Lue keskustelun säännöt.
Jos nyt pitäisi valita loppuelämän yksinäisyys, tai sitten tyytyminen siihen tunteita herättämättömään kumppaniehdokkaaseen, kumman valitsisit?
08.03.2021 |
Kumpi olisi sinun valintasi? Jos olisit tilanteessa että et kertakaikkiaan saisi ketään ihastuksesi kohdetta koskaan, mutta olisi mahdollisuus siihen ihan OK-typpiin.
Kommentit (67)
No ok tyyppihän on ihan hyvä pidemmässä juoksussa.
Ihastukset tulee ja usein myös menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastuminen ei nyt paljoa kerro vielä siitä millainen suhde siitä tulisi.
Tarkoitat ilmeisesti yksinoloa etkä yksinäisyyttä. Huonossa parisuhteessa voi todellakin olla yksinäinen.
Yksinäisyyden olin jo valinnut ennen kuin tapasin nykyisen mieheni. Jos hän joskus syystä tai toisesta lähtee elämästäni niin en usko että pystyisin enää ketään ottamaan tilalle.
Yksinolo. Sen ihan ok tyypin ottaminen testattu nuorempana ja voin sanoa, että siitä ei syntynyt kaunista jälkeä. Jos ei ole kemiaa, yhteistä aaltopituutta eikä yhtenevää arvomaailmaa, niin ei niitä tyytymisellä ja kompromisseilla synny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun mieluummin yksin kuin kämppiksen tai kaverin kanssa.
Taas tämä vinkuja, joka ei saa sitä unelmien megabillua ikkasee täällä lempiaiheestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EIhän yksin eläminen tarkoita yksinäisyyttä.
Yksinhän minä tässä olen, ikääkin jo yli 50-v, joten elämä jo alkaa olla taputeltu. En tyytynyt OK tyyppeihin ja jäin yksin. Tykkään olla yksin, joskin oli mukavampaa kun vanhemmat olivat vielä elossa, äidin kuolema vielä tuoreena mielessä. Oli mukavaa kun oli joku jolle soittaa jos tuntui yksinäiseltä. Nyt ei ole ketään. No, itsepähän olen valintani tehnyt.
Kuolemaa odotellessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos en saa ihastustani, en huoli koskaan ketään.
Tyytymissuhteen kokeilin jo nuorempana ja niinpä kokemuksen myötä tiedän, että viihdyn miljardi kertaa paremmin pelkässä omassa seurassani. Siispä huoletta suhtaudun tulevaan, ei ole kuin hyviä vaihtoehtoja: nykyinen tilanne tai ihastukseni.
Meidän naisten on lähes aina valittava se epätyydyttävä kumpoani, jos lapsia hsluaa, sillä miesten tado on niin huono, että niitä hyviä miehiä on tosi vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyytyminen, jos olisin muuten oikeasti yksin. Eli ei olis tyyliin muita ihmisiä maailmassa. Lisääntyisin siinä tilanteessa. Aika apokalyptinen skenaario kyllä.
Tällä kertaa tämä ikuisuusaihe oikein kyselyn kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut jo kauan suuren rakkauteni kanssa. Jos hän ei olisi rinnallani, olisin mieluummin yksin.
En ole koskaan ollut niin epätoivoinen että OK-tyyppi kelpaisi. Kyllä kemiaa pitää olla samanlaisten elämänkatsomuksen yms. lisäksi. En minä yksinäisyyttä pelkää ja sitäpaitsi tuo vaan kertoo siitä että ap ei odottaa että se haetaan kotoa sen sijaan että lähtis itse. Vaikka toiseen maahan asumaan.
"Kertakaikkiaan saisi ketään ihastuksesi kohdetta", no minä en kertakaikkiaan saa koskaan sitä ihan ok-tyyppiäkään. Joten olen siis valinnut olla yksin.
Sata kertaa mieluummin yksin, kuin parisuhteessa ihmisen kanssa, jota kohtaan on vain kaverillisia tunteita. Kaverit ja ystävät on kavereita ja ystäviä, niiden kanssa haluaa pitää tietyn etäisyyden. Varsinkin, jos toinen osapuoli on rakastunut ja sille pitäis jotenkin esittää jotain.... Hrrrrrr. Väärin niin monella tapaa. Siihenhän suhteet monesti kaatuukin enkä itse ainakaan ois voinut kauemmin jatkaa suhdetta eksän kanssa jota en (enää) rakasta (romanttisesti).
Vierailija kirjoitti:
No ok tyyppihän on ihan hyvä pidemmässä juoksussa.
Ihastukset tulee ja usein myös menee.
Näin,ja jos vaihtoehto olis yksinäisyys. Tekisin kaikkea ok juttua sen ok tyypin kanssa.
Yksin. Mitä minä saisin siitä ok-tyypistä? En mitään.
Yksinäisyys, tai pikemminkin yksinolo. Mulla on kavereita ja yhtä pidetään kunnes kuolema meidät erottaa.