Miksi jotkut menevät opiskelemaan, ja sitten yrittävät päästä kaikesta mahdollisimman helpolla?

jotta voisi vältellä työelämää :D

No arvelevat, että tutkinto riittää. Joskus näin onnekkaasti voi käydäkin.

Mulla on yläkoulussa oppilaina näitä rimanhipojia, jotka kyselevät, että riittääks tää. Minä sanon joo. Oppilas saa vitosen ja ihmettelee, että sinähän sanoit, että tämä riittää. Joo, se minimi riittää läpimenoon.

Valitettavasti osa ihmisistä jää tälle teinitasolle. Mikään oma motivaatio ei herää vaan aina etsitään sitä helpointa reittiä.

Aiemmin se riitti. 70-luvulla yliopistossa opiskellut sukulainen kysyi, kun olin nuori, miksi haluan hyviä arvosanoja, vaikka tärkeintä on saada tutkinto suoritettua.

Luonnossa saalistajakin säästelee energiaa ja väijyy pitkään kunnes hyökkää. Olisi typerää jahdata pitkiä matkoja saalista. Hyöty ja energiasuhde jäisi tappiolle.

Luonnossa aina mennään sieltä missä aita on matalin.

Sellainen ahkeruus ja itsensä marttyyrimäisesti ylittäminen liittyy kristillisyyteen.

Usein ne kympin oppilaat ovatkin kristittyjä, vaikka eivät välttämättä kävisi kirkossakaan tai eivät muka uskoisi.

Elävät kuitenkin kuten jeesustelijat elävät.

Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä?

Ei pääse töihin ilman tutkintoa. Minulle opiskelu on elämässä sivuseikka mutta kuitenkin haluaisin joskus saada työpaikan. Ei väliä mikä kunhan sillä elää.

Ei ole alavalinnasta kiinni vain ihan persoonastani. Olen lapsesta saakka haaveillut lähinnä omasta perheestä ja matkustelusta. Ura ei ole kiinnostanut koskaan.

Ne haluaa vain saada mahdollisimman nopeasti sen paperin, jotta voi sitten kirjoittaa LinkedIniin ja Faceen että on jonkun tietyn alan maisteri vuonna x ja kertoa sukulaisille ja kavereille. Luottavat siihen ettei kukaan arvosanoja kysele edes töitä hakiessa.

Useimmiten se pelkkä tutkinto riittää. Arvosanoja harvemmin kukaan kyselee ja monilla aloilla 90% opiskeltavista asioista on hyödyttömiä työelämässä. Miksi siis panostaa paskaan, kun vähemmälläkin saa paperin kouraan?

Eikö se ole niille motivoituneille opiskelijoille parempi, että muut löysäilevät? Pääsevät sitten itse helpommin töihin. Jos kaikki yrittäisivät täysillä, kaikilla olisi vaikeampaa. Vai onko sittenkin niin, että motivoituneita ärsyttää ja kadehdituttaa, että jotkut löysäilijät pääsevät kuitenkin parempiin töihin kuin he itse?

Työnantaja velvoitti hankkimaan pilipalitutkinnon. En todellakaan panostanut yhtään enempää kuin läpipääsemiseen tarvittiin. Sain tutkinnon ja työpaikkani säilyi. Ilman tutkintoa olisi tullut kenkää. 

Vitosia ja nelosia tipahtelee puolittaisellakin tekemisellä, joten en keksi yhtään syytä, miksi pitäisi persaus ruvella raataa.

Mitä itse olen töitä hakenut, niin useimpia työnantajia kiinnostaa vain, että tutkinto on suoritettu ja mielellään nopeasti. Tutkinnon suorittamisella osoittaa, että ei jätä asioita roikkumaan. Arvosanoista ovat aika harvat olleet kiinnostuneita. Teknisellä alalla olen, ei alani hommiin ole tutkinto yleensä edes pätevyysvaatimuksena, mutta kyllä sen suorittamista silti arvostetaan. 

Opintopisteitä pitää suorittaa tietty määrä. Ensisijaista on, että ne saa varmasti tehtyä, vasta sen jälkeen voi miettiä itse oppimista, jos jää aikaa.

Kylllä moni työ on nykyäään luovaa ja vaihtelee. Elii monesti työ tekijäänsä neuvoo. Eli ei ole valmista selitystä antaa sille mikä olisi oikein ja mikä vääärin vaaan se on suhteeessa siihen mitä odotetaaan.

