Mikä nuoria vaivaa, kun he eivät valitse kieliä kasille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksuimmat ovat valinneet A2-kielen eli lukevat kahta pitkää ja yhtä keskipitkää (B-ruotsi) vierasta kieltä. Harvalla on halua enää ottaa neljättä kieltä yläkoulussa, vaan kolmen kielen lisäksi keskitytään luma-aineisiin, koska ne ovat lukiossa tärkeitä. Lyhyistä kielistä saa niin vähän pisteitä korkeakoulujen sisäänpääsyvalinnoissa, että niiden lukeminen vähentyy rajusti. 

Kahdessa pitkässä kielessä ei ole mitään järkeä suurimmalle osalle. 

Mitä tuo edes tarkoitti?

Sitä että kannattaa lukea englanti pitkänä ja jättää toinen pitkä kieli pois. Jostain ranskasta tai saksasta nyt ole mitään hyötyä juuri kellekään. Venäjästä ehkä voi olla joillekin harvoille.

Tietenkin on hyötyä. Yllättäen lopulta yliopistossa voikin joutua lukemaan ihan pakosti englannin, ruotsin ja saksan, vaikka onkin opiskelemassa tekniikkaa.

Ruotsi on noista ainoa pakollinen. Sen lisäksi on vieras kieli, joka lähes kaikilla on englanti. Koko tutkinnosta kieliopintojen osuus 2-3% luokkaa, jos äidinkieltä ei lasketa.

Meillä oli kaikki nuo kolme pakollisia 90-luvulla, äidinkieltä ei luettu ollenkaan.

Ite en saanut venäjää kasilla, joten luin 2v ranskaa ja aloitin venäjän sitten D-kielenä lukiossa ja jatkoin sitä DI-opintojen ohessa. Oli siitä ranskasta sen verran iloa, että helpotti espanjan opiskelua, jonka otin myös haltuun DI-opintojen aikana. Ja kyllä mä ranskankielisillä alueilla matkustaessa hengissä pysyn kun vielä osaan lukea sanakirjaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksuimmat ovat valinneet A2-kielen eli lukevat kahta pitkää ja yhtä keskipitkää (B-ruotsi) vierasta kieltä. Harvalla on halua enää ottaa neljättä kieltä yläkoulussa, vaan kolmen kielen lisäksi keskitytään luma-aineisiin, koska ne ovat lukiossa tärkeitä. Lyhyistä kielistä saa niin vähän pisteitä korkeakoulujen sisäänpääsyvalinnoissa, että niiden lukeminen vähentyy rajusti. 

Kahdessa pitkässä kielessä ei ole mitään järkeä suurimmalle osalle. 

Kaksi pitkää kieltä on järkevämpää kuin yksi pitkä ja yksi lyhyt. Pitkää kieltä opiskellaan turisti-tasoa pidemmälle, joten sillä voi jatkossa myös opiskella ja työskennellä. Harvinaisempi pitkä kieli (muu kuin englanti) on myös työmarkkinoilla tekijä, jonka avulla voi helposti erottua muista edukseen.

Kaikissa isoissa firmoissa työkielenä on englanti. Pitkästä kielestä (pl. englanti) on käytännössä mahdotonta kirjoittaa laudatur pelkästään koulussa opiskelemalla. Mihinkään fiksuun opiskelupaikkaan ei saa järkeviä pisteitä kahdesta kielestä.

Englannin taito on perusedellytys kaikkialla. On kuitenkin harhaluulo, ettei muuta kielitaitoa tarvittaisi. Esimerkiksi saksankielisissä maissa englannin taito on paljon huonommalla tasolla kuin Suomessa ja he hoitavat asiat mieluiten saksankielentaitoisten asiantuntijoiden kanssa. Erityisesti kv-myynnissä tarvitaan englantia laajempaa kielitaitoa eikä se monessa muussakaan tehtävässä haitaksi ole. Jos työnantajalla on kaksi muutoin tasavertaista kandidaattia, niin ainakin meillä valitaan yleensä se kielitaitoisempi.

Entä jos hakija 1 on käyttänyt x tuntia pitkän saksan opiskeluun ja hakija 2 samat tunnit esim. substanssiosaamisen hankkimiseen? Tuohan siinä on vaihtoehtoiskustannuksena.

Mitä "substanssiosaamista" on yläkoulun valinnaisaineissa? Lukiossa toisen pitkän kielen kurssit yleensä syrjäyttävät niitä aineita, joita oppilas ei aio kirjoittaa (terveystieto, uskonto ym.) ja yliopistossa kieliopinnot pääsääntöisesti tehdään substanssiopintojen lisäksi, ei niitä syrjäyttäen. Esimerkiksi pitkän saksan osaaja pystyy ottamaan haltuun sellaista alan substanssitietoa, jota pelkän englannin osaaja ei ymmärrä eli niiden saksalaisten asiakkaiden / yhteistyökumppaneiden keskusteluita, sähköposteja, asiakirjoja ym. Koko maailma ei pyöri pelkästään englanninkielellä.

Usein yläkoulun valinnaisiin voi ottaa esim. ohjelmointia tai lukion pitkän matikan alkeita. Se taas vapauttaa aikaa lukiosta, jolloin voi lukea ylimääräisiä opintoja matikasta ja luonnontieteistä. Harva suomalainen kertoo hyötyneensä ruotsin opiskelusta ja kyseessä on kuitenkin toinen virallinen kieli. Siitä voi helposti arvioida kuinka paljon jostain ranskan kielestä on hyötyä.

