Laiska työkaveri ei antaisi muidenkaan tehdä töitä

Up

Ei kannata mukautua tuon laiskan aikatauluihin, vaan pitää työajoista kiinni. Niitä on semmoisia työntekijöitä jotka jaksaisi nojata lapioon vaikka koko päivän.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata mukautua tuon laiskan aikatauluihin, vaan pitää työajoista kiinni. Niitä on semmoisia työntekijöitä jotka jaksaisi nojata lapioon vaikka koko päivän.

Just näin. Itseäni se ei haittaa niin kovin jos hän laiskottelee. Mutta ärsyttää kun hän ikäänkuin syyllistää muita siitä jos tekevät töitä vaikka ei mitään 100 % pakollista juuri sillä hetkellä ole. ”Ei sitä tarvi tehdä” tai jotain vastaavaa kommenttia tulee jatkuvasti huokausten kera.

Ymmärtäisin jos oikeasti olisi raskas työ ja tuli perseen alla juostaisiin koko ajan. Mutta kun on kevyehkö työ jne.

Hän olisi tyytyväinen jos kaikki istuisimme vaan pitkät ajat kahvihuoneessa. Mutta kuka jaksaa..

Minulla loppui tämän päivän työnteon jaksut tähän... no, oikeastaan jo tunti sitten. 

Täytyyköhän taas alkaa ostaa sitä yrjöttävän makuista energiajuomaa (olen kokeillut erilaisia, ne on kaikki yrjöttäviä)... en millään haluaisi. Mutta ei kiinnostaisi olla laiskakaan.

Laiskan työkaverin laiskuus korostuu ahkeran vieressä.

Ole iloinen, että on vain yksi laiska työpaikallanne. Olen ollut paikassa, jossa nuo liittoutuivat ahkerampiaan vastaan.

Yksi ei saa niin pahaa jälkeä kuin laiskojen klikki... Siitä olen varma.

Tutulta kuulostaa. Meillä jotkut saattaa sanoa illassa et "ei tehdä enää töitä niin on mukavampi yövuorolaisillekin, että heillä on tekemistä :)))" ja sit yövuoron paikalle tullessa tilanne on aivan kaoottinen, koska jotkut lähtee tuon laiskurin ajatuksiin mukaan. Not cool.

Ei töissä, mutta anoppi on tuollainen. Jos on sovittu että tehdään jotain huomenna Venyttelee yöpaidassa puoleenpäivään, ehdottelee kolmansien kahvien keittämistä ja huokailee raskaasti kun mittaa kahvia. Hämmästelee suureen ääneen muiden työntekoa ja hokee että älä rasita itseäsi, ei ole kiire. Jos ei päästä koko päivänä liikkeelle niin huokaa helpotuksesta, että nyt voidaankin ottaa rauhassa.

Miksi kukaan ikinä koskaan tekisi töissä muuta kuin pakollisen? Varsinkin kun siitä ylimääräisestä ei 99% todennäköisyydellä saa penniikä palkkaa eikä tippaakaan arvostusta?

Minulla on tällainen laiska kollega ja joka asiasta huokailee, että eikö sen nyt vaan voisi antaa olla. Kyse ei siis ole minkään ekstran tekemisestä tai joustoista vaan ihan siitä, että toimistotyöpäivään sisältyisi kunnon taukojen välillä muutama työrupeamakin.

Jos siis havainnollistan niin teemme vähän erilaista työtä ja hän saa aikaiseksi vaikka neljä työsuoritusta päivässä voivotellen ja huokaillen. Jos tehtäviä tuleekin jonain päivänä vain yksi tai kaksi, hän tekee vain ne, ei mitään ylimääräistä. Vaikka olisi akuutti tarve tehdäkin päivässä 10-15 suoritetta, tekee edelleen neljä. Loput jäävät jollekin muulle ja näihin rästeihin ei palata. Hän on silti kiukkuinen, kun vapaapäivinä joku muu on tehnyt rästit pois, kun ei ole lopulta enää jaksanut odottaa. Meillä olisi liukuva työaika, mutta siinäkin kaikki joustot olisivat turha myönnytys työnantajalle. Ensimmäinen tunti kuluu meikkaamiseen ja lehdenlukuun, mutta töihin saapumisen ja lähtemisen ajoista ei voi ikinä joustaa minuuttiakaan.

Nuo tyypit pilaa kaikkien maineen, mutta ovat pomojen suosikkeja.