Mitä tekisit jos olisi pakko muuttaa vanhempien luokse asumaan?

Eteläeurooppalainen tap on järkevämpi.

Älytöntä, että verorahoja menee nuorten itsenäistymisen tukemiseen. Asukoon vanhemmillaan, kunnes on varaa kustnta itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttaisin anoppilaan. Tai sossun vuokrakämppään.

Ei, vaan sun olisi pakko muuttaa vanhempien luokse.

ap

Saisiko aviopuoliso muuttaa sitten omien appivanhempiensa luo vai pitäisikö meidän erota? Kenen luona lapset asuisivat?

Eipä tuossa nyt ois ihmeitä...asuvat omakotitalossa josta kenties liikenisi huone mulle ja koiralle.Vähänhän se vois välillä hermojakiristellä saman katon alla asuminen mut varmaan silti onnistus asuminen.

No, sitten muuttaisin vanhempieni kanssa samaan asuntoon eli lapsuudenkotiini. Työmatka toki olisi aika pitkä (300km) ja mieheni varmaan ihmettelisi, mutta muuttaisin, koska olisi PAKKO, kuten ap ilmaisi.

Jos olisi pakko, toki muuttaisin. Onhan heillä tilaa, ja viihdyn heidän kanssaan. Koko maalaistalon yläkerta tyhjillään nyt. Mieheni viihtyy heidän kanssaan ihan yhtä hyvin, ellei jopa paremmin. Pienemmät lapset myös viihtyisi, teini kyllä ei. Toki pitkät koulumatkat ois lapsilla, 60km. Ja sama meidän työmatkoilla, mut oletan että tässä tilanteessa meil ei ois töitä?

En kyllä ymmärrä mistä tämä pakko yhtäkkiä tulisi. Mutta varmasti ne jopa meidät ottaisi luokseen, jos joku hätä olisi. Tilapäisesti, en mä pidemmän päälle sinne maalle jäis.

Olisin iloissani ja vanhempanikin olisivat iloissaan.

He ovat jo iäkkäitä, mutta asuvat edelleen omakotitalossaan, maalla,

Siellä on aivan helvetisti hommaa koko ajan, ei taatusti tulisi aika pitkäksi.

Autolla pääsee nopeasti läheisee kaupunkiin aina tarvittaessa ja lähellä on hyvät mahdollisuudet kalastaa kesäillat.

Vanhemmat olisivat vain tyytyväisiä, kun saisivat seuraa ja oman autokuskin, käyttämään kirjastossa, kaupassa, apteekissa ja kaikilla asioilla.

Muuttaisin, kun kerran pakko olisi. Meillä olisi varmaan ihan leppoisaa. Isä keittäisi aamukahvit ja laittaisi leivät pöytään. Äiti laittaisi lounasta ja sitten alettaisiinkin jo sulatella pakkasesta kahvileipää. Illalla vielä iltapalaa tai päivällistä ja myöhemmin vielä yömyssy ja joku hedelmä, ehkä jaettaisiin suklaalevy, jonka äiti löytäisi keittiön kaapista.

Vierailija kirjoitti:

Muuttaisin johonkin kimppakämppään ikäisteni ja samanhenkisten ihmisten kanssa. Britanniassa työssä käyvätkin aikuiset asuu usein kimppakämpissä kun ei ole varaa asua yksin. 

Mä asuin Englannissa kimppakämpässä ikävuodet 21-31. Pakko sanoa, että asuisin mieluummin vanhempieni kanssa kuin kimppakämpässä. Mutta mun vanhemmat onkin tosi mukavia ja täyspäisiä. Kimppakämpissä oli usein meteliä, siivottomuutta, vaihtuvia seksikumppaneita, kinastelua sopivasta sisälämpötilasta, toisten ruokien syömistä jne. Oli mulla toki oikein mukaviakin kämppiksiä, mutta vaihtuvuus oli suurta ja laatu sen myötä ailahtelevaa.

Vierailija kirjoitti:

Ovat jo molemmat kuolleet, joten se olisi mahdottomuus.

Jaa, no minähän muutan sitten aikanani sinne samalle "tontille" vanhempieni kanssa "asumaan". Sukuhauta

Ai sinne palvelutaloonko? En minä vielä niin vanha ole.

