Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka eivät tykkää lapsensa harrastuksesta?
12.03.2021 |
Meidän 10 v poika harrastaa lajia, joka on mun mielestä sairas. Osa vanhemmista pahoja sekoboltseja, jotka jopa maksavat lapselleen henk. koht. valmentajan näiden yhteisten treenien lisäksi. Ja koko perhe on aivan täysillä mukana lapsen harrastuksessa. Eli lajissa on jotenkin tämmöisiä sairaita piirteitä, jotka vähän pilaa koko homman. Ja aina vaan menee totisemmaksi.
Tähän lajiin mentiin vähän vahingossa vuosia sitten, kun lapsen kaveri meni ja lapsi meni siinä mukana. Kaveri lopetti jo aikaa sitten, meidän poika jatkaa edelleen.
Ei kai vanhemman lajista tarvitse tykätäkään vai? En tykkää lajissa oikeastaan mistään, en ole kannustava, toivon koko ajan, että laji vaihtuisi yhteen muuhun, mutta lapsi ei innostu.
Onko meitä muita ja miten ootte handlanneet tämän?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Lapsi sitä toki harrastaa, tätä kommenttia osasin odottaa. Vanhemmalla on toisaalta vastuu lapsestaan ja vanhempi tietysti kasvattaa myös. Laji on ristiriidassa omien arvojeni kanssa, siitä tämä ongelma.
ap
Lapsi kasvaa ja tulee tekemään elämässään myös muita valintoja jotka eivät välttämättä ole sinun arvojesi mukaisia ja tämä tapahtuu vaikka kuinka yrität kasvattaa häntä omien arvojesi mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä rukoilen, ettei lapsi vaan innostu mistään jääkiekosta tai jalkapallosta, jossa pitäisi itse olla roudaamassa sitä mukulaa treeneihin ja joka hiton viikonloppu kilpailuihin. Ja tietysti sitten pitää koko ajan olla osallistumassa johonkin talkoisiin.
Minäkin paheksuisin, jos 15v tyttäreni harrastaisi keppihevostelua.
Mikä siinä henkilökohtaisessa valmentajassa on sairasta? Tai siis kai tuo riippuu tasan valmentajasta, onko se joku Penttinen vai joku asiallinen ja kannustava tyyppi. Jos lasta itseään ei kiinnosta, silloin on vanhemmilta toki väärin palkata henk.koht. valmentaja ja painostaa lasta panostamaan lajiin mutta ei tuo yleisesti mitenkään sairasta ole.
Joku valitti maksuista ja toisaalta talkoista. Kausimaksut ym. yleensä määrittyy ihan kulujen pohjalta, suurin osa seuroista on voittoa tavoittelemattomia yleishyödyllisiä yhdistyksiä. Joissain lajeissa esim. lisenssimaksut ja treenivuoromaksut vaan on olosuhteiden vuoksi (katsokaa huviksenne kuntanne liikuntapaikkojen vuoromaksujen kehityskäyrää) todella isoja, ei sille seurat oikein voi mitään. Jos jonkun lapsi sitten haluaa kovasti harrastaa mutta harrastus on perheen tuloihin nähden kallis, eikö se ole vaan hyvä että on talkoomahdollisuus? Toki nykyään enenevässä määrin osa ei halua niihin osallistua (mietitään vaan omaa napaa, imo, mutta kaikilla on siihen tietysti oikeus), joten fiksu seura antaa mahdollisuuden myös suoraan maksuun.
Ei tuo vanhempien innokkuus toki jää vapaaehtoistyöhön. Itse asiassa vapaaehtoistyötä tekee heistä vain hyvin harva. Se, että joku leipoo buffettiin tai tekee muita vapaaehtoistöitä on vain ja ainoastaan hyvä asia, ja olen siihen kyllä itsekin osallistunut.
Yli-innokkuus näkyy siinä, että he karjuvat lapselleen treeneissä, palkkaavat tosiaan lisävalmennusta rasitusvammojen uhallakin, ovat ikäviä toisille vanhemmille ja junailevat kaikenlaista muilta salaa, ovat yhteydessä valmennukseen, joka ilmeisesti heitä ainakin jossain määrin kuunteleekin jne.
