Lue keskustelun säännöt.
En saa kavereita koska en ymmärrä sosiaalista protokollaa esim. kahvittelussa
09.03.2021 |
En muuten ole ujo tai pelkää ihmisiä mitenkään, esim. työjutut sujuu hyvin koska niihin on selvät ohjeet miten toimitaan. Se mikä on aivan mahdotonta ja mitä vältän viimeiseen asti on, että menisi jonkun tuttavan kanssa kahville, oluelle tai kylään. En tiedä mitä siellä kuuluu jutella ja mitä ei pidä jutella, miten kauan siellä pitää olla, onko hiljaiset hetket ok, missä vaiheessa kuuluu lähteä kotiin, lähtisin varmaan joko liian aikasin tai myöhään. Mitä kotiin lähtiessä tehdään ja sanotaan, mitä toisen kotona tehdään ja miten siellä muutenkaan ollaan? On sanomattakin selvää ettei mulla ole yhtäkään kaveria, paitsi pari lapsuudenkaveria joiden kanssa ei ole näillä säännöillä väliä. Uusia kavereita en kykene hankkimaan koska en tiedä miten niiden kanssa toimitaan?
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruudesta muistuu monia tilanteita mieleen, kun olin niin pälli enkä älynnyt lähteä ajoissa vaan jäin vain pönöttämään vaikka isäntäväki alkoi silminnähden olemaan jo kiusaantunut ja suorastaan vihjaili lähdöstä.
Älä hengaa hiljaisten ihmisten kanssa jos jo itelläsi on vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Sun lapsuuden kodissa ei varmaan myöskään käynyt usein vieraita? Yleensä mallit saadaan kotoa.
Minä tiedän miten pitäisi käyttäytyä ja kaikki nuo muut, mutta vierailut ahdistaa enkä osaa kysellä muiden kuulumisia tai kertoa omia asioitani luontevasti.
Ne vierailuun liittyvät tavat vaihtelevat ihan Suomen eri osissakin. Meillä kotona noudatettiin lähinnä karjalaistyyppisiä tapoja, eikä niihin tapoihin kuulunut, että kyläpaikkaan olisi esimerkiksi viinipulloja tai muitakaan tuliaisia raahattu. Syntymäpäiville toki vietiin lahja (varsinkin lapsen synttäreille) tai leikkokukkakimppu aikuiselle päivänsankarille.
Kahvin kanssa aloitettiin ja siihen liittyi jossain määrin kursailu eli se, että kuka on vanhin ja arvokkain, jotta voi mennä ensin.
Syntymäpäiväkakun aloitti syntymäpäiväsankari ja vieraat ottivat kakkua vasta hänen jälkeensä.
Suolaista, siis leipää ja karjalanpiirakoita sekä näille sopivia "päällysteitä" oli tarjolla illemmalla. Juomapuoli tuossa maito, piimä, kotikalja, vichy. Kun ne oli syöty, lähdettiin kotiin.
Jäi (25:ssä) mainitsematta: Äitini ja hänen sukulaisensa ovat Karjalan evakkoja Viipurin suunnalta ja niitä tätieni, enojeni ja serkkujeni vierailuja tuossa muistelin. Vierailulla oltiin tuntikausia ja puhetta riitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisiin asioihin ei ole sääntöjä. Tuntuu että moni näitä miettivä ajattelee että kaikki muut tietävät jonkun sopivan ajan kahvittelulle tai oluelle. Ei kukaan tiedä. Se aika päätetään siinä yhdessä ollessa, ellei sitten jommalla kummalla ole joku syy joka määrää kuinka pitkään aikaa vietetään yhdessä.
Yksi juttu, minkä ihmiset usein unohtavat, on se että aina voi kysyä toisen mielipidettä. Jos hän on mukava ihminen, kyllä hän vastaa. Jos joku on minun luonani liian kauan, sanon että anteeksi, nyt minun täytyy alkaa tekemään töitä / lähteä ulos / mennä nukkumaan tms. Koskaan kukaan ei ole loukkaantunut. Jos itse olen kylästelemässä, kysyn pitäisikö toisen jo päästä omiin hommiinsa. Jos ollaan oluella ja minun tekisi mieli vielä istua, saatan sanoa että otan toisen, haluatko sinä. Jätän päätöksen toiselle. Hän voi lähteä tai jäädä vielä kanssani istumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sääliksi käy aloittajaa. Itse olen hieman vanhempaa sukupolvea jonka nuoruudessa ei virtuaalimaailmaa oltu vielä keksitty saati että se olisi ollut jo kaikkien ulottuvilla. Kyläilyt ja luonnollinen fyysinen kanssakäyminen oli jokapäiväistä ja siihen kasvoi luonnollisesti eikä siinä mitään ihmeellistä ollut. Muutos on hiljalleen tapahtunut viimeisen parin vuosikymmenen aikana kun miltei kaikki kommunikointi tapahtuu ihmisten välillä sähköisten viestimien avulla. Omalla kohdallanikin huomannut saman ilmiön. Vähän surullinen kehityssuunta.
Sosiaalisesti kömpelöitä ihmisiä on ollut aina, ei se ole minkään "virtuaalimaailman" aikaansaannosta. Toki asiasta puhutaan nykyään avoimemmin, mikä on ainoastaan hyvä asia - aloittajankaan ei tarvitse kokea olevansa ainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
otat omat pullat pussissa mukaan ja mössötät niitä vain itse. näin vältyt kommentoimasta kyläpaikan pullia. ehkä myös omat kahvit voisi ottaa termarissa mukaan?
