Millaista on elää todella huonossa parisuhteessa?

Aivan täyttä helvettiä. Parisuhteen ongelmat veivät kaiken aikani ja voimani joten en jaksanut nähdä enää muita ihmisiä ja omasta itsestäkin huolehtiminen alkoi kärsiä. En saanut nukuttua ahdistukselta. Toisen näkeminen pelotti koska etukäteen ei ikinä tiennyt ollaanko sitä hyvällä päällä vai tuleeko taas jotain paskaa niskaan. Ero pyöri mielessä aina öisin, mutta hyvät hetket saivat odottamaan parempia päiviä.

En suosittele kenellekään vaikka itse vuosien kitumisen jälkeen olenkin onnellinen saman miehen kanssa. Hyvien päivien voimalla jaksoin puskea läpi mutta nyt jälkikäteen pidän valintaani kyllä aivan hulluna.

Miehellä tosiaan oli päihdeongelma sekä masennus, joka johti lopulta itsemurhayritseenkin. Se oli oikeastaan se käännekohta, joka muutti lopulta kaiken.

Todella raskasta.

Täyttä paskaa.

Sanonpahan vain: 100% mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa. Oikein säälittää nämä läheisyysriippuvaiset ihmiset, jotka väkisin pysyvät huonossa suhteessa kun ei vain jostain syystä osata yksin olla.

Noh. Mä oon tänään syönyt kaksi hapankorppua. Suhde menee päin vttua ja vaikuttaa kaikkeen, en jaksa. Olis parempi yksin.

Kyllä sen huomaa kun toisella ei ole minkäänlaisia aitoja lämpimiä tunteita minua kohtaan. Helliä eleitä vielä vähemmän.

Ei enää tunnu missään. Vaimo säätää onko seksiä vai ei. Viimeksi oli helluntaina 2018. Näillä mennään.

Eksäni oli itsekäs kusipää, taantui hiljalleen töitä vältteleväksi, kotitöitä tekemättömäksi, räjähteleväksi puolialkoholististiksi.

Ei suostunut muuttamaan omistamastani asunnosta eron jälkeen suosiolla, vaan jouduin hankkimaan hänelle häädön. Häätöä odotellessani jouduin itse asumaan muualla miehen agressiivisen käytöksen vuoksi. Ennen muuttoaan aiheutti sekä asunnolle että irtaimistolleni mittavat vahingot.

Vierailija kirjoitti:

Ei enää tunnu missään. Vaimo säätää onko seksiä vai ei. Viimeksi oli helluntaina 2018. Näillä mennään.

Tuliko yllätyksenä, että vaimolla on oikeus päättää, harrastaako seksiä vai ei?

Itse olet vapaa harrastamaan seksiä niiden naisten kanssa, jotka seksiä kanssasi haluavat. Tämä voi tosin päättää liittosi, mikä voisi olla hyväkin asia, kun kumpikaan teistä ei vaikuta olevan kumppaniinsa tyytyväinen.

Työpäivän päättyminen ahdisti, koska vain töihin pääsin pakoon huonoa suhdettani; tuntui että kun työpäivä loppui, raskaampi työsarka alkoi. Kaikki voimani menivät suhteeseen, minulla ei ollut enää omaa erillistä persoonaani ja koko ajan oli paha olla.

Mies valehtelee, tissuttelee itsekseen, pyörii baareissa ja yökerhoissa työmatkoilla, vaikka toista väittää, katselee muita naisia ihaillen, mua pitkin nokkavartta ylimielisesti.,..

Entinen aviomieheni harrasti henkistä väkivaltaa ja piti mm. mykkäkouluja, jolloin ei puhunut suoraan minulle vaan lasten kautta. Liiton päättymisestä on jo yli 20 vuotta, mutta muistan yhä sen valtavan ahdistuksen tunteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei enää tunnu missään. Vaimo säätää onko seksiä vai ei. Viimeksi oli helluntaina 2018. Näillä mennään.

Tuliko yllätyksenä, että vaimolla on oikeus päättää, harrastaako seksiä vai ei?

Itse olet vapaa harrastamaan seksiä niiden naisten kanssa, jotka seksiä kanssasi haluavat. Tämä voi tosin päättää liittosi, mikä voisi olla hyväkin asia, kun kumpikaan teistä ei vaikuta olevan kumppaniinsa tyytyväinen.

Ihmeen aggressiivinen suhtautuminen. Seksi nyt on toisille tärkeäkin osa parisuhdetta enkä minä olisi kyllä odotellut edes kolmea vuotta ilman todella hyvää syytä. Ilmeisesti vaimoaan kuitenkin rakastaa kun jää vastoin omia tarpeitaan.

Se on tuhoavaa. Se syö ison mustan aukon sydämen paikalle. Pahimmillaan vie hengen.

Jos joku nainen tai mies ei voi erota, ja on huonossa parisuhteessa, on myös eroasiantuntijoita jotka osaavat auttaa - joskaan ei tuolla nimikkeellä. Mutta älä jää siihen huonoon.

Muutaman vuoden aikana mies eristi mut aika täysin. Oli sairaalloisen mustasukkainen, aloin varomaan joka sanaa ja elettä. Musta tuli arka varjo, jatkuvasti tuntosarvet pystyssä. Lopetin koulunkin kun en vaan jaksanut todistella etten pane siellä ketään. Mies itse oli pahapäinen, haukkui, kävi käsiksi eikä seuraavana päivänä kuulema muistanut mitään. Viikon verran ihana ja huomioiva ja uudestaan. Hävisi ryyppäämään. Vasta myöhemmin sain tietää muista naisistakin. Olis vaan jättänyt mut.

Mulle on pukannut paniikki- ja dissosiaatiohäiriö, olen pahasti ahdistunut ja masentunut, välillä en ole tässä maailmassa ollenkaan ja uudet suhteet on kärsineet tästä. Jouduin lääkityksellä ja terapiaan. Kaikenlaiset konfliktit triggeröi vanhat tunteet ja joko lamaannun täysin pystymättä edes puhumaan ja liikkumaan tai sit panikoin, haukon happea ja tärisen tajuamatta mitä tapahtuu. Pahat asiat on hautautuneet tajuntaan, en pysty käsittelemään niitä, mutta ne vaikuttaa kaikkeen vaikka järjellä ajatellen tiedän että en ole vaarassa eikä mikään uhkaa.

Toivottavasti tulevassa elämässä tajuan lähteä ensimmäisestä merkistä enkä usko anteeksipyytelyjä.

Se on parempi sanoa se on moro kuin elää huonossa parisuhteessa.

En tiedä, olen heittänyt pihalle ekasta perseilystä.