Hovilta täydellinen lausunto Harrylle ja Meghanille

Miksi pitäisi jatkua??? Pilasi koko ketjun.

Ketjussa ei ole pariin viikkoon ollut muuta kun tarina ja pari sitä koskevaa kommenttia, joten ei se siitä tämän enempää pilaannu 😌

Mielestäni ne on kirjoitettu tosi hienosti ja niin hyvillä taustatiedoilla, että tuntuu ihan aidoilta!

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi jatkua??? Pilasi koko ketjun.

Tämä. Lakkasin lukemasta kun se yks alkoi spämmäämään sitä pöhköä tarinaansa.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuuko tarina vielä? 😌

Jatkuu. Kyllä koko tarina kerrotaan:)

Harry  pinnistelee yhä Highgroven umpinaisessa  alakellari- huoneessa ja takoo isän antamaa kirjainrimpsua Koneeseensa.  Hän pinnistelee.

Harry inhosi  jo alimmilta koululuokilta kaikkea tällaista numeroilla pelaamista. Hänen kätensä oltiin tehty toimintaa  varten, hermosto on  Spencerin miesten herkästi syttyvää sorttia  ja sukkela ja soveltui erinomaisesti nopeaan reagoimiseen, vaikkapa  tietokonepelaamiseen.  Hermoston rakenne periytyy hän tiesi, ja hän nyt vaan oli tällainen gingerhead. Näppärillä peukaloillaan hän eliminoi vihollisia myös Afganistanissa, jos niille paikoille pääsi.

-Aika kauheaa tuumia noin, Harry sitten ottaa itsekriittisemmän vaiheen. Mutta, anyway, tunteitten eristämisen harjoittelemiseen tietokonepeleistä oli  kyllä  apua ja vaikka siis Harryn hermot olivat nopeatempoiset ja kuumatkin,  tunteensa hän osasi eristää tiukan paikan tullen.

 Kone rätisee, siukoo ja  surisee jännästi ja paukahteleekin.  Kiekot näyttävät kuin nykyaikaisen kyborgin paljastetuilta jäseniltä. Tekstiä, joka siitä tulostimelle muodostuu, hän ei uskalla  heti edes katsoa , vieressä on todellakin tulostimentapainen- aika ihmeellistä, että silloinkin oli yleensä tulostimia, hän miettii.

Kello käy ja  Harry  yhä vaan vaan näpyttää ja näpyttää, sillä yhtään virhetta ei saa tekstissä olla. Vaaleitten silmien aluset tummuvat mutta silmien sisäreunat vaalentuvat ja hiukset jo harottavat. Niissä on aina ollut kummallisia pitkiä ja lyhyempiä suortuvia. Vaikka kuinka leikkaisi, ei se ihan siistiltä näytä. Meghan huomautti miltei joka aamu asiasta ja Harry yritti parhaansa. Päältä hiukset jo harvenivat. Näin jo varsin nuoresta saakka, kuten Williamillakin.

Sormia lopulta pakottaa, tämä hirveä jännitys ja kaikki.  Maalikerrosten peittämässä huoneessa on aika tunkkaista, sillä ilmanvaihto  ei tietenkään toimi tässä talon vanhassa osassa. Paikka on pölyinenkin ja karu ja yksinäinen nuorelle miehelle. Afganistanissa oli sentään seuraa. Mutta voi sitä hiekan pölyämisen määrää. Eipä ihme, että ns, rättipukeutuminen oli siellä ihan täydellisen järkevää.

Mutta: vihdoin koko kirjainrimpsu on ihan täydelleen valmis.

Paperille ilmestyy englannin , saksan ja ranskankielisiä sanoja sykäyksittäin.

jatkuu:

Harry tarkastelee tekstiä. UMBRELLA ONE FIVE MILES STOP ANNE STOP LONDON ZUZAMMEN NACHT STOP MARK CH,  MARK BP MARK W, TRAIN STOP MICROCHIP AUS STOP...ORDNUNG.

Harry tietää jo mitä ensimmäinen asia tarkoittaa. Alueen antennikattavuutta. Ja Annelle olisi päästävä joka on n. 6 mailia siis täältä. Miten kauas tunneli vie on yhä täysin kysymysmerkki. . Ei kai nyt sinne saakka sentään, Harry ihmettelee. Toisaalta, miksei ei sodanaikana voimia säästelty.