Onneksi meillä nuoret valitsivat yläkoulun, jossa voi lukea sekä kahta pitkää A-kieltä (+ pakkoruotsia) ja valinnaisaineina matikkaa ja luma-kursseja. Win-win.

Saksa on Suomelle erittäin suuri kauppakumppani ja saksalaiset osaavat melko huonosti englantia, joten saksa on hyödyllisempi kieli kuin ruotsi. Ranska puolestaan on EU-byrokraattien kieli ja ranskasta on hyötyä kaikille jotka tavoittelevat EU-uraa. Suomenruotsalaisethan osaavat suomea ja ruotsinruotsalaiset puolestaan osaavat erinomaisesti englantia, siksi ruotsista on vain vähän hyötyä.

Englanti vie niin vahvasti, että muut eivät enää kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksuimmat ovat valinneet A2-kielen eli lukevat kahta pitkää ja yhtä keskipitkää (B-ruotsi) vierasta kieltä. Harvalla on halua enää ottaa neljättä kieltä yläkoulussa, vaan kolmen kielen lisäksi keskitytään luma-aineisiin, koska ne ovat lukiossa tärkeitä. Lyhyistä kielistä saa niin vähän pisteitä korkeakoulujen sisäänpääsyvalinnoissa, että niiden lukeminen vähentyy rajusti. 

Kahdessa pitkässä kielessä ei ole mitään järkeä suurimmalle osalle. 

Kaksi pitkää kieltä on järkevämpää kuin yksi pitkä ja yksi lyhyt. Pitkää kieltä opiskellaan turisti-tasoa pidemmälle, joten sillä voi jatkossa myös opiskella ja työskennellä. Harvinaisempi pitkä kieli (muu kuin englanti) on myös työmarkkinoilla tekijä, jonka avulla voi helposti erottua muista edukseen.

Kaikissa isoissa firmoissa työkielenä on englanti. Pitkästä kielestä (pl. englanti) on käytännössä mahdotonta kirjoittaa laudatur pelkästään koulussa opiskelemalla. Mihinkään fiksuun opiskelupaikkaan ei saa järkeviä pisteitä kahdesta kielestä.

Englannin taito on perusedellytys kaikkialla. On kuitenkin harhaluulo, ettei muuta kielitaitoa tarvittaisi. Esimerkiksi saksankielisissä maissa englannin taito on paljon huonommalla tasolla kuin Suomessa ja he hoitavat asiat mieluiten saksankielentaitoisten asiantuntijoiden kanssa. Erityisesti kv-myynnissä tarvitaan englantia laajempaa kielitaitoa eikä se monessa muussakaan tehtävässä haitaksi ole. Jos työnantajalla on kaksi muutoin tasavertaista kandidaattia, niin ainakin meillä valitaan yleensä se kielitaitoisempi.

Entä jos hakija 1 on käyttänyt x tuntia pitkän saksan opiskeluun ja hakija 2 samat tunnit esim. substanssiosaamisen hankkimiseen? Tuohan siinä on vaihtoehtoiskustannuksena.

Mitä "substanssiosaamista" on yläkoulun valinnaisaineissa? Lukiossa toisen pitkän kielen kurssit yleensä syrjäyttävät niitä aineita, joita oppilas ei aio kirjoittaa (terveystieto, uskonto ym.) ja yliopistossa kieliopinnot pääsääntöisesti tehdään substanssiopintojen lisäksi, ei niitä syrjäyttäen. Esimerkiksi pitkän saksan osaaja pystyy ottamaan haltuun sellaista alan substanssitietoa, jota pelkän englannin osaaja ei ymmärrä eli niiden saksalaisten asiakkaiden / yhteistyökumppaneiden keskusteluita, sähköposteja, asiakirjoja ym. Koko maailma ei pyöri pelkästään englanninkielellä.

Usein yläkoulun valinnaisiin voi ottaa esim. ohjelmointia tai lukion pitkän matikan alkeita. Se taas vapauttaa aikaa lukiosta, jolloin voi lukea ylimääräisiä opintoja matikasta ja luonnontieteistä. Harva suomalainen kertoo hyötyneensä ruotsin opiskelusta ja kyseessä on kuitenkin toinen virallinen kieli. Siitä voi helposti arvioida kuinka paljon jostain ranskan kielestä on hyötyä.

Onneksi meillä nuoret valitsivat yläkoulun, jossa voi lukea sekä kahta pitkää A-kieltä (+ pakkoruotsia) ja valinnaisaineina matikkaa ja luma-kursseja. Win-win.

Saksa on Suomelle erittäin suuri kauppakumppani ja saksalaiset osaavat melko huonosti englantia, joten saksa on hyödyllisempi kieli kuin ruotsi. Ranska puolestaan on EU-byrokraattien kieli ja ranskasta on hyötyä kaikille jotka tavoittelevat EU-uraa. Suomenruotsalaisethan osaavat suomea ja ruotsinruotsalaiset puolestaan osaavat erinomaisesti englantia, siksi ruotsista on vain vähän hyötyä.

Suomenruotsalaiset eivät välttämättä osaa suomea juuri ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksut haluavat panostaa matikkaan ja luonnontieteisiin.

Älä viitsi. Ilman kieliä ei ole mitään.

Olen samaa mieltä, että kieliä ei kannata opiskella monta. Mieluummin yksi (engl) hyvin ja pakkoruotsi on pakkoruotsi. Se riittää, sitten on oikeasti fiksumpaa satsata muuhun. Esim historia ja yhteiskuntaoppi.