Mikä nuoria vaivaa, kun he eivät valitse kieliä kasille?
Meillä ei muodostunut ryhmiä. Saiko teidän nuorenne kielen?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Pakkoruotsi on tietenkin suurin tulppa monipuolisemmalle kielitaidolle.
Se onkin hupaisaa, kun laaditaan kaikenmaailman selvityksiä kieltenopiskelun yksipuolisuudesta, mutta kuin ylhäältä annettuna käskynä ruotsin kielen asema pakollisena kielenä ohitetaan kaikissa selvityksissä täysin. Se on kuin se kuuluisa virtahepo olohuoneessa.
Ruotsi nyt menee siinä sivussa ja se on itsestäänselvyys. Nyt oli kyse valinnaisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksuimmat ovat valinneet A2-kielen eli lukevat kahta pitkää ja yhtä keskipitkää (B-ruotsi) vierasta kieltä. Harvalla on halua enää ottaa neljättä kieltä yläkoulussa, vaan kolmen kielen lisäksi keskitytään luma-aineisiin, koska ne ovat lukiossa tärkeitä. Lyhyistä kielistä saa niin vähän pisteitä korkeakoulujen sisäänpääsyvalinnoissa, että niiden lukeminen vähentyy rajusti.
Kahdessa pitkässä kielessä ei ole mitään järkeä suurimmalle osalle.
Kaksi pitkää kieltä on järkevämpää kuin yksi pitkä ja yksi lyhyt. Pitkää kieltä opiskellaan turisti-tasoa pidemmälle, joten sillä voi jatkossa myös opiskella ja työskennellä. Harvinaisempi pitkä kieli (muu kuin englanti) on myös työmarkkinoilla tekijä, jonka avulla voi helposti erottua muista edukseen.
Kaikissa isoissa firmoissa työkielenä on englanti. Pitkästä kielestä (pl. englanti) on käytännössä mahdotonta kirjoittaa laudatur pelkästään koulussa opiskelemalla. Mihinkään fiksuun opiskelupaikkaan ei saa järkeviä pisteitä kahdesta kielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielitarjonnan monipuolistamisen puolesta on pidetty paljon kauniita juhlapuheita. Ongelmaksi muodostuu aina rahan puute. Vaaditaan niin suuria ryhmäkokoja, että käytännössä ryhmiä ei voi saada aikaiseksi. SUKOL on asian edessä polvillaan. Yliopistoihinkaan ei saa juurikaan pisteitä kielten kirjoittamisesta, joten kuka niitä kieliä valitsisi rasitteeksi lukujärjestykseensä lukiossakaan. Pitkä matematiikka jyrää kaiken alleeen. Ei pidä syyttää asiasta nykynuoria, vaan poliitikoita, jotka ovat asian tälle tolalle huonoilla koulutuspoliittisilla päätöksillään saaneet.
Pitkää matematiikkaa on täysin mahdollista opiskella, vaikka olisi kolmekin ylimääräistä kieltä sen lisäksi. Ei ole mikään selitys.
On toki mahdollista, mutta äärimmäisen työlästä. Lukiossa pitkä matikka + kemia + fysiikka ahmaisevat leijonan osan lukujärjestyksestä. Pakollisten kurssien lisäksi jos yrittää tuohon päälle kolme "ylimääräistä" kieltä eli ilmeisesti siis neljä vierasta kieltä (ruotsi pakollisena + kolme "ylimääräistä") niin ei se kovin monelta onnistu.
Oma lukiolaiseni lukee pitkien luma-kurssien lisäksi kahta pitkää kieltä, pakkoruotsia ja aloitti lisäksi lukiossa lyhyen kielen. Lopetti sen koska totesi urakan liian aikaavieväksi, etenkin kun lyhyestä kielestä saa todella huonosti pisteitä jatko-opintopaikkoja haettaessa.
Jos joku erehtyy uskomaan noita "kannattaa valita pitkäksi kieleksi muu kuin englanti" niin kylläpä tekee lapselleen aikamoisen karhunpalveluksen. Nimittäin jotta tuota harvinaista kieltä pääsisi hyödyntämään niin on oltava sellainen työpaikka jossa sitä tarvitaan. Ja kaikissa noista työpaikoista on perusoletuksen että totta kai henkilö osaa myös englantia, vieläpä aika sujuvasti. Lisäksi englanti on käytännössä bisneksen, politiikan, somen ja jopa sotilasyhteistyön de facto kieli joten jos sitä ei osaa, on aika akateemista vaikka puhuisi kuinka sujuvat ranskat, saksat, espanjat ja arabiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksuimmat ovat valinneet A2-kielen eli lukevat kahta pitkää ja yhtä keskipitkää (B-ruotsi) vierasta kieltä. Harvalla on halua enää ottaa neljättä kieltä yläkoulussa, vaan kolmen kielen lisäksi keskitytään luma-aineisiin, koska ne ovat lukiossa tärkeitä. Lyhyistä kielistä saa niin vähän pisteitä korkeakoulujen sisäänpääsyvalinnoissa, että niiden lukeminen vähentyy rajusti.
