Tuttuni tuli taas jätetyksi ja taas hän jäi kovasti miestään kaipaamaan - neuvoja etten räjähdä kuunnellessani tuota

Sano hänelle ystävällisesti, että menee avautumaan terapiaan. Ja ettet jaksa olla hänen terapeuttinsa. Tuollainen pilaa muuten ystävyytenne lopulta. Ymmärrän kyllä, että tuollaista on raskasta kuunnella pidemmän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Sano hänelle ystävällisesti, että menee avautumaan terapiaan. Ja ettet jaksa olla hänen terapeuttinsa. Tuollainen pilaa muuten ystävyytenne lopulta. Ymmärrän kyllä, että tuollaista on raskasta kuunnella pidemmän päälle.

Tätä on siis jatkunut kaiken aikaa. Olen välillä ottanut etäisyyttä, välillä taas ollut läheisempi, mutta se on aina ollut miesten siivittämää aikaa mitä olemme viettäneet. Jotenkin myös tullut olo, että ne miehet ovat säikähtäneet ja lähteneet karkuun, koska ystävässäni on tiettyjä hyvin ankeita piirteitä. Lisäksi häntä ei voi auttaa mitenkään, koska hänellä on aina teilaava vastaus kaikkeen. 

Ehkä annan vain olla?

Oletteko analysoineet yhdessä, miksi noin käy?

Tuttusi (ei ystäväsi?) toistaa samaa kaavaa, josta toivottavasti löytäisi tien ulos.

Siihen hän tarvinnee ulkopuolista apua.

Onko tämän aloituksen pointti se, että sinä saat tukea vai että tuttusi saa tukea?

Kysy häneltä, että onko hän huomannut että kaikki nämä kymmenet kariutuneet suhteet toistavat jatkuvasti samaa kaavaa.

Johdattele keskustelua näihin aiheisiin:

Voiko ystävän omassa käytöksessä olla jotain mikä säikäyttää miehet pois? Esim liian nopea halu edetä suhteessa, liian omistava jne.

Jos kaikki nämä ”miehet ovat olleet sikoja” niin hakeeko ystäväsi vääränlaisia miehiä?

Hän on tottunut ns vuoristorataan, tasainen elämä tuntuu hänestä tylsältä. Hänelle on hyväksi että sinä olet suostunut maadoittajaksi, mitä tapahtuisi jos itse lähdet hurlumheihin, joutuisiko hän vuorostaan maadoittajaksi, vai etsisikö hän uuden ystävän joka on tasainen ja turvallinen.

Aloittaja, tiedän tunteen! Kaverini on samankaltainen, olen tuntenut hänet 10 vuotta ja hän on ollut koko ajan sarjaseurustelija. Tosin sillä erolla että hän ei juuri ikinä pääse oikeaan suhteeseen asti, vaan aina juttu kariutuu ennen kuin pääsee vakavaksi. Eli tämmösiä muutaman kuukauden deittailusuhteita aina. On myös ollut toinen nainen naimisissa olevalle miehelle. 

Olimme ennen läheisiä ystäviä mutta enää muutamaan vuoteen ei olla oltu paljoa tekemissä. Kuulumisia vaihdellaan silloin tällöin. Se on vaan hänen kanssaan aina sama juttu: aina on sydänsuruja, aina on mennyt pieleen jonkun miehen kanssa. Olen yrittänyt varovasti ehdottaa että hän hakee miehiä vääristä paikoista ja myös vääränlaisia miehiä, kun kukaan ei koskaan halua sitoutua millään tavalla ja hän on lähinnä vaan nainen jolle nää miehet kirjottaa kolmelta lauantaiyönä että voiko tulla kylään. Hän on myös lievästi psyko näitä miehiä kohtaan, muutaman kerran olen todistanut kun hän on itse ajanut miehet pois käytöksellään kun on ihan liian varhain ruvennut ihan liian takertuvaksi ja vaativaksi. Tyyliin kaksi kertaa pantuaan jotain miestä vetää hirveät kilarit kun tämä ei vastaa päivän sisällä viestiin ja lähettää sit 25 raivokasta viestiä tälle ja ihmettelee että pelästyi ja lähti karkuun ja lujaa... mutta omassa käytöksessään ei tietenkään näe mitään väärää.