Mitähän nuo MARK - jutut olisivat, ihmisiä vaiko paikkoja? Sitten hän hätkähtää : MIKROSIRU! Totisesti  SIRU! Ja muistaa: heidäthän sirutettiin pieninä, sen innoitti kuulemma se Annen kauhea sieppausyritys  aiemmin, jossa olisi voinut käydä kehnomminkin Annelle. Ihmisiä kuolikin kai, muistelee Harry kauhuissaan. Mutta topakka Anne- niin hevostyttö ja mainio sellainen onkin selvitti tilanteen kuin ammattilainen. Kun sieppaajat pyysivät poistumaan autosta ja tarttuivat yhteistyöhaluttomaan Anneen,  niin siinä sitten  mekkokin repesi. Harrya huvittaa miten Anne oli kuvannut: Ja se oli sieppareille se vaarallisin osuus siinä koko sieppauksessa. Anne oli koko elämänsä oppinut käskyttämään hevosia ja myös ihmisiä siinä asemassaan ollen ja siepparit joutuivat vallan hämmennyksiin.

Mutta: siru! Miten hän on kulkenutkin Montecitosta lähtein sellaisessa unessa etten muistanut koko siruasiaa. Kun se lapsena kiinnitettiin, käytiin siitä monia asiantuntija-keskusteluja. Se ei ollut ihan kivutontakaan touhua Harry muistaa nipistyksen kädessään, joka säteili aina olkavarteen saakka ja levisi kehoon. Myöhemmin siru vaihdettiin ja sellaiseen muotoon että sitä pystyi seuraamaan.

Eli sirun kautta hänet  nyt voitaisiin jäljittää koska vain, ja se oli musertava havainto. Oli siruja , kuten eläimille asennettuja joita ei voinut seurata, muuta kuin lukea sopivalla laitteella, mutta tämä oli erilainen. Pettymys hulvahtaa Harryyn syvälle. Olisiko hänellä edes realistisia mahdollisuuksia olla tulematta huomatuksi niille tahoille, joita hän pakeni, tarvittaessa hänet pystyttäisiin paikantamaan täydelleen, hän tiesi, jos vaan joku hoksaisi seurata. Se taas riippui siitä oltiinko Montecitossa havaittu pako? Hän oli katoillut tahallaan ja kokeeksi Meghanilta muutaman kerran ja 72 h oli aika hyvä saavutus olla karussa vaativan naisen kynsistä.

Hän otti väsähtänein mielin tulostinpaperin käsiinsä. Silmissä sumensi ja hän tiirasi tavallisen hehkulapun valossa tekstiä.  Hän siirsi lamppua lähemmäksi. Se taipui nitisten jalastaan.

Mutta hei, AUS(machen)?  Mikrosiru ausmachen! Olisiko isä voinut kytkeä seurannan pois päältä jotenkin?  Hän ilahtui jälleen, sillä tämä mahdollisuus toi takaisin voimia Harryyn.  Kun taas paikannettuaan hänet satelliitista käsin ne voisivat lukea isän kirjeenkin olkapään yli ellei isä olisi viisaasti käyttänyt aineita, joita ei voi nähdä, jos niikseen. Mutta jos paikannuksen voisi kytkeä pois päältä niin tilannehan olisi varsin valoisa.

Tekstistä käy ilmi  myös päämäärä että Harryn tehtävä olisi selvitä ingognito Lontooseen jo yöksi! Isä olisi siellä vastassa ja olisin turvassa.

Jatkuu:

 Nyt on kiire, kello on jo melkein 14.00 ja yöksi olisi selvittävä Lontooseen.  Matkaa on jo tavallisellakin tyylillä matkustettaessa

Olen nyt Näkymätön mies, hän tuumii huolestuneena, tai ainakaan häntä ei mitenkään saa kukaan tunnistaa. Onneksi kroppa on niin tavallista tekoa ettei se erotu massasta. Mutta muu on sitten liiankin tunnistettavaa, esim Hiusten väri ja parta ja nenä!

Siis Spencereitten satulanmallinen nenä jota Diana ei onnekseen edes perinyt isän puolelta sentään. Nenä tulikin äidin äidiltä kaiketi, joka olikin melkoinen klassinen kaunotar!

Hän muistaa maanalaisen tunnistusjärjestelmän myös kartanon alueella, vaikka ei tiennut miten se toimisi, niin se koski maanpäällisen liikenteen valvontaa sen hän kuitenkin tiesi.

Tammikuussa 2007 oli 55 v Bristolilaismies hiippaillut kartanon alueelle heinähanko kourassaan ja aiheittanut hälytyksen noilla laitteistoilla. Se oli myös isälle  siksikin raskas vuosi sillä tapausta tutkittaessa todettiin 200 v Libanonin setripuu liian vaaralliseksi jo ja siitä piti luopua. Puuvanhus sai paikalle kuitenkin temppelin juurilleen kun puun pohjaan rakennettiin uusi tammipaviljonki kirkkomaisella tornilla. Mark Hoaren orgaanisessa suunnittelussa on maalaismainen ristikkorunko Cotswoldin stadionkivissä...

