työttömästä lähihoitajaksi, olenko idiootti?

Ja joo tosta naisvaltasuudesta, että itse koin sen raskaana. Alalla paljon Liian kauan työssä olleita, kyllästyneitä, väsyneitä ja stressaantuneita ihmisiä purkamassa omaa pahaa oloaan asiakkaisiin ja työkavereihin. Ei löytyny työyhteisöä jossa olisi ilmapiiri-asiat kunnossa.. Pomot ei usein puutu niihin sekä monella pomolla johtaminen ku jostain sota-ajalta : huudetaan pää punasena, alistetaan, puhumattakaan kyvyttömyydestä keskustella asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse saan ansiosidonnaista 1500 euroa kk + asumistukea 150 euroa, eli 1650. Lähihoitajan töissä tienaa muutaman satasen enemmän, mutta töissä on oltava koko ajan. 

Mieluummin siis toimettomana.

Tässäkin mietit vain sitä, kumpi tuntuu sinusta mukavammalta. Eli pelkkä mukavuudenhaluisuus mielessä, eikä millään muulla väliä. Mutta mietipä asiaa jonkun työnantajan näkökulmasta? Sulla on kaksi ehdokasta, toinen on maannut 5 vuotta kotona ja toinen on tehnyt 5 vuotta lähihoitajan töitä. Kumman palkkaisit mieluummin? Niinpä...

Hoitoalalla työskentelevänä voin kertoa että osassa Suomea pääset tekemään töitä heti vaikka olisit asunut viimeiset 15 vuotta teltassa soittaen kukkopilliä.

Usko jo, että markkinat eivät ole työnantajien.

Totuus on, että raskas työ pienellä palkalla ei ole hirveän houkuttelevaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä tee sitä virhettä! Työ on raskasta ja aliarvostettua. Sinua tullaan kohtelemaan pelkkänä palvelijana. Sinut nähdään lähtökohtaisesti laiskana, jos et tee aina juuri niin kuin omaiset ja potilaat keksivät vaatia, mutta samalla ajalla hoitaen ne kaikki muutkin paljon apua tarvitsevat potilaat täysin yhtä täydellisesti. Mitätön palkka ei kata sitä vaivaa, vastuuta ja hyvinvoinnin menetystä. Sinä tulet katumaan, etkä pääse ikinä alalta pois. Sinut voidaan vaikka pakottaa töihin.

Lähihoitajalla on monta muutakin vaihtoehtoa kuin perushoitotyö, miksi aina vain hoetaan mummojen pesuammatiksi. Itse teen itsenäistä työtä, ohjaan kroonista tautia sairastavia pöydän ja tietokoneen ääressä päivätyönä, vapaat vkl.

Miten helppo noihin muihin töihin on päästä? Pääseekö niihin heti valmistuttuaan vai pitääkö ensin jaksaa sitä perushoitotyötä, että saa tarpeeksi kokemusta (tai jotain mystistä ominaisuutta) niihin parempiin töihin? Kun lähihoitajien puutteesta puhutaan, mainitaan lähes aina vanhustyö, joten on odotettavissa, että sen uuden lähihoitajan odotetaan lähtevän vanhustyöhön.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa kun todella moni täällä on sitä mieltä ettei kannata mennä töihin parin sadan takia koska työttömänä saa melkein saman rahan.  Kannattaisi miettiä vähän muutakin kuin omaa mukavuutta ja rahaa. Missä tahansa töissä saa arvokasta kokemusta, ja vaikka se ei olisikaan se oma lopullinen ala niin sitä kokemusta voi hyödyntää myös muilla aloilla. Hoitajana saat vuorovaikutus kokemusta ja opit ajanhallintaa. Kuka tahansa työnantaja palkkaa mielellään hoitajana toimineen koska sellainen ihminen on ahkera.  Kelan tuilla 10 vuotta maannut on auttamatta kaikkien silmissä laiskimus joka ei varmaan jaksa tehdä yhtään töitä ja riskialtis palkata sellainen.

Onko käynyt mielessä että monella ihmisellä on jo takanaan työkokemusta ja osaamista, eikä sitä saadakseen tarvitse mennä lähäriksi?

Kommenttisi ajanhallinnan opettelusta on alentuva ja törkeä. Ihan kuin alaa harkitseva ei osaa herätä, mennä töihin ja sen jälkeen nukkumaan.

Mutta tosiaan jos on tippunut työmarkkinatuelle eikä entinen ala työllistä niin lähärin tutkinto on suht. lyhyt ja työllistää kyllä tulevaisuudessa ja lisien kanssa voi päästä kohtuupalkoille.