Kuskaamista ei ole kamalan paljon eikä se niin haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän moni vanhempi ole tyytyväinen, jos lapsi lopettaa tai kasvaa, mikäli harrastus edellyttää kuskaamisia ja talkootyötä. Työkaverin kanssa joskus juttelimme viikonlopusta, niin hän totesi ajelleensa noin 200 kilometriä viikonloppuna edestakaisin pitkin pk-.seutua jonkun turnauksen tiimoilta.
Mikäli koen, että valmentajan käytös ei ole asiallista, niin puutun asiaan. Miksi minun pitäisi välittää, jos toisen lapsen vanhemmat hankkivat lapseen lisävalmennusta tai innostuvat suuresti lajista?
10 -vuotiaiden valmentajat tekevät seurassa vapaaehtoistyötä. Kun sinä kärräät lapsesi treeneihin ja menet omiin juttuihisi niin joku tekee työtä lapsesi eteen vapaaehtoisesti. Mene itse valmentamaan, jos sinulla on ongelma valmennuksen kanssa.
Niin valitettavasti seurat eivät ole kultakaivoksia. Tarvitaan myös vapaaehtoisia valmentajia sekä talkootyötä. Sitten nämä, jotka eivät eväänsä lotkauta minkään seuratyön eteen, haukkuvat vapaaehtoisia. Että kun siinä 30 lapsen kanssa tohinassa vähän meidän Piltti-Pertulle korotti ääntään ja kun Piltti-Perttu ei kestä herkkänä mitään. Miten Piltti-Perttu selviäkään läpi elämän? Siinäpä vasta hienot arvot. Ja sitten syyllistetään lapsia ja vanhempia, jotka harrastavat urheilua.
Vierailija kirjoitti:
Joo, lapsi ei ole minä, se on tietysti totta. Ja koitan olla ilmaisematta, että tämä laji ei olisi ihan se äidin valinta. Kyllä mä kuskaan ja maksan ja teen ruokaa.
Meuhkaavat ja kohkaavat vanhemmat, jotka kohtelevat muita lapsia ikävästi, valitsevat lapsensa kaverit sen mukaan, miten heistä on omalle lapselle hyötyä, ja jotka elävät lapsen harrastukselle ovat tässä pahinta. Ilmapiiri on ikävä, mutta lapsi ei sitä niin varmaan tunne. On kyllä kysellyt jo jostain jutuista, ja ne on ollut vaikea selittää fiksulla tavalla. Osa vanhemmista puhuu jo lapsensa urasta jne. ja pahimmasa tapauksessa halveksuvat vanhempia, jotka eivät ole niin kybällä mukana. Mutta tämän varmaan tuntee pahiten siellä taustajoukoissa, lapset itse ei välttämättä niinkään.
Eli sinua ärsyttää lapsen harrastuskavereiden vanhemmat? Enpä tässä nyt hirveästi osaa neuvoa, mutta eihän tässä ilmeisesti ole kyseessä varsinaisesti ristiriita lajin arvomaailman kanssa vaan sen yhteisön kanssa, jossa lapsi harrastaa.
Lähtökohtaisesti se on vain hyväksyttävä, että maailmassa on ihmisiä, joista et pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla on ammattivalmentajat, olen itse ollut treeneissä paikalla (nyt ei saa olla) ja olen osallistunut talkootyöhön.
Omat arvot ovat rehellisyys, tasa-arvo, reilu peli jne. Nämä ei oikein toteudu. Virallinen linja on OK, mutta käytäntö on sitten ihan jotain muuta.
ap
Vierailija kirjoitti:
E
i tuo vanhempien innokkuus toki jää vapaaehtoistyöhön. Itse asiassa vapaaehtoistyötä tekee heistä vain hyvin harva. Se, että joku leipoo buffettiin tai tekee muita vapaaehtoistöitä on vain ja ainoastaan hyvä asia, ja olen siihen kyllä itsekin osallistunut.Yli-innokkuus näkyy siinä, että he karjuvat lapselleen treeneissä, palkkaavat tosiaan lisävalmennusta rasitusvammojen uhallakin, ovat ikäviä toisille vanhemmille ja junailevat kaikenlaista muilta salaa, ovat yhteydessä valmennukseen, joka ilmeisesti heitä ainakin jossain määrin kuunteleekin jne.