Ei tuollaista vaan jaksa. Olen ehdottanut hänelle että menisi terapiaan mutta ei. Sen takia pikkuhiljaa vähensin yhteydenottoja ja tapaamisia, koska joka ikinen kerta kun hänet tapasin oli ilmapiiri negatiivinen ja sydänsuruinen kun taas oli joku mies kohdellut häntä niin väärin. 

Surullista kyllä, koska hän niin kauheasti haluaisi löytää rakkauden ja myös haluaa lapsia enemmän kuin mitään muuta elämässä. Täyttää pian 32 joten alkaa aika käymään vähiin siinäkin projektissa. Viimeksi kun juteltiin kunnolla, hän kyllä puhui että on miettinyt että hankkii lapsen itsekseen, kun tuntuu ettei ole enää toivoa löytää ajoissa rakkaus joka kestäisi ja jossa lasten hankinta tulisi ajankohtaiseksi. 

Jos sinua häiritsee ystäväsi jokin ominaisuus, tottakai kerrot siitä hänelle. Sen takia olette ystäviä, että voitte luottaa toisiinne. Hän voi luottaa sinuun, että kerrot myös negatiivisia asioita hänestä. Sinä voi luottaa häneen, ettei hän lopeta ystävyyttä sen vuoksi, että häntä kritisoitiin. Ystävääsi on aivan liian vaikea auttaa sinun vauvapalstalle kirjoittamasi aloituksen perusteella, mutta sanotaan nyt yleisohjeena selkärangan kasvattaminen ja omien oikeuksien vaatiminen (jos on useita kuukausia tapaamatta parisuhdekumppania, niin silloin ei parisuhdekumppania ole edes enää moneen kuukauteen ollut). Varmaan muitakin tilanteita on, joissa ystäväsi on tylsä suostuja, joka tekee kaikkensa miehen eteen olematta persoonallinen. Tämä käyttäytyminen yhdistettynä seurustelusuhteeseen pelimiesten kanssa aiheuttaa tilanteen, jossa peli mies lähtee hakemaan jotain jännempää muualta (varsinkin jos se ksi ei tarjoa jotain poikkeuksellista). Jännät miehet on kiinnostuneita jännistä naisista. Myös hyvä tiedostaa, että jos peli jota pelaat tuntuu koko ajan olevan sinua vastaan (huonoja parisuhteita koko ajan), löytynee syyllinen huonoon menestykseen ainakin osittain peilistä.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja, tiedän tunteen! Kaverini on samankaltainen, olen tuntenut hänet 10 vuotta ja hän on ollut koko ajan sarjaseurustelija. Tosin sillä erolla että hän ei juuri ikinä pääse oikeaan suhteeseen asti, vaan aina juttu kariutuu ennen kuin pääsee vakavaksi. Eli tämmösiä muutaman kuukauden deittailusuhteita aina. On myös ollut toinen nainen naimisissa olevalle miehelle. 

Olimme ennen läheisiä ystäviä mutta enää muutamaan vuoteen ei olla oltu paljoa tekemissä. Kuulumisia vaihdellaan silloin tällöin. Se on vaan hänen kanssaan aina sama juttu: aina on sydänsuruja, aina on mennyt pieleen jonkun miehen kanssa. Olen yrittänyt varovasti ehdottaa että hän hakee miehiä vääristä paikoista ja myös vääränlaisia miehiä, kun kukaan ei koskaan halua sitoutua millään tavalla ja hän on lähinnä vaan nainen jolle nää miehet kirjottaa kolmelta lauantaiyönä että voiko tulla kylään. Hän on myös lievästi psyko näitä miehiä kohtaan, muutaman kerran olen todistanut kun hän on itse ajanut miehet pois käytöksellään kun on ihan liian varhain ruvennut ihan liian takertuvaksi ja vaativaksi. Tyyliin kaksi kertaa pantuaan jotain miestä vetää hirveät kilarit kun tämä ei vastaa päivän sisällä viestiin ja lähettää sit 25 raivokasta viestiä tälle ja ihmettelee että pelästyi ja lähti karkuun ja lujaa... mutta omassa käytöksessään ei tietenkään näe mitään väärää.

Ei tuollaista vaan jaksa. Olen ehdottanut hänelle että menisi terapiaan mutta ei. Sen takia pikkuhiljaa vähensin yhteydenottoja ja tapaamisia, koska joka ikinen kerta kun hänet tapasin oli ilmapiiri negatiivinen ja sydänsuruinen kun taas oli joku mies kohdellut häntä niin väärin. 