Highgrovessa olisi  sen miljoona eri tarinaa kaikilta kerroksilta talon historiasta, mietti Harry,  mutta nyt ei jahkailla enää. On todellakin kiire!

Harry nykäisee tulostetun valmiin koodauksen itselleen, taittelee sen osiin n A3 kokoon  ja sulloo sen kassiin mukaan survomaansa muovipussiin ja asettelee sitten koko kakun  "sissivaatteittensa" sisään. Kun paitaa piti housunkauluksen alla, niin aluspaidasta muodostui turvallinen pussi vartaloa vasten, mutta hiki vaati muovitusta.

Hän irrottaa  jo piuhat piuhat koneesta, sammuttaa valolampun joka on tehty luultavasti kestämään ikuisuus, on se niin vahvaa tekoa.

jatkuu:

Montecitossa sinä aamuna, kun Harry oli paennut Meghanilta Britanniaan:

Montecito herää aurinkoisena ja  erittäin vauraana  kauniiseen lintujenlauluun.  Alue josta Harry pakeni on suojattua aluetta kokonaan, useakin vartijatoimi haravoi pihojen kulmilla, pääportilla on rakennus jossa asuu päävartija. Portilta on edettävä n 150 m ja kiepsautettava auto talliin sisäpihan puolelle. Sielta avautuu eteen Uima-allas, ja kaukana takana teetalo ...tenniskenttä jää hiukan oikealle ja lasten leikkipaikka.

Papukaijat joista osa on kotieläimiä ja osa viilliityneenä ovat jo aloittaneet papatuksensa,  pusikoista kuuluu jos jonkinmoista selittäjää ja sirittäjää jollekuulle muulle saman aj eri lajin edustajalle. Kaikilla tuntuu olevan paljon asiaa jokasuuntaan.

Mutta tämän perheen koirat nukkuvat edelleen emäntänsä kanssa talon toisessa kerroksessa  ihan letkuina. Ne riehuivat illalla liiankin pitkään. Ne saavat olla vapaina kokonaan muutaman ha alueella.

Ihmismaailmassa joku aikainen,  verkkaisen itsevarmasti kävelevä amerikkalainen naapuri  käynnistää lähistöllä jo autonsa, postilaatikot kolahtelevat pihoissa, Puistotyöntekijät hakeutuvat alueilleen kirkkaissa varusteissaan. Täällä on puutarhakulttuuri mutta työt hoitelevat muut kuin talonväki itse. Kaikesta tästä koituu valtavia kustannuksia kaikille vuoteen, niinpä toimintaa ollaan tehostettu osittain yhteiseksi kaikkien eduksi. Näillä ihmisillä on kyllä mistä maksaa, on biljonääriä ja viihdemaailman miljardööriä.

Harry tunsikin saapuessaan tähän satumaiseen paikkaan samaa avutonta osaamattomuuttaan kuin isän tiluksilla.

On  siis varhainen aamu sellainen hiukan palmupuitten lehtiä kahisuttava leppeä läntinen merituuli. Valaat ja laivat seilaavat  kuin kilpaa rannikon edessä, ja ihmiset jo tietävät miten valaat saavat liikenteestä haittaa kommunikaatiolleen ja jopa terveydelleen. Ne poistuvat laivaliikenteen tieltä, nuo merten entiset majesteetit. Asia harmittaa ja surettaa monia isojakin businessmiehiä. 

Isojakin  parvia valaita on syöksynyt rannalle kuolemaan esim kaukana Bahamalla, silmissään ja korvissaan verenpurkaumia, kiitoksia erilaisten armeijan testien. Tilanne on ollut ennen Coronaa erityisen sietämätön niille sillä ennen hiljaiset meret ovat muuttuneet meluaviksi helveteiksi vilkkaimpien laivareittien tienoilla ja turistien parveillessa safareilleen. Monet valaat ovat muuttaneet myös omaa äänimaailmaansa esimerkiksi matalammaksi ja äänet kilpailevat ihmisen tekemien kojeitten kanssa kumppanin ja uhittelukaverin huomiosta ja jopa poikasten.

jatkuu:

  Corona joka on nyt kestänyt kolmisen vuotta antaa luonnolle erittäin tärkeät eräänlaista lepoaikaa ja armoa. Luonto on viisas, ja alkaa tuhota sitä tuhoavaa ihmistä jos ei pienemmät vinkit riitä.

