Olen loppuelämäni vihainen ja katkera vanhemmilleni manipuloinnista ja painostamisesta
Minut pakotettiin lukioon vaikken ollut yhtään lukevaa tyyppiä vaan olisin siinä iässä halunnut opiskella lähihoitajaksi ja katsoa sitten mihin elämä vie. Menin pakotettuna lukioon, vihasin sitä mutta luin ja valmistuin suht huonoin arvosanoin, menin painostettuna korkeakouluun alalle mikä ei työllistä, se jäi minulla yli viisi kertaa kesken mutta aina sanottiin että pitää tehdä se loppuun, kyllä rahaa sinulle annetaan kunhan vaan jatkat sen koulun käymistä! Hampaat irvessä sain alemman korkeakoulututkinnon loppuun, mutta sillä ei työllisty yhtään mihinkään. Minut pakotettiin ottamaan opintolainaa.
Joku voisi sanoa että no mitäs olit tyhmä ja kuuntelit vanhempia. Minut oli kasvatettu kiltiksi ja tunnolliseksi tytöksi, sellaiseksi joka ei uskalla ikinä sanoa "ei" tai olla asioista omaa mieltä. Vanhemmat oli niin taitavia manipuloimaan että saivat mut uskomaan että jos en tee kuten he sanovat, koko elämäni on tuhoon tuomittu. Totuus on että kuuntelemalla heitä olen tuhonnut elämäni.
Nyt on opintolainaa, turha tutkinto, motivaatio on kokonaan mennyttä ja suorastaan vihaan vanhempiani koska he eivät ole ikinä tehneet muuta kuin manipuloineet ja painostaneet tekemään jotain, mikä on heidän mielestä oikein ja hienoa. Heitä ei ole ikinä kiinnostanut se olenko onnellinen tai mistä itse tykkään.
Jos sinulla on aikuisia lapsia niin kullan arvoinen neuvo: Jos haluat säilyttää välit lapseesi, älä yritä manipuloida ja puuttua tämän valintoihin.
Kommentit (10)
"Totuus on että kuuntelemalla heitä olen tuhonnut elämäni."
Totuus on myös se, että syvempää kuoppaa itsellesi kaivat tuntemalla negatiivisia tunteita ja olemalla itse muuttamatta asioita nyt, kun tiedät miten se tehdään. Älä jää tulee makaamaan.
Kannattaakin olla katkera ja vihainen koko loppuelämänsä.
Jos siis haluaa pilata koko loppuelämänsä. Ihan itse.
Ei kannata olla, pilaat oman loppu elämäsi ja siirrät sen vielä tuleviin parisuhteisiisi ja lapsiisi. Tee itsellesi hyvä elämä tästä eteenpäin, oman näköisesi elämä. Menneitä et voi muuttaa, mutta voit vaikuttaa tulevaan.
Miten olis poliittinen ura? Katkeruus ja pahantahtoisuus on hyvä polttoaine, sillä menee pitkään.
Puolueissakin on valinnanvaraa.
Yksi lapsistani ilmoitti 18 vuotiaana alkavansa juopoksi ja toisen ammatti on pelijumala. En ole puuttunut. Kumpikin on menestyneitä aloillaan.
Kuulostat ihmiseltä, joka lähihoitajaksi opiskeltuaan olisi alkanut valittaa, kuinka ikävää hommaa se on.
Ja mahdollisesti haukkua vanhempiaan, jotka eivät aikoinaan neuvoneet tekemään parempia valintoja.
Tuo on oikeasti hyvä, että tiedostat asian. Nyt koko loppuelämäsi ei tarvitse mennä samoin, katkeruudenkaan ei tarvitse olla pysyvää.
Jouduin eroamaan puolisosta, joka ei koskaan päässyt tuohon pisteeseen: hän oli katkera ja kyyninen, mutta ei voinut silti lopettaa elämästä niin kuin vanhempansa määräilivät! Hän vain odotti mitä käsketään, teki työtä käskettyä ja oli harmissaan kun elämä oli niin kurjaa.
Ehtiihän sitä lähihoitajaksi vielä opiskella. Se on suhteellisen lyhyt koulutus.
Vierailija kirjoitti:
Ehtiihän sitä lähihoitajaksi vielä opiskella. Se on suhteellisen lyhyt koulutus.
No sepä se. Lukiopohjalla vie huimat pari vuotta. Jospa Ap ryhtyisi menemään elämässä eteenpäin märinän sijaan. Työkkärin kautta voi lähihoitajaksi opiskella työmarkkinatuella, ei tarvitse lisää lainaa ottaa. Ja lähihoitajaopinnot on juuri sellaisia, mihin työkkäri antaa tukensa sillä alalla työllistyy.
Lukekaa tämä tarina kaikki vanhemmat, jotka täällä palstalla valitatte kun lapsi haluaa amikseen ja sinä haluaisit että tämä menee lukioon. Pahimmillaan pilaat lapsesi koko elämän pakottamalla tämän johonkin mihin ei itse halua.