Surullista kyllä, koska hän niin kauheasti haluaisi löytää rakkauden ja myös haluaa lapsia enemmän kuin mitään muuta elämässä. Täyttää pian 32 joten alkaa aika käymään vähiin siinäkin projektissa. Viimeksi kun juteltiin kunnolla, hän kyllä puhui että on miettinyt että hankkii lapsen itsekseen, kun tuntuu ettei ole enää toivoa löytää ajoissa rakkaus joka kestäisi ja jossa lasten hankinta tulisi ajankohtaiseksi. 

Tätä juuri tarkoitin! Ihan kuin tuttuni tai ystäväni, miten haluaisin häntä kutsua, koska olen välillä tästä syystä ottanut reilusti etäisyyttä, koska joka ikinen kerta on menossa jokin suuri romanssi tai sen loppu. Tässä on vain kiinnostavaa se että itsehän en tiedä mitä tuttuni tekee noiden miesten kanssa, mutta oudolta kuullostaa että joka ikinen lähtee häntä pakoon tai luikkii toisen naisen helmoihin ennemin kuin jäisi selvittämään tilannetta. Väkisin tulee sellainen luttinen mieleen, että hän on ihminen jonka kanssa ei voi keskustella, ei voi elää tai ihan kuin noi miehet aistisivat että hänessä on piirteitä joita ei voi suodattaa millään. Olen yrittänyt kysellä, että mitä hän itse tekee, mutta kaverini ei vain kerro tai hänelle tulee jokin blokki mikä estää häntä puhumasta. 

Viimeisin kunnon riita käytiin muutama vuosi sitten, kun hän laittoi itkuista viestiä miten ei tavata Teppoa enää. Kysyin että miksi ihmeessä, kunnes selvisi, että he olivatkin eronneet Tepon kanssa mutta tapailivat salaa. Tepon seinänaapuriin oli sitten muuttanut Tepon hyvän ystävän tyttöystävä, ja tämä esti sitten heidän tapaamisensa jatkossa koska muuten salaisuus särkyisi. Ihmettelin hieman kuka suostuu tuollaiseen järjestelyyn, ja kun yritin kysellä mikä Tepon osuus tuohon diiliin oli, niin sain vain raivokkaan vastauksen miten asia ei kuulu minulle. 

Ehkä tämä tästä. Tekee vain vaikeaa seurata, miten toisen elämänvaihe ei vain etene vaan on pysynyt samanlaisena vuosikausia. Tuskinpa ne miehetkään läpeensä pahoja ovat. Tätä en tietenkään voinut kirjoittaa aloitukseen, koska se olisi käsitetty tahallaan väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja, tiedän tunteen! Kaverini on samankaltainen, olen tuntenut hänet 10 vuotta ja hän on ollut koko ajan sarjaseurustelija. Tosin sillä erolla että hän ei juuri ikinä pääse oikeaan suhteeseen asti, vaan aina juttu kariutuu ennen kuin pääsee vakavaksi. Eli tämmösiä muutaman kuukauden deittailusuhteita aina. On myös ollut toinen nainen naimisissa olevalle miehelle. 

Olimme ennen läheisiä ystäviä mutta enää muutamaan vuoteen ei olla oltu paljoa tekemissä. Kuulumisia vaihdellaan silloin tällöin. Se on vaan hänen kanssaan aina sama juttu: aina on sydänsuruja, aina on mennyt pieleen jonkun miehen kanssa. Olen yrittänyt varovasti ehdottaa että hän hakee miehiä vääristä paikoista ja myös vääränlaisia miehiä, kun kukaan ei koskaan halua sitoutua millään tavalla ja hän on lähinnä vaan nainen jolle nää miehet kirjottaa kolmelta lauantaiyönä että voiko tulla kylään. Hän on myös lievästi psyko näitä miehiä kohtaan, muutaman kerran olen todistanut kun hän on itse ajanut miehet pois käytöksellään kun on ihan liian varhain ruvennut ihan liian takertuvaksi ja vaativaksi. Tyyliin kaksi kertaa pantuaan jotain miestä vetää hirveät kilarit kun tämä ei vastaa päivän sisällä viestiin ja lähettää sit 25 raivokasta viestiä tälle ja ihmettelee että pelästyi ja lähti karkuun ja lujaa... mutta omassa käytöksessään ei tietenkään näe mitään väärää.