😁
Vierailija kirjoitti:
Tapaat kiinnostavan ihmisen, jonka persoona miellyttää sua. Tutustut siihen ihmiseen kyselemällä perusjuttuja kuten, mitä tekee työkseen, onko opiskellut, minkälaiset perhesuhteet on, mistä sarjoista/leffoista tykkää, mitä tykkää juoda/syödä, mitä harrastaa jne. Sen jälkeen kun oot perusasiat saanu selville ja toteat, että tulisit varmaan viihtymään kyseisen ihmisen seurassa, niin voit ehdottaa jotain tekemistä. Pikku hiljaa kun teette asioita yhdessä, niin alkaa muodostua pysyvämpi ihmissuhde.
Ei sen vaikeampaa. Vaikein osuus on löytää persoona, jonka kanssa viihtyy :)
Viimeinen lause. 👌
En ole piiitkään aikaan tavannut ihmistä, johon oikeasti haluaisin tutustua.
Sääli ja harmi, kun mulla ei ole yhtään kaveria; sellaista, johon haluaisin ottaa yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elitkö ap koko lapsuutesi ja nuoruuteesi tynnyrissä?
Eikö perheesi käynyt vierailuilla ja juhlissa ja muissa tilaisuuksissa?
Eikö kotonanne käynyt milloinkaan vieraita, että olisit oppinut istumaan ja käyttäytymään ruokapöydässä ja kahvipöydässä?
Miten olet selvinnyt peruskoulusta ja muusta opiskelusta. Kai sielläkin käytiin ruokailemassa ja edes joskus yhdessä ulkona?
Miten joku voi tehdä tuollaisista elämän jokapäiväisistä asioita noin mielettömän ongelman.
Vaikutat ap jollain tapaa kummalliselta ihmiseltä, sikäli että luulet, jotta joku koko ajan seuraa ja arvioi ja arvostelee sinun käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Etkä näin ollen uskalla tehdä mitään, ettet vain muka tekisi väärin.
Olet ilmeisesti hyvät sosiaaliset taidot omaava. Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta jotkut ei opi kasvaessaan noita taitoja vaikka niitä joutuisi harjoittamaan. Sosiaalisesti kömpelönä olen saanut koko ikäni palautetta siitä että tein jotain oudosti, käyttäydyin huonosti tai mokasin vaikka yritän olla mahdollisimman asiallinen ja normaali. Tuon takia alkaa pakollakin ylianalysoimaan sosiaalisia tilanteita ja stressaamaan meniköhän tällä kertaa kaikki oikein.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tutustunut kyllä, mutta kaverisuhteen edetessä olen hukassa. Minä en tarvitse kaveria joka asiaan vaan teen mieluummin yksin. Sitten toinen pyytää mukaan salille, ostoksille, kävelylle tai elokuviin, suostun. Mutta en keksi mihin kutsua kaveri kun omat juttuni ovat OMIANI, mitä se toinen siinä mukana roikkuisi? Sitten suhteet kuihtuvat kun minä en tarvitse heitä enkä halua hypätä heidän tarpeiden mukaan.
N39
No minä ainakin olen lähtenyt kaverin kanssa (ennen koronaa) esim. käsityömessuille, vaikka itselläni ei pysy kädessä muu kuin hitsauspuikko ja kaiken maailman rätit menee kyllä ihan ohi. Ei se ole kiinni siitä mitä tehdään, kunhan tehdään.
Tosin kuulostaa siltä, että saatat olla tyytyväinen ihan yksinkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapaat kiinnostavan ihmisen, jonka persoona miellyttää sua. Tutustut siihen ihmiseen kyselemällä perusjuttuja kuten, mitä tekee työkseen, onko opiskellut, minkälaiset perhesuhteet on, mistä sarjoista/leffoista tykkää, mitä tykkää juoda/syödä, mitä harrastaa jne. Sen jälkeen kun oot perusasiat saanu selville ja toteat, että tulisit varmaan viihtymään kyseisen ihmisen seurassa, niin voit ehdottaa jotain tekemistä. Pikku hiljaa kun teette asioita yhdessä, niin alkaa muodostua pysyvämpi ihmissuhde.
Ei sen vaikeampaa. Vaikein osuus on löytää persoona, jonka kanssa viihtyy :)
Viimeinen lause. 👌
En ole piiitkään aikaan tavannut ihmistä, johon oikeasti haluaisin tutustua.
Sääli ja harmi, kun mulla ei ole yhtään kaveria; sellaista, johon haluaisin ottaa yhteyttä.
Paljonko tapaat uusia ihmisiä yleensä? Koululuokallisen kokoisesta määrästä löytyy yleensä ainakin pari, joiden kanssa tulee toimeen. Ei kukaan heti ole paras kaveri, ensin mennään siltä pohjalta, että kysytään "oon menossa huomenna ikeaan, tuutko mukaan?" Ei niitä yhteisiä juttuja heti ole, vaan ne kerätään ajan kanssa. Ei kaikki avaudu kaikista mielenkiinnon kohteistaan heti muutenkaan.
Ja mä olen siis todella hiljainen ihminen ja kaikki kaverit on myös hiljaisia.
Nyt se pää pois somesta, ei ihmisten kanssa tekemisissä oleminen livenä ole ihan noin vakavaa puuhaa. Jos joku loukkaantuu siitä, että viivyit 30 min liian kauan/vähän tai puhuit väärästä asiasta, tai pidit liian pitkän tauon, on se tyyppi joka tapauksessa väärä tuttavuus. Joten älä huoli.
Auttaisi kovasti, jos pystyisit vain olemaan oma itsesi, ja antamaan omasta persoonastasi jotakin ulospäin. Tyhjänpäiväisiä protokollajorinoita voi tietysti pitää mutta mitään parempaa tuttavuutta niillä ei pysty rakentamaan.