Kuskaamista ei ole kamalan paljon eikä se niin haittaa.
Eli siis jonkun toisten lisävalmennus on sinulle ongelma lapsesi harrastuksessa? Vaikutat kateelliselta ja tuo salaa junailu on kyllä jo epätervettä ajattelua. Annan vinkin. Ota lääkkeet, anna lapsen harrastaa, jos hän siitä tykkää, älä nouse arvoinesi muiden yläpuolelle äläkä puutu muiden asioihin. Niistä sinä et tiedä eivätkä ne sinulle kuulu. Lapsesi saa liikuntaa ja oppii hyödyllisiä taitoja elämän varalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sille ei voi mitään, ettet lapsen harrastuksesta tykkää. Lapsi tykkää ja se on tärkeintä. Koeta kannustaa jos vain pystyt, älä patista harrastuksen vaihtamiseen. Lapsi on yksilö, ei vanhempiensa jatke.
Laji sinänsä on varmaan ok, mutta tosi nuoresta iästä lähtien harjoitusmäärät on kovat, lapset pisteytetään tietyllä tavalla ja portit menee jo hyvin aikaisessa vaiheessa osalta kiinni käytännössä. Osa vanhemmista osallistuu tuohon kilpailemiseen hyvin epäreilulla tavalla ja se sallitaan, vaikkei virallisesti pitäisi. Eli vanhemmille annetut ohjeet ovat käytännössä ihan hölynpölyä. Oma lapsi on taitava lajissaan, mutta kyllä jatko mietityttää. Homma kovenee koko ajan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on ammattivalmentajat, olen itse ollut treeneissä paikalla (nyt ei saa olla) ja olen osallistunut talkootyöhön.
Omat arvot ovat rehellisyys, tasa-arvo, reilu peli jne. Nämä ei oikein toteudu. Virallinen linja on OK, mutta käytäntö on sitten ihan jotain muuta.
ap
Näissä kirjoituksissasi arvosi eivät näy mitenkään. Haukut muita vanhempia sekobultseiksi, tämäkö reilua ja tasa-arvoista? Kadehdit jonkun lisävalmennusta, mitä se sinulle kuuluu? Se ei ole mitenkään kiellettyä, jos on innostunut lajista ja monessa lajissa otetaan lisätunteja esimerkiksi tekniikan kehittämiseksi. Mikä ihmeen junailu, kuulostaa Väyrysen salaliittoteorioilta. Kaikki muut vastaan minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisävalmennus tuntuu karulta tilanteessa, jossa lapsella on jo nyt rasitusvammoja harjoittelusta ja vaikuttaa väsyneeltä, ei siinä siis muuta. Se tuntuu sairaalta ja väärältä.
Ymmärtäisin asian ehkä paremmin, jos kyse olisi vähän isommista lapsista. Nämä ovat vielä kovin pieniä.
Junailulla tarkoitan oman lapsen edun ajamista hyvin räikeälläkin tavalla, esim. hakeutumalla tiettyyn asemaan, että voi vaikuttaa asioihin jne.
Mutta ajattelen tehdä niin, että mennään tässä nyt mukana niin kauan, kuin lapsi sitä haluaa. Noudatetaan sääntöjä ja tehdään se, mitä pitää.
Vierailija kirjoitti:
Lisävalmennus tuntuu karulta tilanteessa, jossa lapsella on jo nyt rasitusvammoja harjoittelusta ja vaikuttaa väsyneeltä, ei siinä siis muuta. Se tuntuu sairaalta ja väärältä.
Ymmärtäisin asian ehkä paremmin, jos kyse olisi vähän isommista lapsista. Nämä ovat vielä kovin pieniä.
Junailulla tarkoitan oman lapsen edun ajamista hyvin räikeälläkin tavalla, esim. hakeutumalla tiettyyn asemaan, että voi vaikuttaa asioihin jne.
Mutta ajattelen tehdä niin, että mennään tässä nyt mukana niin kauan, kuin lapsi sitä haluaa. Noudatetaan sääntöjä ja tehdään se, mitä pitää.