Kahdessa pitkässä kielessä ei ole mitään järkeä suurimmalle osalle.
Kaksi pitkää kieltä on järkevämpää kuin yksi pitkä ja yksi lyhyt. Pitkää kieltä opiskellaan turisti-tasoa pidemmälle, joten sillä voi jatkossa myös opiskella ja työskennellä. Harvinaisempi pitkä kieli (muu kuin englanti) on myös työmarkkinoilla tekijä, jonka avulla voi helposti erottua muista edukseen.
Kaikissa isoissa firmoissa työkielenä on englanti. Pitkästä kielestä (pl. englanti) on käytännössä mahdotonta kirjoittaa laudatur pelkästään koulussa opiskelemalla. Mihinkään fiksuun opiskelupaikkaan ei saa järkeviä pisteitä kahdesta kielestä.
Englannin taito on perusedellytys kaikkialla. On kuitenkin harhaluulo, ettei muuta kielitaitoa tarvittaisi. Esimerkiksi saksankielisissä maissa englannin taito on paljon huonommalla tasolla kuin Suomessa ja he hoitavat asiat mieluiten saksankielentaitoisten asiantuntijoiden kanssa. Erityisesti kv-myynnissä tarvitaan englantia laajempaa kielitaitoa eikä se monessa muussakaan tehtävässä haitaksi ole. Jos työnantajalla on kaksi muutoin tasavertaista kandidaattia, niin ainakin meillä valitaan yleensä se kielitaitoisempi.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku erehtyy uskomaan noita "kannattaa valita pitkäksi kieleksi muu kuin englanti" niin kylläpä tekee lapselleen aikamoisen karhunpalveluksen. Nimittäin jotta tuota harvinaista kieltä pääsisi hyödyntämään niin on oltava sellainen työpaikka jossa sitä tarvitaan. Ja kaikissa noista työpaikoista on perusoletuksen että totta kai henkilö osaa myös englantia, vieläpä aika sujuvasti. Lisäksi englanti on käytännössä bisneksen, politiikan, somen ja jopa sotilasyhteistyön de facto kieli joten jos sitä ei osaa, on aika akateemista vaikka puhuisi kuinka sujuvat ranskat, saksat, espanjat ja arabiat.
Fiksu laittaa lapsensa lukemaan sekä englantia että toista, harvinaisempaa pitkää kieltä. Onnistuu hyvin, jos lapsi on edes perusfiksu. Se on totta, ettei englantia kannata kokonaan jättää pois.
Mun toinen oli kaksikielisellä luokalla ja lisäksi a-ranska. Toisella kolme a-kieltä.
Ottivat hyvin kevyitä valinnaisia yläkoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku erehtyy uskomaan noita "kannattaa valita pitkäksi kieleksi muu kuin englanti" niin kylläpä tekee lapselleen aikamoisen karhunpalveluksen. Nimittäin jotta tuota harvinaista kieltä pääsisi hyödyntämään niin on oltava sellainen työpaikka jossa sitä tarvitaan. Ja kaikissa noista työpaikoista on perusoletuksen että totta kai henkilö osaa myös englantia, vieläpä aika sujuvasti. Lisäksi englanti on käytännössä bisneksen, politiikan, somen ja jopa sotilasyhteistyön de facto kieli joten jos sitä ei osaa, on aika akateemista vaikka puhuisi kuinka sujuvat ranskat, saksat, espanjat ja arabiat.
Suomessahan ei pysty jättämään englantia kokonaan pois. Se tulee IHAN KAIKILLA viimeistään nelosella.
Koska nykyaika. On ne kädessä kannettavat kääntäjät, ei tarvitse osata kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksuimmat ovat valinneet A2-kielen eli lukevat kahta pitkää ja yhtä keskipitkää (B-ruotsi) vierasta kieltä. Harvalla on halua enää ottaa neljättä kieltä yläkoulussa, vaan kolmen kielen lisäksi keskitytään luma-aineisiin, koska ne ovat lukiossa tärkeitä. Lyhyistä kielistä saa niin vähän pisteitä korkeakoulujen sisäänpääsyvalinnoissa, että niiden lukeminen vähentyy rajusti.