Vierailija kirjoitti:

Kylllä moni työ on nykyäään luovaa ja vaihtelee. Elii monesti työ tekijäänsä neuvoo. Eli ei ole valmista selitystä antaa sille mikä olisi oikein ja mikä vääärin vaaan se on suhteeessa siihen mitä odotetaaan.

Siiinä ne ihmisen kyvyt oikeastaaan vasta punnitaan kun tullaan sen paikan eteen mitä sinulla on antaa vaihtoehtoja sille miten edetäään ja toimitaaan erilaisissa tilanteisssa. Siiinä kirjaviisaus toimii tukena mutta pitäää kyetä soveltamaan opittua erilaisiiin tilanteisiiin.

Vierailija kirjoitti:

Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä?

Tästä syystä.

koska ne tutkinot tentit ja muut on pelkkää tiedon siirtämistä paperista toiseen, ei numeroilla tai gradujen arvosanoilla ole niin merkitystä, itselläkin oli aikaisempi gradu eximia eli toiseksi paras ladaturin jaälkeen ja ihan mielenkiinnosta sitä tutkin historiaan vuoden ajan samalla harrastellen muuta ja opiskellen mitä halusin, en ssaaanut töitä vuosiin enkä tiennyt mitä tutkinnollani tekee.

toisen tutkinnon tein teologiaan 2 vuodessa ja kopsasin edellisen graduni siihen parissa viikossa muuttaen otsikoita. pilipalitentit luin wikipedian ja sisällysluettelon kautta ja pärjäsin koska ykleistietoni oli hyvä aiheesta ja sitten olin hyvä kielissä ja sain parhaat arvosanat hepreassa vaikka olin aina krapulassa luennoilla aamulla.

mitä muistat opinnoistasi oikeastaan? ellei ne ole jotain kädentaitoja kuten muurarin tai puusepän hommia, kaikki turha lukeminen on paskaa

mutta mitä muistan tenteistä? kirjoista? en oikeastaan mitään. korkeintaan kopioimisen ja kirjoittamisen taito pysyi hyvänä.

muistan joku tyttelin teologisesta joka meni tenttimään saman tentin uudestaan vain SAADAKSEEN PAREMMAN ARVOSANAN! SIIS uskomatonta energian ja ajan hukkausta moiseen paskaan.

töitä en saa koska en osaa etsiä ja vihaan kirkkopaskaa ja naispappipaskaa ja homopaskaa ja oikeasti kaikki on paskaa, koulut on paskaa ja kaikki aineet. ala-asteen opena olen ollut 2-3 vuotta mutta se olikin paskaa ja pistin oppilaat tekemään itse tehtäviä.

En tiedä muista, mutta minulla on siihen kaksi syytä:

1) Haluan mahdollisimman nopeasti haaveammattiini, jotta voin elää ilman tukia ja alkaa tienata rahaa, jonka avulla toteutan muita unelmiani.

2) Opiskelijaelämä on p*rseestä. En aio elää sitä kuukauttakaan enempää kuin on pakko, ja aion panostaa vain sen verran että uskon selviytyväni työelämässä. Lukiossa paloin abivuonna totaalisesti loppuun, ei kiitos enää ikinä uudelleen.

niin ja veljeni ei pärjännyt hepreassa lainkaan ja teki sen kurssin 3 kertaa ja gradun sai armosta läpi approbaatturilla eli huonooimmalal tuloksella, itse olin tutkijatyyppiä hän ei. hän silti sai viran ja oli pappina 12 vuotta. mä en- vaaan työttömänä, kaikki sen syytä että teidän suomalaisten yhteiskunta on paskaa

Olen itse lastenhoitaja lähihoitajan koulutuksella ja ohjaan työssäoppimista ja otan vastaan näyttöjä. Kyllä huomaa että jotkut tulevat alalle koska on töitä tarjolla ja kouluun pääsee sisään kuka vaan. Tehtäviä ei tehdä tai palautetaan keskeneräisenä. Jotkut suoraan ilmoittavat että tähtäävät 1, arvostelu 1-3.... kunhan pääsevät läpi. Laiskoja ja arvaamattomia mielenterveys potilaita osa näistä opiskelijoista. Toki on loistaviakin, mutta kyllä huomaa tason laskeneen lähiaikoina.