Vierailija kirjoitti:

Muuttaisin, kun kerran pakko olisi. Meillä olisi varmaan ihan leppoisaa. Isä keittäisi aamukahvit ja laittaisi leivät pöytään. Äiti laittaisi lounasta ja sitten alettaisiinkin jo sulatella pakkasesta kahvileipää. Illalla vielä iltapalaa tai päivällistä ja myöhemmin vielä yömyssy ja joku hedelmä, ehkä jaettaisiin suklaalevy, jonka äiti löytäisi keittiön kaapista.

Sama juttu. Yhteinen tekeminen pyörisi syömisen ympärillä ja muuten olisin lähinnä omissa oloissani. Isä olisi myös onnellinen kissani läsnäolosta. Muistuttaa aina, kun menen käymään, että otanhan kisunkin mukaan.

En muuttaisi mielelläni, vaikka rakastankin äitiäni. Äiti asuu pienessä asunnossa, joten ahdasta olisi. Nukkuisin sohvalla. Tarvitsen ison reviirin itselleni, joten hermo voisi mennä melkoisen nopeasti. Etenkin talvella, kun ulkona ei voi oleskella koko päivää. Mutta pakon edessä toki onnistuisi.

Ei ole vanhempia eli pitäisikö mennä jomman kumman tädin luokse? Ok mulle, jos huolivat. 

Ottaiskohan ne mut tuonne hoivakotiin...

Lasketaanko minun tyhjillään oleva kotitaloni, joka on tosin isäni omistuksessa? Ollaan harkittu että muutettaisiin sinne tilapäisesti, jos oma asunto menee kaupaksi ja uutta taloa ei löydy. Se on sijainniltaan vähän hankala, kun on maalla, mutta ei mahdoton ollenkaan. Jos ei olisi lapsia, oltaisiin varmaan jo ostettu se isältäni.

Äitini luokse ei mitenkään mahduttaisi, meitä on neljä + koira, äidillä pienen pieni kaksio. Isäni varsinaiseen kotiin muuttaminen toisi haasteita, koska hän asuu 350km päässä meistä. Mahduttaisiin kyllä hätätapauksessa asumaan heidän saunatuvassa.

Miehen vanhemmilla on iso talo, sinne mahduttaisiin hyvin ja saataisiin koko kerros käyttöön. Vähän kiristäisi kyllä kaikkien pinnaa, paitsi lasten jotka olisi tietysti onnessaan. Tosin miehen vanhemmat muutenkin asuu puoliksi mökillään, joten saataisiin varmaan olla aika rauhassa isossa talossa.

Näiden lisäksi olisi vielä tarjolla äidin kesämökki ja isän eräkämppä, joista jälkimmäinen olisi haastavin vaihtoehto koska ei ole sähköjä, vettä eikä edes tietä.

Vastaan. Asun väliaikaisesti vanhempieni luona, koska olen eroamassa, koska (ex)miehellä oli kiire saada minut ulos uuden naisen tieltä ja koska en löytänyt tarpeeksi nopeasti edullista asuntoa. Menneinä vuosina minulla ei ole ollut liiemmin mahdollisuuksia viettää aikaa vanhempieni kanssa, vaikka olemme hyvissä väleissä ja he ovat mukavia ja sukurakkaita. Olen päässyt keskustelemaan syvällisesti ja muistelemaan vanhoja, kysymään kaikenlaista, mikä mieltä on askarruttanut. Olen myös oppinut heistä paljon lisää ihmisinä. Olen päässyt syömään sellaista kotiruokaa, jota sain lapsena ja voinut ympäröidä itseni tutuilla asioilla. Väljääkin on. Tajuan, että tällaista elämänvaihetta ei todennäköisesti tule enää koskaan. Saan olla kiitollinen siitä, että he ovat yhä elossa ja kunnossa. Koronarajoituksista on jonkin verran harmia, mutta muuten minulla ei ole varsinaisesti mitään valittamisen aihetta.

Isä kuoli 2000 ja äitini on hieman erikoinen tapaus...

En.

Voisin ettii sugardaddyn.

Joskus olen jopa vakavasti miettinyt asiaa, siinä olisi vuodessa 20k€ säästöt.

30v

En voisi ikinä muuttaa äitini luokse, hän on sellainen ihminen joka alkaa oikeasti huutamaan ja raivoamaan jos vaikka pöydällä on yksikin leivänmurunen tai lattialla on pienen pieni vesipisara, tai verhot ovat vähän rytyssä.  Ei kestäisi minun pää eikä äitini pää jos meidän kahden pitäisi asua yhdessä.

Isä on kuollut ja äiti väkivaltainen hullu. En muuttaisi.