   Monteciton kivisen valtavan ja kauniin huvilan uumenissa lepää yöpöydällä  lastenkirja jossa on kuva valaasta juuri.

Meghan on lukenut pojalleen iltasatua, ja Harry oli tälläkertaa puuhaillut poikkeuksellisesti omiaan. Mitähän hän puuhasi oikein, hirmuisella ruminalla oli harry etsinyt pyöränpumppua tai jotakin muuta varustusta.

Meghan herää, kattoon joka on rapattu ja jossa kiertävät valtavat tummat tukipalkit on ilmestynyt auringon lähettämiä säteitä uima-altaan pinnasta. Uima-allas on reilun kokoinen ja suojassa katseilta, mikä on aina hyvä, mutta meghan haluaisi sen ympärille edelleen lisäsuojaa.   Koskaan ei tiedä jos joki linssi välähtää ja ottaisi lapsista kuvan. Poika on jo iso mutta tyttö on vasta vuoden.

Ai kun onkin ihanaa mennä heti aamusta uimaan kunhan lapset ovat pesty, ruokittu ja puettu! Nanny hoitaa suurimman osan tuosta , Meghan käy vaan suukottelemassa ja ojentaa lapset hänelle. Tämä on jo viides-kuudes  nanny Archielle. Asia harmittaa Meghania jo aamusta. Ja paljon harmittaakin.

Hän katsoo viereensä ja kihertää Harryn nimeä ja hämmästyy kun hän ei vastaakaan.

 Meghan ällistyy hiukan , mutta tuhahtaa sitten, Harry on varmaan mennyt pyöräilemaan, nyt olisi paras aika siihen, koska laiskahkot amerikkalaiset eivät olisi vielä kukkuloitten poluilla tukkona ja kuvaamassa niin hyvin naamioitunutta Harryä kuin mihin ikinä pariskunnan mielikuvitus riitti.

Joskus Harry oli tilannut netistä tukun erilaisia hiustyylejäkin joissa saattoi kuljeskella rannallakin tuntemattomana. Hän saatoi ajella punaiset sääri ja käsivarsikarvansakin pois jos oli tarkkana.

Ja siitäkin huolimatta ihmiset tunnistivat jos seurasivat autollaan Harryä. Se oli ahdistavaa täälläkin.

uppia

Liittykää mukaan seuraamaan Harryn pakomatkaa Montecitosta.

Jatkuu:

Harry etenee nyt jo Highrovesta lähteneessä tunnelissa pitkällä, miten pitkällä siitä hänellä ei ole aavistustakaan mutta aika tuntuu maan alla vaan niin erityisen pitkältä. Arviolta hän on edennyt sellaiset 40 minuuttisen pätkän, sitten tunneli muuttui jyrkästi. Se alkoi kaartua vasemmalle ja sukelsi välillä syvemmälle ja sitten nousi taas hieman ylemmäksi kohti maanpintaa. Välillä oli muutaman askelmakin ja ne olivat kivisiä. Tunnelissa oli enää pienet valot ihan katonrajassa ja harvakseltaan, mutta niin että kuitenkin Harry selvisi ilman lampujaan.

Vettä tunnelissa oli vaan ihan pieninä lätäköinä eikä rottia ollenkaan. Mitäpä ne täällä söisivätkään keskellä ei mitään?

Yhtään huonetta ei Harry enää tavannut, ei edes huolto-sellaista. Ei auttanut kuin kävellä ja kävellä niin kauan kuin putkea jatkui. Ilmaa tunneliin tuli kuitenkin sillä siellä oli aika vaivatonta hengitellä. Tunneli oli tavallista ylimääräisen sadevesiputken luokaa paljon pienempi, , mutta pitkäkin mies saattoi kulkea ihan vaivatta siellä lyömättä päätään mihinkään.

Äkkiä tunneliin kuuluu merkillisiä ääniä. Lattialla on myös kepintapainen, ohutta puuta. harry katsoo ylöspäin mutta ei erota mitään muuta kuin että katto kaartuu siinäkohtaa ylemmäksi ja äänet kuuluvat jostain kaukaa senkin yläpuolelta.

Ääni on kammottava sekoitus kuin auton nastojen rapinaa ja sitten mahdotonta syvää vonkunaa ja kolahduksia.

