Lue keskustelun säännöt.
Miltä teistä tuntuisi, jos miehenne ei haluaisi teitä?
11.03.2021 |
Jos läheisyyttä olisi ani harvoin ja se olisi velvollisuutta?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Ei minun mies minua halua, mutta pallit pitää tyhjentää säännöllisesti ja olen se alusta siihen. Ei tunnu hyvältä mutta minkäs teet (joo pihtaan),
Miksi olet tuollaisessa suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä odotan kovasti, että lopultakin saisi olla rauhassa eikä tarvitsisi teeskennellä.
Tuntuisi siltä, että joku muu varmasti haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, tuskin on edes todennäköistä. No, sairastua tietysti voi. Läheisyyttä on muutakin kun pelkkä seksi.
Mies haluaa nykyään pitää etäisyyksiä poikkeusolosuhteista johtuen. Ei ole kiva tulla torjutuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaisiahan ne on. Ei seksiä, ei läheisyyttä, ei edes puhua halua. Miehet. Muita naisia kyllä vongataan, pannaan ja jaksetaan halia ja kuunnella, mutta oma puoliso. Ei sitä. Ja kyse ei ole mistään suhteen laimenemisesta ikinä. Se alkaa jo suhteen alussa.
Siksipä sinkku.
Entäpä jos olet cis-nainen ja suuntautumisesi ei sytytä miestäsi? Onhan noita.
Läheisyys on mulle tärkeää mutta ei toisia voi pakottaa olemaan mun lähellä jos eivät tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän miltä tuntuu. Kamppailen samojen ajatusten kanssa. Jotkut miehet vaan kyllästyy samaan naiseen. On niille kun söis mämmiä joka aterialla
Mun mies kaipaa vaan seksiä ja se riiittää läheisyydeksi ja itse kaipaisin sen lisäksi muutakin mut semmosia miehiä taitaa olla aika harvassa jotka tykkää halia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tylyltähän se tuntuu. Mutta kun miehellä ei seiso eikä hän halaile ikinä eikä koske muutenkaan eikä pussaa/suutele, niin tällä lailla sitä sitten vaan on elettävä. Ei toista voi pakottaa, enkä minä ole enää pariin vuoteen jaksanut pyytää/ruikuttaa/nalkuttaa asiasta tai tehdä turhia aloitteita. Jos miehet kuolevat joskus kasikymppisinä, tässä on 30 vuotta yhteiselämää täysin ilman fyysistä yhteyttä vielä edessä. Todella kurjaa. Täytyy sitten halailla ja pusutella tytärtä ja koiraa.
Uskoako tuota... Onko miehesi aseksuaali?
Miksi otit sellaisen?
Tai sitten trollaat.
En ylipäätään olisi parisuhteessa jossa ei olisi hyvä ja kunnioitettu olo molemmin puolin. Läheisyyttä voi olla ilman seksiäkin, sellaistahan se on etenkin kun ikää tulee lisää. Kunhan yhdessä oleminen on hyvää ja tasapainoista. Muunlaiseen suhteeseen on turha jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuun suututti mutta kaikkeen tottuu. Nyt ei enää edes harmita! Olen keksinyt kaikkea muuta elämänsisältöä, ja oikeastaan olen nyt ihan tyytyväinen tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, en ole kokenut sellaista, vaikka yhdessä olemme olleet lähes 25 vuotta. Meillä on runsaasti läheisyyttä ja miehellä on mela pystyssä heti kun hieman halaammekin.
ei olis jos joskus antaisit sille. Anna kun arvaan... se saa kerran kolmessa kuussa, ja sä ihmettelet kun se tulee niin nopeasti
Jaa, niinkö meinaat, että meillä ei ole seksiä? Että mieheni jaksaisi 25 vuotta piirittää minua, että saa halata? On meillä seksiä ja molempien aloitteesta.
Vierailija kirjoitti:
Tätä odotan kovasti, että lopultakin saisi olla rauhassa eikä tarvitsisi teeskennellä.
Sama täällä. Onko mitään ällöttävämpää olemassa?
Uutta ukkoa en ikinä ottaisi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tylyltähän se tuntuu. Mutta kun miehellä ei seiso eikä hän halaile ikinä eikä koske muutenkaan eikä pussaa/suutele, niin tällä lailla sitä sitten vaan on elettävä. Ei toista voi pakottaa, enkä minä ole enää pariin vuoteen jaksanut pyytää/ruikuttaa/nalkuttaa asiasta tai tehdä turhia aloitteita. Jos miehet kuolevat joskus kasikymppisinä, tässä on 30 vuotta yhteiselämää täysin ilman fyysistä yhteyttä vielä edessä. Todella kurjaa. Täytyy sitten halailla ja pusutella tytärtä ja koiraa.