Ei tuollaista vaan jaksa. Olen ehdottanut hänelle että menisi terapiaan mutta ei. Sen takia pikkuhiljaa vähensin yhteydenottoja ja tapaamisia, koska joka ikinen kerta kun hänet tapasin oli ilmapiiri negatiivinen ja sydänsuruinen kun taas oli joku mies kohdellut häntä niin väärin. 

Surullista kyllä, koska hän niin kauheasti haluaisi löytää rakkauden ja myös haluaa lapsia enemmän kuin mitään muuta elämässä. Täyttää pian 32 joten alkaa aika käymään vähiin siinäkin projektissa. Viimeksi kun juteltiin kunnolla, hän kyllä puhui että on miettinyt että hankkii lapsen itsekseen, kun tuntuu ettei ole enää toivoa löytää ajoissa rakkaus joka kestäisi ja jossa lasten hankinta tulisi ajankohtaiseksi. 

Tätä juuri tarkoitin! Ihan kuin tuttuni tai ystäväni, miten haluaisin häntä kutsua, koska olen välillä tästä syystä ottanut reilusti etäisyyttä, koska joka ikinen kerta on menossa jokin suuri romanssi tai sen loppu. Tässä on vain kiinnostavaa se että itsehän en tiedä mitä tuttuni tekee noiden miesten kanssa, mutta oudolta kuullostaa että joka ikinen lähtee häntä pakoon tai luikkii toisen naisen helmoihin ennemin kuin jäisi selvittämään tilannetta. Väkisin tulee sellainen luttinen mieleen, että hän on ihminen jonka kanssa ei voi keskustella, ei voi elää tai ihan kuin noi miehet aistisivat että hänessä on piirteitä joita ei voi suodattaa millään. Olen yrittänyt kysellä, että mitä hän itse tekee, mutta kaverini ei vain kerro tai hänelle tulee jokin blokki mikä estää häntä puhumasta. 

Viimeisin kunnon riita käytiin muutama vuosi sitten, kun hän laittoi itkuista viestiä miten ei tavata Teppoa enää. Kysyin että miksi ihmeessä, kunnes selvisi, että he olivatkin eronneet Tepon kanssa mutta tapailivat salaa. Tepon seinänaapuriin oli sitten muuttanut Tepon hyvän ystävän tyttöystävä, ja tämä esti sitten heidän tapaamisensa jatkossa koska muuten salaisuus särkyisi. Ihmettelin hieman kuka suostuu tuollaiseen järjestelyyn, ja kun yritin kysellä mikä Tepon osuus tuohon diiliin oli, niin sain vain raivokkaan vastauksen miten asia ei kuulu minulle. 

Ehkä tämä tästä. Tekee vain vaikeaa seurata, miten toisen elämänvaihe ei vain etene vaan on pysynyt samanlaisena vuosikausia. Tuskinpa ne miehetkään läpeensä pahoja ovat. Tätä en tietenkään voinut kirjoittaa aloitukseen, koska se olisi käsitetty tahallaan väärin. 

Ja unohtui tosiaan mainita, että tälläkin kaverilla on kummallisia tapoja hoitaa joskus tilanteita. Hän ihmetteli miksi eräs Jaska ei vastaa hänelle enää viesteihin, niin normaali ihminen olisi tajunnut vinkin, mutta hän lähetti miehelle itsestään alastonkuvan. Tuo epätoivoisuus on hankala piirre ihmisessä, ja vielä hankalampaa seurata vierestä. Samainen Jaska oli myös majaillut erittäin runsaasti yhden muijan luona, mutta kaverini mukaan se ei ole mitään vakavaa. Kaveri sitten sai houkuteltua Jaskan ajelulle, mutta se ajelu kesti alle vartin kun Jaska oli kyllästynyt, vienyt kaverin kotiinsa ja mennyt takaisin sen muijan luokse. 

Siis. En edes tiedä mitä sanoa. Onko tuttusi miltään osin samanlainen tapaus? 

Itsellä särähti korvaan, että kun ystävälläsi on vaikeaa, sinun on vaikea pidätellä itseäsi ettet "sano mitään ilkeää". Mikset suhtautuisi empatialla? Ystäväsi kaipaisi terapiaa ja ajatusmallien muuttamista. Mikset rauhallisesti sanoisi sitä hänelle? Jos on kasvanut vaikka tietynlaisessa ympäristössä, ei noita asioita itsestään opi, vaan pitää opetella. 