Harry miettii mistä äänet oikein koostuvat. Mutta pysähdyttyään miettimään toteaa sen aprikoimisen turhaksi koska ne voisivat tulla viemärien kautta  mistä vaan ,olla liikennettä tai huoltorakennusten kojeitten aiheuttamaakin. Vasta maan pinnalla näkisin minne tunneli on minut kuljettanut ja mitä siellä odottaakaan? Nyt on vaan suoritettava ilmeisesti viimeinen kolmannes tunnelia ja noustava ihmisten imoille. Olisin niiin valmis, sillä tämä tunneli voisi tehdä hulluksi kenet vain, tämä äärimmäinen riipaiseva yksinäisyys on todella rajua kokea täällä, tuumii Harry. Huh, miten puistattavaa.

Tunnelissa on alkanut näkyä jo myös hiiriä, ei sentään rottia, mutta jostain kummasta kolosta niitä ilmestyy näköpiiriin ja katoaa. Se tietää että ollaan lähellä jotain aluetta josta niille tippuu ruokaa tunnelistoon, tai ainakin jotain silppua syöville hyönteisille. Harry kiihdyttää vauhtiaan sillä teito on varsin mukava.

jatkuu huomenna :)

Koko osuus jossa meghan oli Harrystä hädissään Montecitossa oltiin poistettu. Tällä on ikäviä ihmisiä kyllä.Mutta tarrina jatkuu tänään.

Harmi, ihmetyttää miksi tarina häiritsee täällä ketään kun ei täällä muutakaan ole!

Jatkuu:

Montecitossa on kaikki vielä hyvin sinä aamuna kuin Harry postui yksityiskoneella maasta.

Meghan siis ui pitkään ja hartaasti ja tiesi että lapset olisivat valmiina harrastuksiinsa jonne nanny heidät veisi piankin. Otanpä hiukan aurinkoa uituani siis. Meghan torkahtaa altaan vierelle Panamahattu kasvoillaan ja iho joka on tummanvaalea alkaa ärtyä. Aurinkovoide!

Puutarhurimiehet joita on kolme liikkuvat sulavasti työskennellen teehuoneen takana maastossa. Miehet olivat vaihtaneet keskenään merkitseviä katseita. Nyt ei passaisi ajella nurmikkoa lähelläkään rouvaa.

-Heiiiii!huutaa Meghan miehille mairean iloisesti! Heii!!! Miehet oysäyttävät tynsä ja yksi sammuttaa moottorinsa kojeestaan.

-Meillekö toi huutaa ja  viittilöi?- No johan...mikähän hätä rouvalla tälläkertaa.

Yksi mies joka on kaikkein treenatuimman näköinen runtaa nurmikolle työliivinsä ja huutaa Meghanille vastaan:

-Niin? Meillä olisi töitä, mitä rouva haluaa?

-Tule , tule nyt vaan tänne kihertää Meghan. Työmies tulee altaalle.Rouvalla on valkoinen uima-asu, Meghan kääntää asentoaan tuolissaan vatsalleen ja ottaa vierestä aurinkovoidepurkin:

-Tässä, laita!

-En kyllä mitenkään voi...yrittää työmies vastustella

- Laita nyt vaan...kujertaa Meghan, -Harry ei ole kotona.

-Kai minä sitten ...työmies alkaa hieroa aurinkovoidetta Meghanin selkään, Meghan ynisee:

Ja takasäärille kanssa!

Samassa pihaan ajaa iso auto! Se on Land Rover ja se ajaa ihan pihalle saakka.  Työmies keskeyttää Meghanin voitelemisen ja laittaa korkin kiinni.

-Lapset haetaan vaan , sanoo Meghan. 2 turvamiestä tuli mukaan.

-Teidän elämä on täällä aika monimutkaista sanoo työmies.

-Meghan kääntyy häneen päin aurikotuolissaan.

-Miten niin?

-No Isäntä ei ole maisemissa ja lapsetkin viedään ilman sinua...?

- No en aio selittää elämääni teille enempiä kuule, Meghanin ääni on ärtynyt,

-Mutta jos tottapuhun on harry ollut ihan liikaakin poissa , siksi minäkin käytän tuota nannyä yleisnaisena, koska en voi vaan istua kotona keksimässä miten aikani viettäisin ja seurustella alle 4 vuotiaitten tasolla ja kanssa päivät.

- Joo ei minulle kuulu, sanoo työmies ja poistuu naama punoittaen. Meghan katselee miehen salskeaa selkää, miten siinä jokainen lihas olikin paikallaan. Harry taas on kutistunut viikoissa entisestä sotilaasta isämahaa kasvattavaksi alkoholin nautiskelijaksi. Meghan nousee ja palaa talolle hyvin ärtyneenä. Hän tuntee outoa riittämättömyyttä mutta tietää että harryn palatessa kaikki se on ohitse jälleen kun vaan saa halata häntä ja tarjota parasta....menenkin pukemaan jotain oikein hemaisevaa päälleni. Odotan Harryn kaapin edessä palutaan. Kohta hän on täällä...

jatkuu...

