Lue keskustelun säännöt.
Muutto kaduttaa ja ahdistaa ihan h******** KOKO AJAN, kauanko odottaisitte???
11.03.2021 |
Eli siinähän tuo kysymys olikin. Muutin joitakin kuukausia sitten toiselle paikkakunnalle erilaiseen asumismuotoon. En siis kovin kauaksi, mutta silti..
Hyi että on alkanut kaduttaa ja ahdistaa koko muutto! Asunto on hiljattain remontoitu, eli päällisin puolin nätti mutta silti... Huomaan tässä päivä päivältä enemmän vikoja, enkä tajua enää missä mielenhäiriössä muutin:(
Koko ajan ahdistaa, v**uttaa niin ettei veri kierrä ja kaduttaa muutto. Huomaan löytäväni koko asunnosta ja paikkakunnasta vain negatiivisia puolia.. En tajua mistä johtuu, muuttoon oli hyvät syyt..
Kauanko te odottaisitte, että tunne menee ns ohi vai pitäisikö kuunnella vaistojaan ja häipyä kun ei viihdy? Mikään ei varsinaisesti estä vaivan näön lisäksi (työ/ihmissuhteet/koulu/perhe) vaihtamasta paikkakuntaa tai asuntoa..
Kauanko odottaisitte, että tunne menee ohi? Vai pitäisikö vaan alkaa selata uusia asuntoja eikä kärvistellä?
Kommentit (52)
Olen kärvistellyt nyt kolme vuotta paikkakunnalla, jolla en viihdy. Minkäänlaista sopeutumista ei ole tapahtunut kolmessa vuodessa. Tuntuu ylivoimaiselta järjestää muutto takaisin kotipaikkakunnalle. Se on kaukana ja siellä on asuntopula. Toivoton ja yksinäinen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuton syy oli siis se, että piti päästä pois edellisestä paikasta tai asunnosta?
Muuta ihmeessä, mutta älä samalla tavalla suinpäin, kuin viimeksi. Eli ota asenne, että nykyinen asuntosi on väliaikainen. Ala kaikessa rauhassa etsimään uutta asuntoa. Ota selvää asuinalueesta ja paikkakunnasta ennen kuin teet päätöksen.
Jos se on väärä asunto tosiaan. Tai asuntoon tarvisi remonttia, mutta aina sekään ei auta tai ole ratkaisuna. Saa tietenkin muuttaa, mutta voiko seuraavan asunnon kuntoa varmistella. Isoilla paikkakunnilla omat ongelmansa, koska uudet asunnot rakennetaan aina tien viereen ja osa kuumia jne. Olisi kiva jos ihmisille tulee hyviä mahdollisuuksia asumisen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Olen kärvistellyt nyt kolme vuotta paikkakunnalla, jolla en viihdy. Minkäänlaista sopeutumista ei ole tapahtunut kolmessa vuodessa. Tuntuu ylivoimaiselta järjestää muutto takaisin kotipaikkakunnalle. Se on kaukana ja siellä on asuntopula. Toivoton ja yksinäinen olo.
Saatko yhteyden sukulaisiin. Onko jonotusta asuntoihin vai uusi asunto. Saako muuttorahan kasaan joku päivä. Isoissa kaupungeissa on jatkuva melu, ihmisiä, ilmansaaste, autoja, työkoneita jne - jos suunnittelet muuttoa isoon takaisin. Tuurilla löytyy hiljaisempi kohta.
Vierailija kirjoitti:
Jos muutit vuokralle, niin no hätä, senkus vaihdat parempaan. Meillä omistusasujilla muuton esteenä on varainsiirtovero... Kohta maksan muuttamisen ilosta 15000€ valtiolle.
Samaa mieltä. Itse asuisin sen 2 v ja käyttäisin ajan sen miettimiseen, miksi teet hätiköityjä päätöksiä. Onhan tämä vähän ensimmäisen maailman ongelmia, jos asunnossa, sijainnissa ja naapureissa ei ole isompaa vikaa. Itse en ole koskaan katunut yhtään asuntokauppaa. Välissä asuin hetken vuokralla, ja siinä asunnossa en vaan viihtynyt. Mutta asunto olikin tarkoitettu väliaikaiseksi, puutteet tiesin jo muuttopäätöstä tehdessäni ja vuokrasopimuksen pystyi lopettamaan 1 kk irtisanomisajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kävi ap? Jäitkö asuntoon terkuin myös hirvee ahdistus muuttamisesta
Että semmoiset fibat Pieksämäellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ahdistus koettu! Onneksi kohta pääsee pois.
Muutin oikein tuppukylään ja ihmiset on niin sisäänpäin kääntyneitä, että huh huh! Naapuri ei edes moikkaa, ei mitään kontaktia.
Oma vika oli tänne tulo. Halusin rauhaa, mutta täällä on kokonaan kuollutta. Hetki vielä ja kaupunki kutsuu. Kalliiksi tuli oppirahat, mutta virheitä sattuu.
Tässä kylässä ei ole edes kioskia...
pari vuotta katselisin miten hommat alkaa sujumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama ahdistus koettu! Onneksi kohta pääsee pois.
Muutin oikein tuppukylään ja ihmiset on niin sisäänpäin kääntyneitä, että huh huh! Naapuri ei edes moikkaa, ei mitään kontaktia.
Oma vika oli tänne tulo. Halusin rauhaa, mutta täällä on kokonaan kuollutta. Hetki vielä ja kaupunki kutsuu. Kalliiksi tuli oppirahat, mutta virheitä sattuu.
Tässä kylässä ei ole edes kioskia...
Samaa mietin, kun haaveilen maallemuutosta koirani kanssa. Että kadunko.
Vierailija kirjoitti:
pari vuotta katselisin miten hommat alkaa sujumaan.
Kyllä sen nyt nopeamminkin huomaa. Jos ei 6-12 kk ala yhtään helpottaa, eikä löydä mitään hyvää tai ahdistus vain kasvaa, niin miksi jäädä väkisin. Varsinkin, jos on mahdollisuus palata entiseen kaupunkiin. Kerranhan täällä eletään, eli kannattaa panostaa omaan onnellisuuteensa. Itselleni ainakin ystävien ja perheenjäsenten luota pois muuttaminen laski onnellisuutta, eikä olo parantunut kuin takaisin muuttamalla. Tulipahan kuitenkin kokeiltua!
Hyvä, muutat nyt vaan, ei ole mikään pakko itseään kiduttaa.