Perheen dynamiikka sekaisin

Ei ole. Meillä isosisarukset ovat saaneet rakentaa turvallisen ja välittävän suhteen pieneen sisarukseen.

Jos pienempi on jo vuoden niin ei kai se rikki mene jos 8 v ottaa syliin? Vai onko tiputtanut?

Kuulostaa siltä, teidän perhettä tuntematta, että mustasukkaisuutta on ilmassa, te vanhempina ette myönnä sitä vaan. Toinen ollut seitsemän vuotta ainoana keskipisteenä ja sitten tulee taloon vauva, joka vie sen paikan. Jämäkkä ote nyt siihen vanhempaan lapseen, menee se perseily pahemmaksi, jos ette puutu kunnolla.

Mielenkiintoinen otsikko. 

Isompi on siis ADHD, kohdelkaa sen mukaisesti.

Minusta kanssa kuulostaa siltä että vuorovaikutuksessa saattaa olla negatiivinen kierre. Isompi hakee huomiota ja saa sitä teiltä nimenomaan huonolla käytöksellä ja sitten neg palautetta teiltä vanhemmilta omasta toiminnastaan. Kierre on valmis. Voisi kertoa reilusti isommalle jo ennen ruokaa mitä häneltä odotetaan ja johdonmukaisesti ohjata siihen suuntaan, sanktioita jos ei toteudu. Jokaisesta minimaalisesta onnistumisesta heti positiivista palautetta. Asetelkaa lapset myös ruokapöytään niin ettei heillä ole suoraa katsekontaktia toisiinsa ja eivät ole virekkäin. Toinen vanhempi välissä blokkaamassa vuorovaikutusta.

Onhan tuo mustasukkaisuutta, joka purkautuu huomionhakuisuutena. Menee kyllä ohi kun muistatte riittävästi ja positiivisesti antaa aikaa myös vanhemmalle lapselle.

Ongelmia syntyy jos kaikki hänen saama huomio on vaan sitä kieltämistä ja moittimista.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen otsikko. 

Otsikko vaikeaa keksiä, lähinnä siksi tuo dynamiikka, että emme pysty olemaan samassa ruokapöydässä että ei homma mene ihan sekoiluksi. Tottakai annetaan heidän leikkiä ja saa ottaa syliin yms. Se kieltovaihe tulee siinä kun pienempi jo itkee ja haluaa tilanteesta pois eikä isompi päästä, pitää väkisin tai ei osaa lopettaa jotain riehakasta leikkiä.

Ap

Koettakaa antaa erityistä huomiota, kehua ja kannustaa muista asioista kuten siitä miten paljon isompi ja taitavampi on ja sen vuoksi leikit ei oikein onnistu. Positiivisen kautta. Kovat otteet tuovat ilmi sen mustasukkaisuuden ja ikäeroa on niin paljon, että yhteinen leikki on aika mahdottomuusa ainakaan joka päivä. 

Dynamiikka on oikein hyvä sana kuvaamaan asiaa. Seitsenvuotias on täysin eri maailmassa kuin taapero, eikö hänellä ole omia kavereita? Jos olette kannustaneet yhteiseen leikkiin, niin olette tehneet vähän hassusti, koska isompi joutuu teeskentelemään aivan toisenlaista ikävaihetta ja on tehnyt sen saadakseen teiltä positiivista huomiota. Taaperoksi tekeytyminen ärsyttää eikä lapsi voi peittää sitä että on aivan toista ikävaihetta. Se vastaa samaa asiaa kuin vanhus alkaisi teeskennellä murrosikäistä. 

Omat kaverit ja omat jutut isommalle ja pyytäkää anteeksi, ettette ole huomanneet häntä oikealla tavalla. Kuulostat järkevältä, osaat viedä homman oikeille raiteille. Yhteistä ikätasoista tekemistä ja erityishuomiota isommalle ja pikkusisaren leikkittäminen vähemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kanssa kuulostaa siltä että vuorovaikutuksessa saattaa olla negatiivinen kierre. Isompi hakee huomiota ja saa sitä teiltä nimenomaan huonolla käytöksellä ja sitten neg palautetta teiltä vanhemmilta omasta toiminnastaan. Kierre on valmis. Voisi kertoa reilusti isommalle jo ennen ruokaa mitä häneltä odotetaan ja johdonmukaisesti ohjata siihen suuntaan, sanktioita jos ei toteudu. Jokaisesta minimaalisesta onnistumisesta heti positiivista palautetta. Asetelkaa lapset myös ruokapöytään niin ettei heillä ole suoraa katsekontaktia toisiinsa ja eivät ole virekkäin. Toinen vanhempi välissä blokkaamassa vuorovaikutusta.

Tässäkin on minusta hyviä ideoita, jos se ei heti onnistu, että vanhempaa kannustetaan olemaan isompi ja ei rohkaista ollenkaan leikkiin pienemmän kanssa. Äkillinen käytöksen muutos vanhempien taholta pitää kuitenkin selittää lapselle vanhempien virheenä, ei lapsen oman käytöksen kautta, sillä muuten se on todella epäoikeudenmukaista lasta kohtaan. Seitsenvuotias avautuu maailmalle koulun kautta, miettikää miten tuette häntä hänen suurissa haasteissaan vai onko jäänyt kodin sisällä taaperon tarpeiden jalkoihin?

Sisaruskateus kehittyy juuri tämänkaltaisten asioiden kautta, että lapsella ei ole mahdollisuutta positiiviseen palautteeseen, vaikka tekisi mitä. Se on aina toisen sisaruksen ehdoilla eli tässä siten, että hän koettaa saada huomiota leikkimällä pienen kanssa, mutta ei sitä kuitenkaan jaksa, mikä on normaalia. Ikäero on liian suuri.