Ja korostan että sinun ei tarvitse olla se opettaja. Sano että et pysty enää kuuntelemaan noita asioita, hänen pitää mennä terapeutille juttelemaan niistä niin onnikin löytyy ehkä helpommin. Pitää vaan sanoa suoraan.

Tällaiset ihmiset eivät huomaa tai eivät halua huomata hienovaraisia tai ei-niin-hienovaraisia vinkkejä.

Jos ihminen ei vastaa samaan tahtiin viesteihin pitää himmata omaakin vauhtia. 20-50 yksipuolista viestiä on yksinkertaisesti aivan liikaa. Vielä jos viestit ovat luokkaa ”Missä mennään???” ”?????” ”Voitko vastata???” niin aika nopeasti moni ottaa askeleen tai pari taaksepäin tai ehkä jopa jalat alleen.

Tunnen samaa tyyppiä olevan miehen. Tarinasta on tulossa sekava, joten kutsutaan häntä nimellä Matti.

Matti seurusteli pitkään epävakaan (diagnoosi löytyy, heidän seurustelun aikaan ei vielä diagnoosia ollut) naisen kanssa, ja tämä oli molempien ensimmäinen pitkä suhde. Nainen draamaili ja uhkaili, vaati kalliita lahjoja, luki Matin henkilökohtaista postia, sekaantui yhteen sukulaismieheen ja lopulta löysi työpaikalta toisen miehen, ja piti Mattia varalla.

Kun nainen oli "testannut" toista miestä riittävästi, Matti sai lähteä. Nainen meni uuden löytönsä kanssa naimisiin ja Matti kutsuttiin häihin erään yhteisen tuttavan seuralaiseksi. Uusi mies oli tumpelo, joten Matti kutsuttiin usein tekemään pieniä remppahommia naisen ja uuden puolisonsa kotiin, toiselle paikkakunnalle.

Matti on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa pienellä paikkakunnalla maaseudulla isossa perheessä, jossa kuitenkaan ei ollut mahdollista järjestää lapsille edes teini-iässä omaa tilaa / rauhallista soppea, joten Matti kai koki hankalankin seurustelusuhteen siinä mielessä pelastuksena, että sai olla kotitilalta poissa ja oli enemmän henkilökohtaista tilaa. Missään vaiheessa Matti ja tämä 1. tyttöystävä eivät kuitenkaan virallisesti asuneet yhdessä.

Välillä Matti tapaili naisia, mutta mistään ei oikein tullut mitään. Kunnes hän oli auttamassa naapuria maatilan töissä ja tästä jotenkin kehkeytyi suhde. Nainen ei hallinnut kaikkia maatilan töitä eikä hänen tulonsa riittäneet maatilan ylläpitämiseen, joten Matti rahoitti naisen elämää ja oletti, että tavoite tässä on yhteen muuttaminen ja avioliitto. Tämäkin nainen kuitenkin piti Matin rinnalla toisia miehiä ja kun tämä Matille paljastui, Matti uhosi miten hakkaa muut miehet, mutta ei tietenkään koskaan mitään tehnyt. Matti oli vakuuttunut, että kun hän vaan rakastaa riittävästi ja tekee kaikkensa rakkaansa eteen, hän voittaa. Toisin kävi, Matille jäi isot velat rakkaansa eteen toimimisesta ja niin vaan tämäkin nainen otti lopulta yhden näistä toisista miehistä ja meni nopeasti naimisiin. Matti toimi vielä tämänkin jälkeen typerästi ja oli ihan varma, että esim. tietyt valokuvat hänen puhelimessaan ovat todisteita, joilla hän saa naisen takaisin. Matti oli myös vakuuttunut siitä, että voi haastaa naisen oikeuteen sillä perusteella, että on rahoittanut naisen elämää tavoitteenaan yhteinen elämä ja nainen jätti hänet toisen takia.

(jatkuu)

Vierailija kirjoitti:

Itsellä särähti korvaan, että kun ystävälläsi on vaikeaa, sinun on vaikea pidätellä itseäsi ettet "sano mitään ilkeää". Mikset suhtautuisi empatialla? Ystäväsi kaipaisi terapiaa ja ajatusmallien muuttamista. Mikset rauhallisesti sanoisi sitä hänelle? Jos on kasvanut vaikka tietynlaisessa ympäristössä, ei noita asioita itsestään opi, vaan pitää opetella. 