Kahdessa pitkässä kielessä ei ole mitään järkeä suurimmalle osalle.
Mitä tuo edes tarkoitti?
Sitä että kannattaa lukea englanti pitkänä ja jättää toinen pitkä kieli pois. Jostain ranskasta tai saksasta nyt ole mitään hyötyä juuri kellekään. Venäjästä ehkä voi olla joillekin harvoille.
Tietenkin on hyötyä. Yllättäen lopulta yliopistossa voikin joutua lukemaan ihan pakosti englannin, ruotsin ja saksan, vaikka onkin opiskelemassa tekniikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksuimmat ovat valinneet A2-kielen eli lukevat kahta pitkää ja yhtä keskipitkää (B-ruotsi) vierasta kieltä. Harvalla on halua enää ottaa neljättä kieltä yläkoulussa, vaan kolmen kielen lisäksi keskitytään luma-aineisiin, koska ne ovat lukiossa tärkeitä. Lyhyistä kielistä saa niin vähän pisteitä korkeakoulujen sisäänpääsyvalinnoissa, että niiden lukeminen vähentyy rajusti.
Kahdessa pitkässä kielessä ei ole mitään järkeä suurimmalle osalle.
Kaksi pitkää kieltä on järkevämpää kuin yksi pitkä ja yksi lyhyt. Pitkää kieltä opiskellaan turisti-tasoa pidemmälle, joten sillä voi jatkossa myös opiskella ja työskennellä. Harvinaisempi pitkä kieli (muu kuin englanti) on myös työmarkkinoilla tekijä, jonka avulla voi helposti erottua muista edukseen.
Kaikissa isoissa firmoissa työkielenä on englanti. Pitkästä kielestä (pl. englanti) on käytännössä mahdotonta kirjoittaa laudatur pelkästään koulussa opiskelemalla. Mihinkään fiksuun opiskelupaikkaan ei saa järkeviä pisteitä kahdesta kielestä.
Englannin taito on perusedellytys kaikkialla. On kuitenkin harhaluulo, ettei muuta kielitaitoa tarvittaisi. Esimerkiksi saksankielisissä maissa englannin taito on paljon huonommalla tasolla kuin Suomessa ja he hoitavat asiat mieluiten saksankielentaitoisten asiantuntijoiden kanssa. Erityisesti kv-myynnissä tarvitaan englantia laajempaa kielitaitoa eikä se monessa muussakaan tehtävässä haitaksi ole. Jos työnantajalla on kaksi muutoin tasavertaista kandidaattia, niin ainakin meillä valitaan yleensä se kielitaitoisempi.
Entä jos hakija 1 on käyttänyt x tuntia pitkän saksan opiskeluun ja hakija 2 samat tunnit esim. substanssiosaamisen hankkimiseen? Tuohan siinä on vaihtoehtoiskustannuksena.
Meillä teinillä enkku pitkänä, espanja A2, ruotsi pakollisena ja vapaahtoinen ranskan alkeiskurssi yläkoulun keväällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksuimmat ovat valinneet A2-kielen eli lukevat kahta pitkää ja yhtä keskipitkää (B-ruotsi) vierasta kieltä. Harvalla on halua enää ottaa neljättä kieltä yläkoulussa, vaan kolmen kielen lisäksi keskitytään luma-aineisiin, koska ne ovat lukiossa tärkeitä. Lyhyistä kielistä saa niin vähän pisteitä korkeakoulujen sisäänpääsyvalinnoissa, että niiden lukeminen vähentyy rajusti.
Kahdessa pitkässä kielessä ei ole mitään järkeä suurimmalle osalle.
Mitä tuo edes tarkoitti?
Sitä että kannattaa lukea englanti pitkänä ja jättää toinen pitkä kieli pois. Jostain ranskasta tai saksasta nyt ole mitään hyötyä juuri kellekään. Venäjästä ehkä voi olla joillekin harvoille.
Tietenkin on hyötyä. Yllättäen lopulta yliopistossa voikin joutua lukemaan ihan pakosti englannin, ruotsin ja saksan, vaikka onkin opiskelemassa tekniikkaa.
