Tuttuni tuli taas jätetyksi ja taas hän jäi kovasti miestään kaipaamaan - neuvoja etten räjähdä kuunnellessani tuota

Yksi tuttuni on sarjaseurustelija, joka on jo kymmenen vuotta seurustellut yhtä mittaa vaihtelevan mittaisissa suhteissa. Jutut ovat dynamiikaltaan kaikki samanlaisia, mutta mies vain on aina eri. Kaava on käynyt jo tutuksi ja se on joka kerran sama: ensin tuttuni pokaa miehen, on rakastunut ja onnellinen ja kuuluttaa somessa miten on suurin piirtein miehen omaisuutta. Seuraavassa hetkessä mies ottaa nopeasti pitkät, ja olen nähnyt kaikenlaiset jättämistavat vuosien saatossa. Mies joko katoaa, unohtaa parisuhteen (selitän myöhemmin), ottaa etäisyyttä tai muuttaa joko suoraan toisen naisen luo. Osa miehistä on suostunut jatkamaan tapailua salaisesti, osa taas pitää yhteyttä, mutta korostaa miten ei halua mitään vakavaa.
Ja miten voi unohtaa parisuhteen, niin sekin on nyt nähty: mies yksinkertaisesti suunnittelee koko elämänsä kotoa käsin niin, ettei tuttuni kuulu niihin suunnitelmiin millään tavalla. Yhdenkin kerran tuttuni oli parisuhteessa useamman kuukauden tapaamatta miestä kertaakaan, ennen kuin hän luki somesta että mies olikin löytänyt uuden. Asiaa kysyttäessä mies vastasi "No kun mä unohdin.."

Kaikki tapaamisemme liittyvät noihin miehiin ja siihen että tuttuni kipuilee niiden takia. Joka ikinen kerta hän myös muistaa kertoa nuo kummallisesti päättyvät erot niin, että mies on se sika joka vain kohtelee häntä kaltoin, mutta rakkaus parantaa. Nyt kuitenkin meinaan saada jo mittarini täyteen noita kuvioita. Viimeisimmällä kerralla tuttuni tippui tapaturmaisesti hevosenselästä, ja mies kuulemma peruutti sen takia hääsuunnitelmat ja löysi taas uuden.
Tekee todella tiukkaa, etten vain pamauta suoraan mitään ilkeää. Tekee vain pahaa, kun toinen on melkein jäänyt koukkuun alituiseen pahanolontunteeseen ja tuntuu aaltoilevan alituisesti. En jaksa enää edes tukea häntä, koska tuntuu että hoen samoja asioita kerta toisensa jälkeen eikä millään ole vaikutusta.