Lue keskustelun säännöt.
Yhteishuoltajuus, viikko-viikko-systeemi, jota toinen vanhempi ei kunnioita ollenkaan
14.03.2021 |
Erottu lasten isän kanssa neljä vuotta sitten. Meillä siis yhteishuoltajuus viikko-viikko-systeemillä. Tämä viikko oli minun viikkoni lasten kanssa ja myös meidän alueen hiihtolomaviikko. Olisi ollut aikaa olla yhdessä jne. Mutta...
Meillä teinipojat päässeet isän taholta ”mukavaan” asemaan: isä sopii heidän kanssaan jatkuvasti menoja ja hakemisia lähes päivittäin minun viikollani, toki sopimatta näistä mitään kanssani.
Poikia oltiin hakemassa päivittäin luokseen, josta pojat palaavat iltamyöhään takaisin nukkuakseen käytännössä yön luonani ja seuraavana päivänä taas ”jännityksellä” odottelen, mitä kuvioita on tiedossa. Tai sitten pojat kohta herättyään lähtivät isänsä luo mitään kyselemättä samalla kuviolla. Ikävintä tässä on, että 10-vuotias siskonsa on kaiken tämän ulkopuolella, eikä häntä haeta eikä pyydetä koskaan mihinkään mukaan 😕
Mikä tässä olisi järkevin ratkaisu? Itselle tämä tuottaa toistuvasti pahaa mieltä, on ollut keskustelun alla ennenkin, mutta mikään ei muutu. Isä on ollut katkera erosta ja hankaloittanut asioita kaikin mahdollisin tavoin eron jälkeen ja yrittänyt kääntää poikia ”puolelleen”. Sovittelussakin on käyty, mutta isä säätää sovittuja asioita mielensä mukaan eikä saapunut kahdella eri varatulla kerralla allekirjoittamaan sopimusta, jolloin lastenvalvoja sanoikin, ettei enää puoltaisikaan sitä. Käräjille en ole ollut halukas lähtemään lapsistani taistelemaan, se tuntuisi älyttömältä etenkin, kun olen yrittänyt kaikin tavoin sopuisasti ja järkevästi hoitaa nämä asiat. Raja se silti tulee kellä vaan jossain kohti vastaan, nyt se on tullut.
Eilen illalla kehotin poikia jäämään samanlaisen tilanteen jälkeen isälleen yöksi. Olin tehnyt pitkällä kaavalla hyvän päivällisen, nähnyt aikaa ja vaivaa. Parin tunnin päästä tuli pojille puhelu, jossa isänsä kanssa olivat lähdössä hakemaan ruokaa jne. ja sinne meni pojat taas eikä heitä iltamyöhään mennessä ollut kuulunut takaisin. Kehotin jäämään isälleen eikä suotta tulla yötä nukkumaan tänne ja aamulla taas kiireen kanssa olla lähdössä toiseen suuntaan. Siitä alkaakin taas isäviikko minun viikon jälkeen, jota ei oikeastaan ollut olemassakaan.
Kommentit (69)
Minä päästäisin irti. Tehköön miten tekee. Sopeutua ja hyväksyä, että näin mennään.
Pitää valita, onko onnellinen vai oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain luin että n. 15 vuotiaasta ylöspäin jos lapsi pakkaa reppunsa ja muuttaa toiseen osoitteeseen ei sille mahda mitään.
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin että n. 15 vuotiaasta ylöspäin jos lapsi pakkaa reppunsa ja muuttaa toiseen osoitteeseen ei sille mahda mitään.
Juuri näin. Ja kun lapselle tulee oma tahto, niin siinä vain pilaa välit omaan lapseensa, jos lähtee kontrolloimaan.
2
Ei sinun viikolla tarvitse eikä pitäisi kovin paljon antaa lapsia isälle. Kova kovaa vasten nyt vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna poikien muuttaa kokonaan isälleen ja ota tyttö luoksesi. Tapaa poikia joka toinen viikonloppu tms.
Minkä ikäisiä pojat ovat?
12-vuotiaalla on oikeus tulla kuulluksi oman asuinpaikkansa valinnassa.
Tossa tapauksessa se isojen poikien tuleminen ja meneminen ei olis niin traagista ellei toi pikkusisko jäisi ihan nallina kalliolle.
Jos mitenkään pystyt niin yritä paikata kivalla tekemisellä kahdestaan. Vaikeaa näin korona-aikana, mutta kannattaa kuitenkin yrittää.
Isän toiminta vaikuttaa kaoottiselta eikä tue tasaista perhe-elämää joka olisi kuitenkin kasvaville lapsille tärkeää. Mä itse vuoroviikkoäitinä tiedän miten hirveän yksin sitä voi olla lapsettomilla viikoilla, mutta kyllä vanhemman pitäisi tajuta että ei ne lapset ole mitään seuraeläimiä: lopulta niillä kuitenkin on se oma elämänsä jonka aloittaminen on sitä vaikeampaa mitä tiukemmin vanhempi tai vanhemmat lapseen ripustautuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähtisi teinien kanssa taistelemaan, kumman vanhemman kanssa pitäisi aikaa viettää milloinkin, omaan nilkkaasihan siinä kuset.