Melko kauan kestänyt opetella, kun kyseessä kuitenkin aikuinen ihminen. Sanottu on, monta kertaa ja nätisti. 

jatkuu...

Matti ei siis tämänkään naisen kanssa asunut milloinkaan virallisesti yhdessä.

Vuodet vierivät eikä mistään Matin ihmissuhteista tahtonut tulla oikein mitään.

Matti haki naisia netistä ja baareista, mutta moni juttu kariutui jo alussa siihen, että Matti oli aivan liian takertuva ja innokas ja mm. puhui liikaa osaamatta kuunnella muita ja väsytti tällä naiset. Osa naisista myös koki, että suhde ei edennyt, koska Matti ei kestänyt mistään henkilökohtaisemmista asioista puhumista eikä täten siis mitenkään ollut mahdollista tutustua paremmin, oppia tuntemaan toista paremmin ja saada suhde syventymään.

Matti ei myöskään ollut halukas ottamaan huomioon naisten elämäntilanteita, esim. mahdollisia lapsia ja niiden kanssa vietettävää perheen omaa aikaa, vaan Matti oli sitä mieltä, että kun lapset ovat hänelle ok, on hänenkin oltava lapsille ok. Matti takertui ja jo viikon, parin tuntemisen jälkeen oli varma siitä, että suhde on todella hyvä ja siitä tulee vielä jotain suurta.

Matti on elänyt lapsuutensa oloissa, joissa on vallalla ollut ajatus siitä, miten mies on perheenpää ja naisella ei ole mitään valtaa eikä naiset tiedä mistään mitään. Tämä vanhentunut ajatusmalli näkyy Matin käytöksessä ja tottakai Matti on sitä mieltä, että hänessä ei ole mitään vikaa, vaan naiset on vaan kummallisia eivätkä huomaa miten hyvä tyyppi Matti on. Matti tietää olevansa kohtelias. Voin kertoa, että itselläni on henkilökohtaisesti toisenlainen käsitys Matista.

Matti on juurikin sitä tyyppiä, joka ei ole sosiaalisesti lahjakas eikä osaa tulkita muiden käytöstä tai pieniä eleitä. Matti on ilmeisesti törmännyt konkreettisesti omaan keski-ikäisyyteensä ja on senkin vuoksi hätäinen suhteiden muodostamisessa. Matti ei pysty ymmärtämään sitä, että käytännössä hän karkottaa ihmiset luotaan liiallisella innokkuudella. Matti väsyttää ja tukahduttaa muut ihmiset.

Matti takertuu myös muihin läheisiin, ystävyyssuhteita hänellä ei ole, koska hän ei tosiaan ymmärrä sitä, että ihmissuhteet vaativat molempien osapuolien panostusta syventyäkseen. Matti toki itse pitää itseään loistavana ystävänä ja itse kohtasin Matin kanssa suuren ongelman, kun kerroin hänelle asioista, joissa hän on toiminut minua kohtaan epäreilusti tai epäkunnioittavasti. Hän on rikkonut minun henkilökohtaisia rajojani useasti ja syynä tähän on ollut Matin sosiaalisen tilannetajun puute, kyvyttömyys ottaa muita huomioon ja myös Matin oma yksinäisyys ja ongelmat luoda kestäviä ihmissuhteita itse.

Tilanne päättyi katastrofiin, kerroin Matille useaan otteeseen omaa kantaani perustellen, miten asiat koen ja missä Matti on mielestäni toiminut väärin. Halusin saada tietyt asiat selvitettyä, jotta saisin Matin kanssa aikaan ihmissuhteen, joka toimii molempiin suuntiin eikä ole liian kuormittava. Sain kuulla olevani valehtelija ja että mitään tuollaista ei ole koskaan tapahtunut, vaan Matti tietää tehneensä parhaansa ystävänä. Olen siis Matin mukaan keksinyt omat kokemukseni ja tunteeni. Lopulta sain kuulla olevani perseilijä, joka on mielisairas, toivottavasti saan apua ja Matti laittaa nyt välit poikki.

Olen itse joutunut pohtimaan, missä vika on ja olen puhunut Matista muutaman hänen kanssa tekemisissä olleen ihmisen kanssa. Kokemukset ovat samankaltaisia kuin minulla. Matin mukaan olen syyllistynyt yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen ja tietenkään minun ja muiden kokemukset eivät ole totta, koska Matti itse ei ole ollut paikalla kertomassa näkemyksiään.