Siis mihin asemaan 10-vuotiaiden lasten joukkueessa voi päästä ja hakeutua? Ja mitä vaikuttamista voi tuonikäisten joukkueessa olla, josta joku hyötyy räikeästi. Itselle tuttuja ovat salibandy, futis ja jääkiekko lasten kautta. Näissä ei ainakaan ole mitään ”asemia” ja valmennuksessakin on paljon vapaaehtoisia vanhempia, koska muuten hommaa ei voitaisi pyörittää. Mutta ei kyllä kukaan mitään räikeitä etuja ole saavuttanut. Ja minulle ei kuulu muiden asiat. Vien lapset harrastuksiin, autan tarvittaessa, olen yhteistyökykyinen ja kiva muita kohtaan, kiitollinen, että harrastukset pyörivät eivätkä lapseni pyöri epämääräisissä jengeissä ym. Koulukin sujuu hienosti.
Lapsena minua vitutti isäpuolen tenavat. Eivät onneksi asuneet meillä. Silloin tulivat käymään, kun piti saada rahaa. Poika harrasti jääkiekkoa ja uutta luistinta ja sitä ja tätä. Lasketteli ja piti saada sitä ja tätä.
Tyttö ei harrastanut mitään, mutta vaatteet piti ostaa viimeisen päälle. Oli mic maccia ja sitä ja tätä. Molemmat tenavat olivat vielä vuoden jenkeissä vaihto-oppilaina. Tyttö taisi tulla takaisin jonkinasteisena nistinä.
Minulle ostettiin halpahallista farkut ja naristiin siitä, kun silloinen harrastukseni maksoi 50 markkaa kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Lisävalmennus tuntuu karulta tilanteessa, jossa lapsella on jo nyt rasitusvammoja harjoittelusta ja vaikuttaa väsyneeltä, ei siinä siis muuta. Se tuntuu sairaalta ja väärältä.
Ymmärtäisin asian ehkä paremmin, jos kyse olisi vähän isommista lapsista. Nämä ovat vielä kovin pieniä.
Junailulla tarkoitan oman lapsen edun ajamista hyvin räikeälläkin tavalla, esim. hakeutumalla tiettyyn asemaan, että voi vaikuttaa asioihin jne.
Mutta ajattelen tehdä niin, että mennään tässä nyt mukana niin kauan, kuin lapsi sitä haluaa. Noudatetaan sääntöjä ja tehdään se, mitä pitää.
Rasitusvamma on voinut tulla vääristä tekniikoista ja sitä korjataan valmennuksella. Myös isossa porukassa on joskus vaikea treenata ja kehittyä, joten ainakin siksi tiedän palkatun lisävalmennusta esimerkiksi taitoluistelussa ja muissa teknisissä lajeissa. Mutta epäilen, että olet kateellinen joidenkin perheiden lisävalmennuksesta ja siksi keksit rasitusvammoja ja muuta. Lapsi olisi määrätty lepoon, jos olisi rasitusvamma. Elä ja anna muidenkin elää. Hoida omat asiasi äläkä etsi muista virheitä ja valheita. Myrkytät sillä lapsesi ja muut ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla myös koripallo.
Joo, vois olla, meidänkin perheen kokemusten mukaan. Treenit on hyviä ja innostavia ja alakouluvaiheessa koko porukka tuntuu olevan hyvässä hengessä hyvin kehityksessä mukana. Mutta sitten yläkouluiässä yhtäkkiä onkin täysin paalutettu se, kuka on kilpatasoinen pelaaja ja maajoukkuerinkiläiset myös. Selkeästi taustalla tapahtuu jotain, mihin ei pääse kiinni sillä, että käy hyvällä suoritustasolla treenit, pelit ja seuran kesäleirit.
Vierailija kirjoitti:
Kumpi sitä lajia harrastaa sinä vai lapsi?
Jos on sellainen laji, että vanhempien pitää kuskata kisoihin ympäri Suomea joka viikonloppu, niin silloin sitä harrastaa koko perhe.
10 -vuotiaiden valmentajat tekevät seurassa vapaaehtoistyötä. Kun sinä kärräät lapsesi treeneihin ja menet omiin juttuihisi niin joku tekee työtä lapsesi eteen vapaaehtoisesti. Mene itse valmentamaan, jos sinulla on ongelma valmennuksen kanssa.