kun nyt en pääse kuitenkaan olemaan kummi. Varmaan minusta puhutaan, että olen huono kummi enkä ole kiinnostunut, mutta vaikea se on pienen lapsen elämään osallistua, jos tämän äiti ei pidä yhteyttä.

Älkää asettako siihen kummiuteen liikaa paineita.  Ei se ole sen kummempaa kuin nimi kirkonkirjoissa lapsen "kummit" kohdalla.  

Alkuperäinen ajatus kummin toimimisesta lapsen kristillisen kasvatuksen tukena on hävinnyt taivaan tuuliin ajat sitten.  Jos sitä asiaa lapselleen haluaa, ensisijaiset kasvattajat siinä on kuitenkin lapsen omat vanhemmat.  Sitten vasta voisi odottaa kumminkin tukevan tätä kasvatusta, jos vanhemmat sitä todella tekevät.  Ja siitäkin asiasta pitää sitten keskustella ja sopia jo silloin, kun kummia tehtävään pyydetään.

Miksi se kummi pitäisi voida sieltä kirkonkirjoista poistaa, kun ei sillä toimenpiteellä olisi mitään käytännön merkitystä kuitenkaan?  En keksi mitään muuta ajatusta kuin sen, että näin haluttaisiin kostaa "huonolle" kummille.  Asiaan kuuluisi tietysti vielä se, että tälle kummille ilmoitettaisiin, että hänet on nyt irtisanottu tehtävästään, muutenhan sitä mieltään olisi vaikea osoittaa.  

Voitte ne välit rikkoa keskenänne ihan muutenkin, ilmoittamalla, että ei olla sitten enää sun kanssa tekemisissä!  Siihen loppuu ihan varmasti kummiuskin.  

Tai olla ikinä ottamatta yhteyttä, näinhän se yleensä menee.  

Kummi joko muistaa lasta tai ei.  Ja kun nykyään lapsia ei enää juuri kastetakaan, niin eihän noilla ole kummeja alun perinkään.  Tai ei ainakaan pitäisi olla.   Sehän kuuluu vain kirkolliseen toimitukseen.  Silti jotkut höpisee kummeista, vaikka ei kuulu kirkkoon, eli ei toimi loppuun asti vakaumuksensa mukaan kuitenkaan.  

Paras kummi: yksinelävä vanhapiika, niin ruma ettei kukaan huoli ja ei siis ole eikä tule omia lapsia.  Erittäin hyvissä hankkeissa, mieluummin paljon omaisuutta ennestäänkin.  Ja koska oletettavasti on jäänyt jostain paitsi, on hyvin innostunut tuhlaamaan äidillisyyttään toisten lapsiin.

Uskonnollisuudesta viis, mieluummin ateisti, niin ei tule pelkoa, että ottaisi kummin tehtävät niin tosissaan, että ryhtyisi viemään lasta kirkkoon tai mihinkään vastaavaan.  

Matkustelee mielellään ja ottaa oletettavasti aina silloin tällöin kummilapsen mukaan matkoille, ja tietysti maksaa tämänkin matkan.

Jos olisi vielä niin, ettei olisi sisaruksiakaan hänellä, niin ei olisi pelkoa että näiden lapsista olisi kiinnostunut.

Joo, kieli poskessa, mutta jotain totuutta tässäkin on.

Meinaan tiedän tapauksen, jossa oikeasti, todellakin, laskelmoitiin tähän tapaan.  Paras ystäväpariskunta ns. toisiksi kummeiksi, sylikummin "arvonimi" annettiin sitten tälle yhdelle, josta arveltiin olevan eniten hyötyä.  Tosin näin ei sitten tainnut käydäkään kun ei ollut kristallipalloa.