Ruotsi on noista ainoa pakollinen. Sen lisäksi on vieras kieli, joka lähes kaikilla on englanti. Koko tutkinnosta kieliopintojen osuus 2-3% luokkaa, jos äidinkieltä ei lasketa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksuimmat ovat valinneet A2-kielen eli lukevat kahta pitkää ja yhtä keskipitkää (B-ruotsi) vierasta kieltä. Harvalla on halua enää ottaa neljättä kieltä yläkoulussa, vaan kolmen kielen lisäksi keskitytään luma-aineisiin, koska ne ovat lukiossa tärkeitä. Lyhyistä kielistä saa niin vähän pisteitä korkeakoulujen sisäänpääsyvalinnoissa, että niiden lukeminen vähentyy rajusti.
Kahdessa pitkässä kielessä ei ole mitään järkeä suurimmalle osalle.
Kaksi pitkää kieltä on järkevämpää kuin yksi pitkä ja yksi lyhyt. Pitkää kieltä opiskellaan turisti-tasoa pidemmälle, joten sillä voi jatkossa myös opiskella ja työskennellä. Harvinaisempi pitkä kieli (muu kuin englanti) on myös työmarkkinoilla tekijä, jonka avulla voi helposti erottua muista edukseen.
Kaikissa isoissa firmoissa työkielenä on englanti. Pitkästä kielestä (pl. englanti) on käytännössä mahdotonta kirjoittaa laudatur pelkästään koulussa opiskelemalla. Mihinkään fiksuun opiskelupaikkaan ei saa järkeviä pisteitä kahdesta kielestä.
Englannin taito on perusedellytys kaikkialla. On kuitenkin harhaluulo, ettei muuta kielitaitoa tarvittaisi. Esimerkiksi saksankielisissä maissa englannin taito on paljon huonommalla tasolla kuin Suomessa ja he hoitavat asiat mieluiten saksankielentaitoisten asiantuntijoiden kanssa. Erityisesti kv-myynnissä tarvitaan englantia laajempaa kielitaitoa eikä se monessa muussakaan tehtävässä haitaksi ole. Jos työnantajalla on kaksi muutoin tasavertaista kandidaattia, niin ainakin meillä valitaan yleensä se kielitaitoisempi.
Entä jos hakija 1 on käyttänyt x tuntia pitkän saksan opiskeluun ja hakija 2 samat tunnit esim. substanssiosaamisen hankkimiseen? Tuohan siinä on vaihtoehtoiskustannuksena.
Mitä "substanssiosaamista" on yläkoulun valinnaisaineissa? Lukiossa toisen pitkän kielen kurssit yleensä syrjäyttävät niitä aineita, joita oppilas ei aio kirjoittaa (terveystieto, uskonto ym.) ja yliopistossa kieliopinnot pääsääntöisesti tehdään substanssiopintojen lisäksi, ei niitä syrjäyttäen. Esimerkiksi pitkän saksan osaaja pystyy ottamaan haltuun sellaista alan substanssitietoa, jota pelkän englannin osaaja ei ymmärrä eli niiden saksalaisten asiakkaiden / yhteistyökumppaneiden keskusteluita, sähköposteja, asiakirjoja ym. Koko maailma ei pyöri pelkästään englanninkielellä.
Meillä poika valitsi Saksan, en vielä tiedä tuleeko ryhmä. Mutta hänen kavereista kukaan ei halua opiskella vaan ottavat mieluummin esim liikuntaa, kotitaloutta, käsitöitä. Toinen poika on abi, hänellä lukiossa pitkä matikka, kemia, fysiikka ja saksa. Pienen lukion etuja,että rehtori teki kurssitarjottimet niin, että kaikki mahtui lukujärjestyksen. Meillä päin ei ole mahdollisuuksia lukea pitkänä muuta kuin englantia.
Yläkoulun valinnaisaineuudistus muutti hieman tarjontaa kun on nykyään pakkovalintana taito ja taideaineet. Meillä supistui laaja valinnaisainetarjonta kolmasosaan aiemmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksuimmat ovat valinneet A2-kielen eli lukevat kahta pitkää ja yhtä keskipitkää (B-ruotsi) vierasta kieltä. Harvalla on halua enää ottaa neljättä kieltä yläkoulussa, vaan kolmen kielen lisäksi keskitytään luma-aineisiin, koska ne ovat lukiossa tärkeitä. Lyhyistä kielistä saa niin vähän pisteitä korkeakoulujen sisäänpääsyvalinnoissa, että niiden lukeminen vähentyy rajusti.
Kahdessa pitkässä kielessä ei ole mitään järkeä suurimmalle osalle.
Kaksi pitkää kieltä on järkevämpää kuin yksi pitkä ja yksi lyhyt. Pitkää kieltä opiskellaan turisti-tasoa pidemmälle, joten sillä voi jatkossa myös opiskella ja työskennellä. Harvinaisempi pitkä kieli (muu kuin englanti) on myös työmarkkinoilla tekijä, jonka avulla voi helposti erottua muista edukseen.
