MLL: "Yhä useampi lapsi joutuu pärjäämään omillaan pienestä pitäen." (s 6.8.08, A6)

mä en käsitä, mistä MLL muka saa tämmöisiä tietoja. Keksivät omasta päästään, luulen, jotta saavat kauhistella kuinka "vanhemmuus on hukassa". Sillä laillahan ne tuottavat itselleen tarpeellisuutta.

...Lasten perusturvallisuus Suomessa on vaakalaudalla?



T. ap

sänkyyn ja omaan huoneeseen yksin nukkumaan. Vaikka heräisi öllä ja huutaisi niin takaisin vaan, ettei opi liian hyville tavoille.

Nukuttaminen on tperää ja turhaa.



Mielestäni se on myös eräänlaista laiminlyöntiä ja ainakin turhaa julmuutta.

vaan yksikin kaveri oli jo eskarin jälkeen iltapäivät isoveljen kanssa kotona. Tämä siis 30 vuotta sitten.... että ainkin siinä asiassa on edistytty kun on subjektiivinen ph-oikeus ja iltapäiväkerhot

vuokrataloalueilla. LApset huitelee yksin aamusta iltaan eikä kysele kukaan perään. Milloin perheessä vietetään yhteistä aikaa? Milloin rauhoitutaan? Missä rutiinit ja rajat?

näin juuri tuollaista vanhemmuutta paljon vuoden 2000 alusta alkaen...

t, naapuri

Uusi vauva tulee taloon: vajaa 2v isosiskon/veljen pitäisi htäkkiä olla iso ja pukea, syödä, pestä kädet, käydä potalla, leikkiä itsekseen jne.



Ekaluokkalaiset laitetaan olemaan pitkät iltapäivät ja osan kesälomastaan ksin kotona. Vanhemmat eivät edes yritä porrastaa lomiaan pienen takia, koska pitäähän joka vuosi ja aina isin ja äidin päästä lomailemaan yhdessä.

mutta itsenäisyys on monesti oikeasti lapsen yksinäisyyttä

Sen näkee jo keskusteluissa; yksi ystäväni tivaa minulta jatkuvasti että miksi en laita vuoden ikäistä potalle, eikö se jo puhu ja puekin itse jne. Kaikki aikuiset ympärillämme odottavat suoranaisia ihmetekoja lapseltamme, vaikkei lähipiirissä ole yhtäkään "neroa", joka olisi samasta suoriutunut.

Tutkimuksen mukaan tietty määrä yksinoloa lisää tilastollisesti lasten masennusta huomattavasti - olisikohan kyseessä ollut 10h/viikko. Eli kaksi tuntia per arkipäivä. Käsittääkseni kaikista iltapäiväkerhoista huolimatta monet lapset joutuvat olemaan tuon määrän yksin kotona, kun vanhempien työaika ei jousta.



Kyllä vielä nuoretkin tarvitsevat jossain määrin aikuisen ohjausta ja rajoja sekä huolenpitoa elämäänsä - miksi ihmeessä jo varhaisteinit pämppäävät pussikaljaa ja ties mitä päihteitä, eikä ketään näytä kiinnostavan - alkoholia ostavat jopa omat vanhemmat lapsilleen, vaikka se on jo lainkin mukaan kiellettyä!

uimassa ja leikkimässä. En kyllä luottaisi pätkääkään noin pienen harkintakykyyn ja päähänpistoihin. En ilman vettä enkä etenkään veden äärellä.

yhteiskuntaa kuin vanhempia syyllistävä. "Johtuu esimerkiksi vanhemman masennuksesta jne..."

Harva meistä itselleen sairautta valitsee. Ja kun se iskee, tukea on monessa kunnassa ihan mahdoton saada. Suurelle osalle, sille osalle jolla asiat menevät hyvin, tämä on ihan ok. On jotenkin käsittämätöntä, että esim. subjektiivisen päivähoito-oikeuden (lapsen oikeuden!) alasajoa kannattaa niin moni vanhempi. :-(

kuin kykenevät ottamaan. Käytännössä meillä neljävuotiaalla on vasta lumevastuuta, eli sanon, että nyt olet vastuusta tästä asiasta, ja kuitenkin katson salaa perään. Harjoitellaan rajoja ja vastuuta pikkuhiljaa. Mä en ymmärrä, mitä etua lapselle on, jos joutuu olemaan liian varhain itsenäinen. Vielä kun nämä on usein elämän ja kuoleman kysymyksiä, laitetaan liian pieni lapsi liikenteen sekaan tai omin päin ulos, jätetään vahtimaan pientä sisarusta jne. Riskit on vaan liian suuret.

jo kauheaa että joku vietti iltapäivänsä koulun jälkeen isoveljen kanssa. Meillä on molemmat vanhemmat töissä, ja ekaluokkalainen ei ollut missään iltapäiväkerhossa viime vuonna. Minusta se taas oli aivan ok, koska kotona oli kuitenkin neljä isompaa sisarusta.

ja sisarukset tukivat toisiaan

-siis nro 15:lle vastaan



t. ap

Ja totuus tekee aina kipeää meissä vanhemmissa, koska se herättää syyllisyyttä.

ennen se etenkin oli varmasti aika ok.

