Mikä auttaa teitä jaksamaan ja kestämään tämän koronan keskellä? Vinkkejä, ideoita?

En osaa neuvoa, kun omalla kohdallani tämä korona-aika on ihan parasta!

Miksi ahdistua ja vaipua synkkyyteen?

Muutenhan ei ole tarvinnut muuttaa mitään paitsi että nyt ei pääse kavereiden kanssa ulos syömään. Joten ne jotka ovat hyviä kokkaamaan toimivat vuorotellen kotikokkeina. 

Turvaudun Jumalaan. Mutta olen myös varovainen eli käytän myös järkeäni, sekin on Jumalan lahja. Ajattelen, että kaikki on Hänen käsissään, kuinka pitkä elämäni on, sairastunko vai en. Tämä on helpottavaa.

Rukoilen sairastuneiden puolesta ja että korona pysähtyisi ja rokotukset edistyisivät.

tulin just juoksulenkiltä km meni. Oli mieli aika maassa kun lähdin mutta ulkona olo autto taas.

Kuulin ekan kerran mustarastaan, kuulosti taivaalliselle.  Odotan jo kevättä.'

Huomenna taas aukeaa koti-konttori.

Silloin kun kaikki tätä alkoi, otin tietoisesti positiivisen asenteen vähän väkisin. Ainahan sitä toivoo että olisi enemmän aikaa laittaa mm.ittensä kuntoon, opetella joku uusi juttu ja kehittää muutenkin vähän itseään, eikö? Kun työt loppui otin koronan tilaisuutena alkaa kehittämään itseä, vähän kuin aikalisää normaalista elämästä. Nyt alkaa olla aika teräksinen juoksukunto ja turhat kilot on karisseet  kun ekaa kertaa on oikeasti aikaa itselle.

Haaveilen koronan loppumisesta ja mitä teen sitten kun rajoitukset ovat ohi; suunnittelen matkaa, säästän rahaa, mietin festareita ja tapahtumia joita haluaisin ystävien kanssa viettää (isommat kokoontumiset yms.). Oikeastaan vähän haikeaa aloittaa taas töissä pitkän tauon jälkeen, pelkään tulleeni nirsoksi sen suhteen miten joustan omasta ajastani ja jaksamisesta.

Kevään ja kesän tulo auttaa jaksamaan... sais jo lumet sulaa nopeasti pois.

Ei tässä oikein ole muuta kuin tulevasta haaveilu, etämatkustelu (google mapsilla random paikkoihin, sitten sieltä katunäkymää tai youtube videoita) tai lähimatkan suunnittelu.

Inhoan kotona möllöttämistä ja yhtälailla myös kylmää, että ei oikein hyvä kumminkaan päin vaikka lenkillä käynkin. En millään malttaisi odottaa että kelit sen verran lämpiäisivät että ulkona voisi vaan olla! Tapahtumia tai mitään viihdettä en edes uskalla toivoa...

HAUKUN PÄÄTTÄJÄN PÄIVÄSSÄ lähetän tex tai sähkä postia LUOTIN VALTIO VALTAAN nyt on usko mennyt joka päivä joku uusi virka nilviäinen tulee mediaan mutu tuntumalla selittelemään. MITEN PALJON HEITÄ ONKAAN?? HETI PUOLET POIS. 

Tää on tiukkaa nyt kun tapailusuhde päättyi ja olen taas yksin kotosalla.

On pari kotimaan matkaa suunnitteilla kesälle. Jos tilanne on silloin huono niin majoitus on sellainen, että siellä voi tarvittaessa olla sitten vain omassa rauhassa, kokata itse ruokaa ym.

Kuntosalien rajoittaminen tuntuu kun se on niitä ainoita iloja elämässä. Mutta olen ilokseni huomannut, että kolme treeniä viikossa riittää hyvin ja kyllä ne tulee tehtyä tarmolla ja hyvällä energialla, kun on vain se tietty varattu aika. Miinuksena se, että kun ulkona ei ole niin hyvä juoksuilma, paikoin siis huono keli, olin ennen rajoituksia juossut juoksumatolla ja nyt se on jäänyt pois. Odotan, että kevät tulee ja ei siihen välttämättä mene kuin pari viikkoa. Sitten on taas hyvät ilmat juosta ja muutenkin treenailla ulkona.

Hankin miehen, vauvan ja koiran. Laitan pois sitten, kun korona on ohi.

Nyt kun aikaa on kulunut vuosi, olen alkanut sopeutua epävarmuuteen. En suunnittele mitään eteenpäin, vaan yritän tehdä joka päivä jotain kivaa ja mielenkiintoista. Työnäkymät ovat epävarmat, uuden työn hakeminen myös tällä hetkellä aika mahdotonta. On siis aikaa, ja olen lopettanut stressaamisen työasioista. Teen kotona pientä remppaa, siivoan, luen, opiskelen ja teen käsitöitä. Ystäviä ja perheenjäseniä tapaan silloin tällöin, kun yksinolo alkaa käydä liialliseksi. Yritän olla läheisilleni tukena. Uutisia luen enää hyvin vähän, myös somen käyttöä säännöstelen. Nyt menee ihan hyvin.