Jos pojat haluavat puuhastella isänsä kanssa, anna puuhastella. Voit keskustella lastesi kanssa aiheesta ja kertoa, kuinka haluaisit myös viettää aikaa heidän kanssaan. Pakottamalla et voita mitään.
Erikseen kannattaa isän kanssa puhua siitä että tyttärelle on hirveä karhunpalvelus opettaa että rakkautta ja huomiota joutuu kerjäämään jos sitä haluaa ☹
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko nuorimmaisella eri isä?
Sama isä on kaikilla lapsilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä on epäreilu ja taatusti manipuloi lapsia puolelleen. Luultavasti ei kestä yksinoloa. Sille et oikein mitään voi, jos estät poikia menemästä, he suuttuvat sinuun. Pysy positiivisena, kerro pojillesi että he ovat sinulle rakkaita. Ja että luoksesi voi aina tulla. Ja puhu isälle että ottaisi tyttärenkin tarpeet huomioon.
Noitten rajattomien henkilöiden kanssa elämä on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä päästäisin irti. Tehköön miten tekee. Sopeutua ja hyväksyä, että näin mennään.
Pitää valita, onko onnellinen vai oikeassa.
Tätä olen miettinyt, vaikka se tuntuu pahalta. Olen ollut se vanhempi, joka on pääosin lasten asiat aina hoitanut, ollut heidän kanssaan ja tehnyt asiat heidän kanssaan. Lasten ollessa pienempiä, isä kulki reissutöissä, vapaa-ajat oli vapaata ja kului pitkälti alkon parissa kuten edelleenkin viikonloput, ei kantanut vastuutaan kasvattamisesta ja lasten kanssa olemisesta. Siksikin tuntuu vähän katkeraltakin, että nyt kuitenkin kaikki lojaalius poikien puolelta tuntuu olevan isäänsä kohtaan. Isän osa on helppo tässä kohtaa, kun kivoja juttuja ostamalla ja eri vapauksien antamisella saa hyväksynnän.
Silti, jos joku ongelmatilanne tulee isänsä luona tai muutenkin, kääntyvät pojat silloinminun puoleeni tai jos pitää hankkia kouluun jotain tms. Ajattelen, että jos haluavat muuttaa isänsä luo niin täytyykö min samalla hyväksyä se, että kelpaan äidiksi ehdollisesti vai voinko asettaa siinä tapauksessa joitakin rajoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä hyvät välit poikiisi, että tulevat aikuisenakin mielellään luoksesi.
Vierailija kirjoitti:
Pidä hyvät välit poikiisi, että tulevat aikuisenakin mielellään luoksesi.
Ehdoitta, vaikka he toimisivat miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä hyvät välit poikiisi, että tulevat aikuisenakin mielellään luoksesi.
Ehdoitta, vaikka he toimisivat miten?
Miksi he toimivat vaikka miten? Minkälaisia rajoja olet heille asettanut?
Et omista poikiasi. Älä nyt unohda tytärtäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä hyvät välit poikiisi, että tulevat aikuisenakin mielellään luoksesi.
Ehdoitta, vaikka he toimisivat miten?
Miksi he toimivat vaikka miten? Minkälaisia rajoja olet heille asettanut?
Esim. olisimme sopineet yhteisestä menosta, tekemisestä tms. ja kun isä sattuu pyytämään, kumoutuu meidän yhteinen sovittu siihen ja mennään kyselemättä tekemään isän ehdottamia asioita. On varmasti vaikea käsittää, ellei ole elänyt tätä samaa tilannetta koskaan. Mutta minun viikollani ei ole oikeastaan mitään pysyvää kokonaisuutta tai "rauhaa" yhteiselle olemiselle tai tekemiselle. Isä voi sopia poikien kanssa mitä ja milloin tahansa, olematta niistä asioista koskaan minuun yhteydessä tai kysymättä, sopiiko se ja etteihän teillä ole muuta silloin. Mitään ei kysytä eikä sovita vaan ne sovitaan suoraan poikien kanssa, joita isä vie kuin "pässiä narussa". Ei pojat kyseenalaista koskaan tätä toimintaa millään tavalla, mutta vaikka meillä olisi ollut tarkoitus tehdä muuta niin se kumoutuu siinä samassa, eikä sitä edes tarbitse harkita. Tyttö unohtuu toistuvasti näistä "miesten kuvioista" ja hän taas on itsestäänselvästi aina kaiken tuon ulkopuolella ja minun luonani. Tytön kohdalla tapaamisviikosta pidetään tarkalleen kiinni aina.
Vierailija kirjoitti:
Et omista poikiasi. Älä nyt unohda tytärtäsi.
En omista, mutta kaipaan yhteistä aikaa heidän kanssaan. Tytön kanssa olen aina tapaamisviikkojen ulkopuolella ja koitan järjestää mukavaa yhteistä tekemistä hänen kanssaan aina kun mahdollista, koska hän on isän ja poikien tekemisistä täysin ulkopuolella isän tapaamisviikkoja lukuunottamatta. Tuo muu isän kanssa yhteinen tekeminen koskee ainoastaan poikia, tyttö ei siihen kuvioon kuulu.
Ensinnäkin kaikki lapsia pitäisi kohdella samanarvoisesti.