Kaikissa isoissa firmoissa työkielenä on englanti. Pitkästä kielestä (pl. englanti) on käytännössä mahdotonta kirjoittaa laudatur pelkästään koulussa opiskelemalla. Mihinkään fiksuun opiskelupaikkaan ei saa järkeviä pisteitä kahdesta kielestä.
Englannin taito on perusedellytys kaikkialla. On kuitenkin harhaluulo, ettei muuta kielitaitoa tarvittaisi. Esimerkiksi saksankielisissä maissa englannin taito on paljon huonommalla tasolla kuin Suomessa ja he hoitavat asiat mieluiten saksankielentaitoisten asiantuntijoiden kanssa. Erityisesti kv-myynnissä tarvitaan englantia laajempaa kielitaitoa eikä se monessa muussakaan tehtävässä haitaksi ole. Jos työnantajalla on kaksi muutoin tasavertaista kandidaattia, niin ainakin meillä valitaan yleensä se kielitaitoisempi.
Entä jos hakija 1 on käyttänyt x tuntia pitkän saksan opiskeluun ja hakija 2 samat tunnit esim. substanssiosaamisen hankkimiseen? Tuohan siinä on vaihtoehtoiskustannuksena.
Mitä "substanssiosaamista" on yläkoulun valinnaisaineissa? Lukiossa toisen pitkän kielen kurssit yleensä syrjäyttävät niitä aineita, joita oppilas ei aio kirjoittaa (terveystieto, uskonto ym.) ja yliopistossa kieliopinnot pääsääntöisesti tehdään substanssiopintojen lisäksi, ei niitä syrjäyttäen. Esimerkiksi pitkän saksan osaaja pystyy ottamaan haltuun sellaista alan substanssitietoa, jota pelkän englannin osaaja ei ymmärrä eli niiden saksalaisten asiakkaiden / yhteistyökumppaneiden keskusteluita, sähköposteja, asiakirjoja ym. Koko maailma ei pyöri pelkästään englanninkielellä.
Usein yläkoulun valinnaisiin voi ottaa esim. ohjelmointia tai lukion pitkän matikan alkeita. Se taas vapauttaa aikaa lukiosta, jolloin voi lukea ylimääräisiä opintoja matikasta ja luonnontieteistä. Harva suomalainen kertoo hyötyneensä ruotsin opiskelusta ja kyseessä on kuitenkin toinen virallinen kieli. Siitä voi helposti arvioida kuinka paljon jostain ranskan kielestä on hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkoruotsi on tietenkin suurin tulppa monipuolisemmalle kielitaidolle.
Se onkin hupaisaa, kun laaditaan kaikenmaailman selvityksiä kieltenopiskelun yksipuolisuudesta, mutta kuin ylhäältä annettuna käskynä ruotsin kielen asema pakollisena kielenä ohitetaan kaikissa selvityksissä täysin. Se on kuin se kuuluisa virtahepo olohuoneessa.
Ruotsi nyt menee siinä sivussa ja se on itsestäänselvyys. Nyt oli kyse valinnaisista.
Eli syyllistyit juuri siihen virtahepoiluun, josta mainitsin. Samalla asenteelle ne selvityksetkin tehdään, eli ruotsin asemaa ei edes haluta kritisoida, vaikka sen pakollisuus nimenomaan vähentää muiden kielten opiskelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielitarjonnan monipuolistamisen puolesta on pidetty paljon kauniita juhlapuheita. Ongelmaksi muodostuu aina rahan puute. Vaaditaan niin suuria ryhmäkokoja, että käytännössä ryhmiä ei voi saada aikaiseksi. SUKOL on asian edessä polvillaan. Yliopistoihinkaan ei saa juurikaan pisteitä kielten kirjoittamisesta, joten kuka niitä kieliä valitsisi rasitteeksi lukujärjestykseensä lukiossakaan. Pitkä matematiikka jyrää kaiken alleeen. Ei pidä syyttää asiasta nykynuoria, vaan poliitikoita, jotka ovat asian tälle tolalle huonoilla koulutuspoliittisilla päätöksillään saaneet.
Pitkää matematiikkaa on täysin mahdollista opiskella, vaikka olisi kolmekin ylimääräistä kieltä sen lisäksi. Ei ole mikään selitys.
Riippuu lukiosta.
Pitkää matematiikkaa on täysin mahdollista opiskella, vaikka olisi kolmekin ylimääräistä kieltä sen lisäksi. Ei ole mikään selitys.