Oliko teillä ala-asteen hyppynaruleikeissä joskus vakipäät?

Mä olin yleensä se vakipää. Ei sillä että mua olis erityisesti kiusattu, mutta olin niin kömpelö, että mun ei kannattanut hyppiä narua kuin yksin.

Minä halusin mielelläni vakipääksi. En ollut sitä aina, joskus hypin. Mutta  mieluummin katsoin sivusta eli pyöritin narua.

Ei ollut. Aika helpostihan sinne päähän joutui muutenkin, koska ei huonosti hyppäävä (yleensä ylenkatsotut ovat kömpelöitä) teki virheen muutenkin.

_watipäät_

Vierailija kirjoitti:

Mä olin yleensä se vakipää. Ei sillä että mua olis erityisesti kiusattu, mutta olin niin kömpelö, että mun ei kannattanut hyppiä narua kuin yksin.

Sama :) Mä vähän pelkäsin niitä kaikista vauhdikkaimpia, tyyliin kaksi narua joita veivattiin niin lujaa kuin pikkutyttöjen käsistä lähti ja sitten joku supertyttö sinkoili ja pomppi siellä keskellä hurjaa vauhtia. Pelkkä ajatus et se naru napsahtaa jalkaan sai minut erittäin mielelläni jättäytymään pyörittäjäksi.

Tykkäsin myös twist-narussa vain niistä tekniikkahyppelyistä, enkä ollenkaan niistä perushypyistä missä naru vedettiin kainaloihin asti ja sitten kaulaan ja vain se luokan pisin urheilijatyttö pystyi selviämään siitä.