Meghan pujottaa ylleen mustat sukkanauhaliivit ja korsetin ja sitoo hiuksensa nutturalle, messy bun- siitä hän tuli hovissa kuuluisaksi julkisena henkilönä, jopa mielestään maailman julkisimpana. Meghan hyräilee tyytyväisenä, kun ajattelee asiaa. Kaikki, koko suunnitelma meni nappiin! Sain Harryn heti ensimmäisesta tapaamisesta vakuuttuneeksi siitä mikä onni häntä potkaisikaan.

Miten ne kaikki tunnit joihin osallistuivat se mainio kokki, Marcus ja naisia olivatkaan johdatelleet Harryn ulos pölyttyneestä ikiaikaisesta ajattelusta ja miten se kaikki ystävienkin huolella suorittama työ kannattikin. Harry valahti suoraan syliini kuin kypsä hedelmä! Kaikkia nauratti miten helposti Harry olikin itseasiassa taivuteltavissa. Ei tarvittu kuin sopivia momentteja ja suuret kosteat spanielinsilmäiset naiset  Ympärille napittamaan ja Harry oli heti tarjoamassa neidoille takkia ja varsinkin minulle. Miehen hyvä kasvatus oli helppoa kääntää voitokseen, kun sen osasi, mietti Meghan riemastuneena voitollisesta valloituksestaan yhä.

Hän pujotti kaulaansa korun jonka Harry oli hänelle viimeksi ostanut, se oli eräänlainen amuletti, Meghan tiesi, sillä Harry oli vielä edellisenä iltana pyytänyt häntä pitämään se kaulassa siitä lähtien aina. Ja hän vielä oikein muistutti asiasta kaksikin kertaa. Harry saakin selittää asiaa kunhan palaa.

Vielä korkokengät, sellaiset vaan sandaalit ja olen valmis antautumaan prinssilleni.

Meghan menee Harryn puolelle ja asettuu hänen tarpeistokaappiaan vasten, sillä ulkoa kuuluu jo reipasta rytinää.

Meghan jätti oven äsken vielä raolleen, että Harry syöksyisi suoraan ja vaivatta syleilyynsä. Harry saisi kantaa hänet sitten naisluolaan jossa minä hiukan dominoisin häntä, juonittelee Meghan, Harry kun pitää pikku läpsimisestä ja muusta...

Portaikossa kuuluvatkin aika painavat, nopeat  askeleet...

Äkkiä joku repäiseekin kohta  oven auki, sepposen selälleen.

Tulija ei ole Harry. Se on äskeinen työmies joka seisoo nyt  ovella hengästyneenä.

-Iik!,  kirkaisee Meghan hän on nostanut kasvonsa hiuspehkon alta ja nyt hiukset kiepsahtavatkin  hyvin rivakasti tieltä yhden käden pyyhkäisyllä.

-Mitä helvettiä??? Mitä IHMETTÄ, mitä TE täällä oikein teette???

Työmies on kirkkaanpunainen, katse käy Meghanin asussa joka on hieman ...hm...kai tyypillinenkin asu rouvalle, sillä jollainhan tämä on maineensa ja tämän kaiken ympärilleen hankkinut,käy työmiehen mielessä.

- Älkää...kulkaas, nyt...työmies puolustautuu...kuulkaa on tapahtunut onnettomuus....tai siis...toinen lapsista livahtikin autoon menemisen sijaan talon leikkikentälle ja katosi turvamiehiltä. Naapurin koiran houkuttamana pikkuinen oli vilistänyt puurivien läpi ja tullut ihan naarmuille. KOiran perässä hän lähti....

-Mitääh? Parkaisee Meghan. Mitä ihmettä tämä on, lapsethan lähtivät autolla pihasta...?

-Ei, eivät lähteneet, poika oli hypännyt autosta itse ja kipitellyt omin päin alueelta tuon koiran houkuttelemana, hyvä ettei ole juossut vesialtaisiin tai purolle. Poika löytyi ja on nyt keittiössä paikattavana ja siinä hötäkässä tyttökin unohtui kuumaan autoon yksin joksikin ajaksi, olen pahoillani...!

-Joten rouva, lapsesi tarvitsevat nyt sinua, tulin sanomaan vaan, mutisee työmies edelleen naama punaisena ja katselee Meghania silmät kiiluen. Työmies heittää Meghanille peiton tuolilta suojaksi kun ei muutakaan keksi....