Uskoako tuota... Onko miehesi aseksuaali?
Miksi otit sellaisen?
Tai sitten trollaat.
Hän on hyvä mies. Kiltti ja kunnollinen ja huumorintajuinen. Aivan päinvastainen kuin se kus*pää narkki, jonka kanssa vietin kolme vuotta ennen häntä. Hän on hyvä isä ja uskollinen ja luotettava puoliso. Hänen kanssaan on hyvä ja helppo olla ja elää arkea. Fyysinen yhteys vain puuttuu kokonaan. Oli meillä alkuvuosina seksiä. Ei ole enää.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnosta tippaakaan se, pitääkö joku mies minua seksuaalisesti haluttavana vai ei.
Parisuhde perustuu yhteisiin elämänarvoihin, luottamukseen, sitoutumiseen ja ystävyyteen. Seksi ei ole koskaan ollut tärkeää. Jos yhtä kumppania panettaa ja toista ei, niin se kiimassa kärvistelevä kumppani voi lähteä ostamaan seksiä (prostituutio) tai etsiä panoseura Tinderistä.
Meillä ei järjestetä turhaa draamaa "pihtaamisesta" tai "pettämisestä". Seksi on kuin ruoka: kukin syö mitä lystää eikä kenelläkään ole " velvollisuutta" tyydyttää toisen ruokahalua.
Olet hieno hieno ihminen. Pidä toi. Elämässäsi on paljon paskaa tarjolla. Et ole koskaan kuullut rakkaudesta?
En enää ikinä jää kärvistelemään parisuhteeseen, jossa ei ole seksiä ja muuta läheisyyttä. Ensimmäisessä kunnon parisuhteessa seksiä oli alusta asti vähänlaisesti (parhaimmillaan pari kertaa viikossa), ja väheni siitä muutamaan kertaan vuodessa. Itse yritin, mies torjui. Tai sitten ois pitänyt saada pelkkä poskihoito. Lopulta petin, jäin kiinni ja olin valmis eroamaan. Mies ei halunnut erota ja jopa alkoi haluta taas seksiä. Vaan oli liian myöhäistä, en enää pystynyt näkemään meitä loppuelämää yhdessä, kun fyysisen läheisyyden puute oli ajanut meitä erilleen niin kauan.
Seuraavassa parisuhteessa odotti samanlainen pettymys. Mies ei halunnut minua, niin kuin olisin toivonut. Seksiä oli joskus, mutta usein huomasi, että se oli vain velvollisuudesta. Mekaanista tarpeiden tyydytystä, emme koskaan edes suudelleet. Mies ei osannut juurikaan puhua tai tuoda mitenkään ilmi sitä, että halusi olla kanssani tai rakasti minua. Vuosia kärvistelin, mutta eroaminen oli vaikeaa. Lopulta tuokin suhde päättyi. Ja yhtäkkiä alkoi mieheltä löytyä tunteita ja puhumisenhalua. Minkä takia miehet aktivoituvat vasta sitten, kun peli on jo menetetty?
Monesti yritin molemmissa suhteissa puhua tarpeistani, toiveistani ja surustani, koska tunsin oloni niin riittämättömäksi.
Nyt olen miehen kanssa, joka sekä puhuu että pussaa. Pieniä ja suuria huomion- ja rakkaudenosoituksia monesti päivässä. Tulee lähelle ja halailee, haluaa seksiä paljon. Aivan ihana mies, ja todella nautin kaikesta tästä, josta olen ennen jäänyt paitsi. Vaan itsetuntoni on edelleenkin huono, johtuen noista aiemmista suhteista. Pelkään koko ajan, että mieheni kyllästyy ja lakkaa haluamasta minua. Suhteen alussa suostuin seksissä asioihin, joita en olisi halunnut tehdä, koska pelkäsin, että seksi muuten loppuu. Työstän jatkuvasti itsetuntoani ja mieheni tukee minua.
Jos jotain olen tästä kaikesta oppinut, niin sen, etten enää jää parisuhteeseen, jossa halut eivät kohtaa. Se ei ole reilua kummallekaan osapuolelle. Toinen kokee painostusta ja toinen tuntee olonsä riittämättömäksi.
Sellaisiahan ne on. Ei seksiä, ei läheisyyttä, ei edes puhua halua. Miehet. Muita naisia kyllä vongataan, pannaan ja jaksetaan halia ja kuunnella, mutta oma puoliso. Ei sitä. Ja kyse ei ole mistään suhteen laimenemisesta ikinä. Se alkaa jo suhteen alussa.
Siksipä sinkku.