Toivoton tilanne.

En kuitenkaan usko, että Matti kärsii sydänsuruista juurikaan, koska hän laittaa nämä kariutuneet suhteet aina muiden syyksi.

Kuulostaa kyllä siltä, että tuttavasi käyttäytyy todella rajattomasti ja epävakaasti, ja sillä pelottelee kumppaniehdokkaat karkuun. Lisäksi korvaan särähtää nuo erinäiset erikoiset jättämistarinat - niistä tulee lähinnä se vaikutelma, että tuttavasi ylitulkitsee tilanteita, ja pistää välillä ihan omiaan paroni Münchhausenin tapaan. Ehkä jossain on joku tyyppi joka ehkä saataisi mahdollisesti "unohtaa" seurustelevansa, mutta kuka peruuttaa häät jonkun onnettomuuden takia? Kuulostaa enemmän joltain omituiselta fantasialta kuin todellisuudelta.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kyllä siltä, että tuttavasi käyttäytyy todella rajattomasti ja epävakaasti, ja sillä pelottelee kumppaniehdokkaat karkuun. Lisäksi korvaan särähtää nuo erinäiset erikoiset jättämistarinat - niistä tulee lähinnä se vaikutelma, että tuttavasi ylitulkitsee tilanteita, ja pistää välillä ihan omiaan paroni Münchhausenin tapaan. Ehkä jossain on joku tyyppi joka ehkä saataisi mahdollisesti "unohtaa" seurustelevansa, mutta kuka peruuttaa häät jonkun onnettomuuden takia? Kuulostaa enemmän joltain omituiselta fantasialta kuin todellisuudelta.

Niin, unohtaa seurustelevansa- oli mun oma yhteenvetoni tilanteesta. Kaveri itse ei vain huomannut sitä, hän vain ajatteli että miehellä on niin paljon muuta tekemistä eikä hän selkeästi hahmottanut realiteetteja. Toisaalta tuohon peruutettuihin häihin on pakko sanoa, että monikin mies on jättänyt vaimojaankin syöpähoitojen keskellä, joten ei ole outoa, että onnettomuus pistäisi pakan sekaisin. Sen sijaan itselle tuli olo, että nämä asiat tapahtuivat yhtä aikaa toisistaan riippumatta. 

Vierailija kirjoitti:

Sano hänelle ystävällisesti, että menee avautumaan terapiaan. Ja ettet jaksa olla hänen terapeuttinsa. Tuollainen pilaa muuten ystävyytenne lopulta. Ymmärrän kyllä, että tuollaista on raskasta kuunnella pidemmän päälle.

Komppaan ylläolevaa. On raskasta, kun haluaisi auttaa tuttavaansa, mutta kaikki annettu apu ja tuki tuntuu vaan valuvan joka kerta kankkulan kaivoon, kun mitään ei vuodesta toiseen opi.

Itseäni on vastaavassa tilanteessa auttanut vasta se, kun olen jättänyt yhteydenpidon superminimiin ja olen hyväksynyt, että toinen tarvisi ammattilaisapua, enkä minä osaa tai voi antaa ammattilaisapua. Olin vain uuvuttanut itseni siihen pisteeseen, että tarvitsin itse terapiaa. Hyväksyn sen, että hänen ongelmansa eivät ole minun ongelmia, eikä minun tarvitse tehdä asioille mitään tai edes kuunnella, jossen jaksa. Elämä on nyt aika autuasta, kun mietin ensimmäisenä omaa hyvinvointiani.

Voit myös miettiä asiaa raa'asti näinkin: Millainen ystävyyssuhteenne on? Onko siinä vastavuoroisuutta? Onko siinä sinulle positiivisia hetkiä? Saatko suhteesta niin paljon, että se korvaa antamasi? ...Kaikki ihmissuhteet eivät ole vaivansa arvoisia, eikä kaikkia ihmisiä kannata säilyttää elämässään.

Kuulostaa että ystäväsi on terapian tarpeessa. Tosin tuskin hän sinne menee, ellei itse halua jotain muutosta elämäänsä tai tajua edes miettiä asiaa. Terapiasta ei myöskään ole mitään hyötyä jossei omaa itsereflektiokykyä.

En itse varmaan jaksaisi kauaa katsella tuollaista ystävää. Tylsää jos koko ihmissuhde perustuisi lähinnä ystävän miesongelmien puimiselle.