Ja poistuu.

Meghan on aivan raivoissaan, että tällaista työväkeä sitä saa maksaa omilla rahoillaan aina siitä saakka kun se pihi Charles tukkesi rahahanan ja turvallisuudesta on tingittävä. Meghan ei vielä tiedä ettei isä turvamiehiä maksa vaan se on muitten tehtävä, ja veronmaksajat pulittavat joka dollarin.

-Vuodan kyllä tämänkin mediaan, hän uhosi itsekseen, kun laskeutui rappusia alas nyt seksivermeet peittävässä aamutakissaan- vaikka kello oli jo paljon, ja aamu aikoja ohise.

Keittiössä hän tapasi 3 itkevää hahmoa: nannyn, ja kaksi hillittömästi itkevää lastaan, joita nannyparka yritti lohdutella.

Jostain syystä lapset eivät syöksähtäneet Meghanin syliin vaan takertuivat nannyyn yhä tiukemmin havaittuaan Meghanin.

-Missä mun isi on kysyy Archie sydäntäraastavalla äänellään.-Minä haluan mun isin! Isiii....?

Jatkuu:

-En minä kuule tiedä poikaraasu MISSÄ sun isis on, vastaa Meghan - Tulehan äidille...!

-Enkä tule minä haluan mun isin, vastaa poika päättäväisesti niin päättäväisesti kuin n nelivuotias vo. Itku on ihan lohdutonta.

-Se oli iso hauva...hän sopertaa ja nyyhkii...luulin että isi on ostanut mullekin  oman hauvan.

- Koirat! Muistaa Meghan, tarttuu puhelimeen ja kysyy  vara nannyltä missä tämä on ja kuka veisi koirat lenkille, itse hän ei ehtisi.

- Ihan sama vastaa nanny, olen apteekissa ostamassa tarpeita lasten naarmuihin, talossa ei ole kunnollista apteekkia. Teidän päänanny on pomoni ja aion tehdä tämän työn nyt loppuun.

- Ihan sama täälläkin ja vien koirat itse, muutenkin on aamupäiväni pilalla ja Harrykään ei ole edelleenkään palannut.

Nyt olisi taas ystävät ja äitikin tarpeen , mutta eihän täällä ole minulla ketään ne kaikki ystävät jotka olemme saaneet olisivat Harryn omia, enkä kehtaa soittaa kenellekään.

Jos vien itse koirat olisi turvamiehet oltava perässäni joka taas tarkoittaisi että lapset olisi jätettävä tuon päänannyn hoteisiin joka mokoma itsee tuossa itsekin, mikä ei lohduta Meghanista yhtään lapsia.

-Vien koirat ulos, itse, sanoo Meghan ja kun palaan on tämä koko sotku oltava siihenmennessä ohi. -Ja te kaksi , sosittaa turvamiehiä, te etulette mukaan!

-Kyllä rouva, sanovat turvamiehet ja ilmoittavat keikasta portille ja lähimaastoon. Silmäpareja olisi kameravalvonnan lisäksi useampia koko alueella.

Etisn sen Harryn NYT puuskahtaa Meghan ja menee pukeutumaan lenkille. Koirat odottavat levottomina eteisessä jo.

-Koirat saavat etsiäkin koko harryn, senhän ne osaavat, puskii, Meghan heittää koirille Harryn kaulaliinan:

-Etsi, esti. Tätä leikkiä oltiin pilailumielessa lasten kanssa harrastettu ja aina koirat löytäneet harryn vaikka kuinka hankalasta piilosta. Oikeastaan leikistä olisikin nyt se hyöty että koirat saattaisivat jo kaukaa havaita Harryn tulevan vastaan.

Meghan jättää talon, ja turvamiehet kulkevat huolettoman näkymättömissä takana ja sivulla kävellen ja portilta lähtien autossa istuen. Mutta koirat - ne menevät ensimmäiseski harryn pyörävajalle, josta puuttuu se pyörä ja sitten ne säntäävät suoraan portille ja matalan kivimuurin ylitse tielle, Meghan juoksee perästä, koirat menevät suoraan kadulle jota reunustaa kodikkaasti lähellä olleen puurivistöt kuin Getsemanessa kuunaan paratiisissa. Kiveykset ovat vanhahkoja ja koirien tassut lipeävät niissä paikka paikoin. Koirat vievät Meghania alaspäin, kohti merta hyvän matkaa...sitten ne kääntyvät suuntaan mikä saa Meghanin levottomaksi, sillä siihen suuntaan käännytään aina, kun matkustamme...ja siellä on lentokenttä.

jatkuu:

-Ehkäpä Harry on mennyt jututtamaan lentoväkeä? Hän pysäyttää turvamiesten auton ja kokoaa koirat autoon ja sanoo miehille

-Vie meidät kentälle ja HETI!