Mutta nyt on erilaista, on netti ja muuta mediamyllytystä, jonka parissa lapset viettävät kohtuuttomasti aikaa ja ilman valvontaa useat lapset ja nuoret päätyvät näkemään sellaista, mikä heille ei sovi. Lapset ja nuoret tarvitsisivat monesti aikuisen apua median tuomien asioiden käsittelyyn, mutta nyt he joutuvat selviytymään siitä yksin.



Siksi se että lapset ja nuoret joutuvat selviämään liiaksi omassa viiteryhmässään on haitallisempaa heidän kehitykselle kuin mitä se ehkä aiemmin oli. Ennen oli tasan kaksi telkkarikanavaa ja mitään kovin radikaalia niissä ei näytetty.

vuokrataloalueilla. LApset huitelee yksin aamusta iltaan eikä kysele kukaan perään. Milloin perheessä vietetään yhteistä aikaa? Milloin rauhoitutaan? Missä rutiinit ja rajat?

Kun isät toimitusjohtajat ja äidit asiantuntijat tekevät sitä uraa ja pienet koululaiset hortoilee missä sattuu kenen kanssa sattuu.

Itse asustelen toisaalla Euroopassa, ja aina hämmästelen suomalaislasten "itsenäisyyttä". Pienet 7-vuotiaat kulkevat yksin koulumatkat (pimeässä räntäsateessa), kun muualla lapset viedään ja haetaan koulusta noin 10-12-vuotiaiksi asti. Monissa maissa alle 10-vuotiaan jättäminen yksin katsotaan heitteillejätöksi, ja siten rangaistavaksi teoksi.



Vielä ihmeellisempää on se, miten nopeasti lasten pitäisi kasvaa ottamaan vastuuta itsestään. Ensin paheksutaan, kun joku laittaa lapsensa HOITOON alle vuoden ikäisenä, kun lapsethan pitäisi hoitaa kotona 3-vuotiaaksi. Samat ihmiset kuitenkin kehuvat, että heidän lapsukaisensa on niin reipas, että jo 6-vuotiaana menee itsekseen kavereille ja jäävät vielä kotiin yksikseen. Minusta tässä on aikamoinen ristiriita...

subjektiivinen päivähoito ole mikään tämän maan lasten pelastaja, vaikka sitä niin mielellään sellaiseksi huudellaan. Ja tarjotaan lääkkeeksi ihan kaikkeen.

Suomalaisen päivähoidon resurssit on ajettu todella alas, ryhmät on suuria ja hoitajat väsyneitä. Lapset tarvitsevat aikuista seuraa, mutta ennen kaikkea sellaista aikuista seuraa, joka ihan vilpittömästi heistä välittää, eikä vain odota kelloa katsoen, että haettaisiinpa tuokin lapsi jo kotiin. Ei hoitaja korvaa vanhempia.

Myöskin masennus ja uupumus vanhemmilla aiheuttaa usein sitä, että lapset jää heitteille, ja vuorovaikutussuhde vanhempiin muodostuu huonoksi. Mutta ei se subjektiivinen päivähoito sitäkään paranna. Se on sama kuin laittaisi laastarin murtuman päälle. Joo, eihän tilanteet kotona kärjisty, jos vanhempi ja lapsi ei näe toisiaan, mutta ei mikään suhde myöskään parane sillä, että eristetään suhteen osapuolet toisistaan.

"Vanhemmat laiminlyövät lapsiaan entistä useammin. Aivan pientenkin lasten odotetaan suoriutuvan monista arjen asioista omatoimisesti i,man vanhempien apua."(...)

"Suomessa on paljon lapsia jotka syövät yksin, menevät nukkumaan yksin ja heräävät yksin. Usein lasten laiminlyönnit ovat tahattomia ja jotuvat esimerkiksi vanhempien uupumisesta" , MLL:n pääsihteeriMirjam Kalland kertoo.

"Kallandin mukaan suomalainen kasvatuskulttuuri on jopa liikaa lasten aikaista itsenäistymistä korostava."

(Helsingin Sanomat 6.8.08, A6, Sillanpää, J, toim.)