Ajattelin alkaa käyttää toista nimeäni kutsumanimenä. Mitenköhän nopeasti itse tottuu siihen ja muuta pohdintaa... Kertokaa kokemuksia!

Kysy nimiketjuista nimirunkkari etelänhetelmä vetelä.

Ja mikä se nimi olisi, panette vai nanette?

Siitä vain, mutta kunhan varaudut siihen, että sinun "aiempaan" nimeen tottuneilla kestää tosi kauan että saavat itsensä kutsumaan sinua kuten haluat.

Tiiän monia joita kutsutaan toisella nimellään. Jotkut myös siksi että eivät pidä ensimmäisestä nimestään. Mua on joku jostain syystä kutsunut toisella nimelläni ja sitten yks toinenkin kutsui ja mä sanoin siihen että se on mun toinen nimi mutta saahan sitä käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Siitä vain, mutta kunhan varaudut siihen, että sinun "aiempaan" nimeen tottuneilla kestää tosi kauan että saavat itsensä kutsumaan sinua kuten haluat.

Vanhemmat ja veljeni voivat kutsua ekalla nimellä edelleen. Olen ollut kauan kotiäitinä ja jokseenkin syrjäytynyt, ja muuttojen myötä oikeastaan kaikki kaverit on kaikonneet. Ei siis ole tuttuja, jotka käyttäisi vanhaa nimeä. Karua. Haluan nyt tavallaan luoda itseni uudelleen, kun palaan työelämään. :)

ap

Vanhemmille sukulaisille se ei mene kaaliin ikinä.

Minä tosiaan päätin alkaa käyttää toista nimeäni, kun menin lukion jälkeen opiskelemaan.  Ihmeen pian kaverit alkoi kutsua minua toivomallani nimellä, mutta 5 vuotta vanhempi siskoni ei tänäkään päivänä.

Sen sijaan äiti ja veli kutsuu minua tällä toisella nimelläni, jonka tunnen jo täysin omakseni.  Suututtaa vain, kun sisko ei ikinä suostu ymmärtämään.  Hän on opettanut lapsensakin sanomaan minua sillä etunimellä.  Kiitos vaan.

Ja ne vanhat sukulaiset, aina vaan olen se X vaikka oikeasti olen Z.  No, he on jo hyvin vanhoja.  Mutta se, että he ihan ihmettelee, että mikä ihmeen X, vaikka olen jo 19-vuotiaasta ollut se Z.  Ja nyt olen kohta eläkkeellä.

Eli tätä "ristiä" saa kantaa, kun kutsumanimeään vaihtaa, se on vaan pakko hyväksyä kun ei muutakaan voi.  Mun piti isän kuolinilmoitukseenkin laittaa surevaksi tämä X, kun lastensa nimet mainittiin siinä.  Äiti ei antanut periksi, ja hänhän sen ilmoituksen laati ja laittoi lehteen.  Vaikka kutsuikin jo minua eri nimellä itse, mutta kuulemma niitten sukulaisten takia, kun ne olisi pian soitelleet ja ihmetelleet, että miksei sitä X:ää ollut siinä lasten nimissä, onko sille jotain sattunut vai jne.  Ja että mikä ihmeen Z?

Että tämmöisiä.

Minulla on yhdysmerkkinimi tyyliin Marja-Leena. Tiputin siitä toisen osan pois heti, kun muutin pois kotoa. Itse totuin nopeasti, sukulaiset eivät ole tottuneet vieläkään yli 20 vuodessa. Ei se silti haittaa. Olen sanonut heille, että käyttäkää ihan rauhassa sitä vanhaa nimeä. Koko muu ystävä- ja tuttavapiirini käyttää uutta nimeä.

Äitini haluaa, että häntä nimitetään mummon sijaan mummiksi, mutta kukaan ei tee niin. Muuttipa sitten nimensäkin, mutta en tiedä, kuka sitä uutta nimeä käyttäisi. Mahtaa harmittaa.

Kerrot vain uusille ihmisille sen nimen mitä haluat käyttää. Allekirjoitat myös aina sillä. Jos joku kysyy jotain miksi muut käyttävät toista nimeä sanot, että se on kaksiosainen.

Näiden vanhaa nimeä käyttävien haluavien kohdalla alat vaatimaan molempien nimien käyttöä. Ehkä he kyllästyvät siihen pitkään nimeen ja alkavat käyttää sitä toista. Kunhan ovat oppineet, että molemmat nimet ovat sinun nimiäsi.

Käytänössä ihmiset eivät tiedä mitä henkkarissa lukee, joten se ei ole ongelma. Olen koko elämäni allekirjoittanut toisella nimellä ja moni ei siis edes tiedä ettei se ole ensimmäinen nimeni.