Pahat aavistukset täyttävät naisen mielen. Meghan takertuu kaulassa olevaan amulettiin.

-Hyvä Jumala älä anna Harryn olla poissa! Ei, Ei nyt!

Turvamiehet eivät ainakaan auta asiaa ihmettelemällä miksi Harry on ylipäätään lähtenyt ja minne ilman ketään turvamiehiään?

-Ehkäpä hänellä oli joku oma mukana, ehdottaa Meghan ihan kuin valuutelleen itselleen että kaikki olisi hyvin.

-Ehkäpä, mutisevat turvamiehet.

Sitten soi Meghanin puhelin. Ja hän muistaa heti siitä että hänen olisi soitettava Harrylle NYT. Hän tuikkaa toisen puhelun odotukseen ja yrittää soittaa harryn puhelimeen, se soi ja soi ja lopussa on vastaaja, Harry normaalilla äänellään pyytää jättämään viestin...

Sitten Meghan vastaa toiseen hänelle tuleeseen puhelimeen. Paniikki hänessä kasvaa: se on portinvartijan numero. Hänellä olisi asiaa, joka olisi henkilökohtaista.

-Kääntykää, komentaa Meghan turvamiehiä, portille! Sillä siellä on jotain tietoa ehkä Harrystä.

Portinvartijapomo on hiukan liiankin ammatillinen, näin Meghan on kokenut säntillisen rauhallisen miehen aina. Mies on tyyppiä jota ei heilutella millään konsteilla...

-Jotain asiaa sillä on kun on sinne mentäväkin sanoo Meghan.

Auto ajaa postille, sen talon ovi avataan mutta pomo viittilöi toisen turvamiehen luokseen. Meghanille pomo näyttää vaan turjuvaa kämmentä: -Ei et sinä! Vaan sinä...

Toinen turvamies käy pomon luona ja miehet poistuvat porttitaloon sisälle. Viipyvät piinallisen kauan ja palaaavat pihalle. Turvamies on ihan valkoinen ja tunkee taskuunsa jotain.

-Mitä se oli, kysyy Meghan, kertokaa!

-Ei mitään erityistä vastaa turvamies ihan rutiinia kaikki. Hän katsoo toista turvamiestä silmiin painokkaasti. Toinen nyökkää. Ja arvaa että kyse on Harrystä. Meghan istuu kuskin takana penkillä eikä näe miten toisella puolella oleva mies vilauttaa Harryn kännykkää helmansa alta  toiselle. Toinen tunnistaa Harryn kännykän sillä Aechie oli liimannut siihen krokodiilitarran.

-Rouva voi palata talolle, viemme teidät sinne ja voimme jatkaa Harryn paikantamista senjälkeen sanoo toinen turvamiehistä.

-Pomomme sanoi Harrytä senverran että oli huikannut olevansa poissa asioillaan nyt hiukan pidempään eikä huolta olisikaan. Hänellä olisi busneksessään omaa väkeä mukana.

-Omaa väkeä? Mitä omaa väkeä? Meghan ei ymmärrä mistään mitään...

-Mutta hyvä on sitten , palaan talolle ja olen sitten jälleen kerran kuin en olisikaan ja hoidan lapset, kunhan Harry vaan passaa saapua edes viikonlopuksi kotiin niin kyyyyylä minä rouva tyydyn...

-Nyt olisi hyvä tyytyä, sanoo toinen turvamiehistä.

Meghan pujahtaa autosta ja menee taloon.

-No mikä se oli? Kysyy autossa toinen turvamiehistä toiselta

- Haryn känny, se muun muassa sanoi pomo. Se on nyt tässä. Mies heiluttaa Harryn kännyä, krokodiili muistuttaa pikkupojasta. Se irvistää hampaat paljaana.

- Mitä muuta? -Älä vaan sano että....?

-Kyllä. Kummatkin miehet aprikoivat mielessään tietoa että harry on ehkä lähtenyt...ainakin lähtenut jonnekin ja känny ei saisi päätyä Meghanin käsiin, se oli nimittäin löytynyt Harryn käsineen vierestä portin läheisyydesta ja pomohan tunnistanut sen heti. Pomo arvasi ettei kännyä saanut luovuttaa rouvalle.

Laitoin nuo puuttuvat osat vielä tarina sitten jatkuu.