Vierailija kirjoitti:

Ja joo tosta naisvaltasuudesta, että itse koin sen raskaana. Alalla paljon Liian kauan työssä olleita, kyllästyneitä, väsyneitä ja stressaantuneita ihmisiä purkamassa omaa pahaa oloaan asiakkaisiin ja työkavereihin. Ei löytyny työyhteisöä jossa olisi ilmapiiri-asiat kunnossa.. Pomot ei usein puutu niihin sekä monella pomolla johtaminen ku jostain sota-ajalta : huudetaan pää punasena, alistetaan, puhumattakaan kyvyttömyydestä keskustella asioista.

Minulla on myös kokemusta stressaantuneista työkavereista. En kuitenkaan lähde syyttelemään heitä huonosta ilmapiiristä, vaan näen ne syyt, mitkä ovat tulehduttaneet tilanteet ja muuttaneet nuoren, vilpittömän työntekijän ajan mittaan väsyneeksi ja kyyniseksi. Kannattaa miettiä asiaa laajemmin: tämä ala on jo pitkään ollut todellisessa sudenkuopassa, eikä työntekijällä ole usein muuta mahdollisuutta, kuin kovettaa itsensä, jotta selviäisi jotenkin päivästä toiseen. Kuuntelin kerran erään hoitotieteen tohtorin juttuja hoitajien ”negatiivisista asenteista” potilaita kohtaan, ja meinasin alkaa itkeä, tuli kyllä niin puusilmäistä, ala-arvoista ja syyllistävää väitettä itseään fiksuna pitävältä ihmiseltä. Milloin hoitotyön työoloihin oikeasti saadaan muutos, niin että työtä ei enää tarvitse tehdä oman fyysisen ja henkisen terveytensä uhalla?

Tota samaa on muillakin suorittavilla aloilla. Koko ikänsä sitä työtä tehneet mammat ovat kyynistyneet työhön ja leipiintyneet siihen, että työ ei anna mitään muuta kuin rahaa. Sitä puretaan kiusaamalla uusia, etenkin jos he ovat näitä mammoja korkeammin koulutettuja ja osaavampia.

Terveisiä toimistosta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja joo tosta naisvaltasuudesta, että itse koin sen raskaana. Alalla paljon Liian kauan työssä olleita, kyllästyneitä, väsyneitä ja stressaantuneita ihmisiä purkamassa omaa pahaa oloaan asiakkaisiin ja työkavereihin. Ei löytyny työyhteisöä jossa olisi ilmapiiri-asiat kunnossa.. Pomot ei usein puutu niihin sekä monella pomolla johtaminen ku jostain sota-ajalta : huudetaan pää punasena, alistetaan, puhumattakaan kyvyttömyydestä keskustella asioista.

Minulla on myös kokemusta stressaantuneista työkavereista. En kuitenkaan lähde syyttelemään heitä huonosta ilmapiiristä, vaan näen ne syyt, mitkä ovat tulehduttaneet tilanteet ja muuttaneet nuoren, vilpittömän työntekijän ajan mittaan väsyneeksi ja kyyniseksi. Kannattaa miettiä asiaa laajemmin: tämä ala on jo pitkään ollut todellisessa sudenkuopassa, eikä työntekijällä ole usein muuta mahdollisuutta, kuin kovettaa itsensä, jotta selviäisi jotenkin päivästä toiseen. Kuuntelin kerran erään hoitotieteen tohtorin juttuja hoitajien ”negatiivisista asenteista” potilaita kohtaan, ja meinasin alkaa itkeä, tuli kyllä niin puusilmäistä, ala-arvoista ja syyllistävää väitettä itseään fiksuna pitävältä ihmiseltä. Milloin hoitotyön työoloihin oikeasti saadaan muutos, niin että työtä ei enää tarvitse tehdä oman fyysisen ja henkisen terveytensä uhalla?

Tämä on kyllä valitettavan totta. Eikä pelkästään tutkijat, vaan myös ylempi johto on irtaantunut kentän todellisuudesta. Ja kaikkein pahinta on se, että he eivät tunnu edes haluavan kuunnella tai ymmärtää mitä siellä kentällä tapahtuu. Olen ollut parissakin palaverissa, jossa ylemmälle johdolle on tuotu esille esimerkiksi niukkojen resurssien aiheuttamia erinäisiä ongelmia. Molemmissa tapauksissa suhtautuminen oli torjuvaa, jopa passiivisaggressiivista. Kaikkein ikävintä oli kun tällainen johtaja ei pyynnöstä huolimatta edes tullut käymään toimipisteessä, vaikka sitä oli kovasti odotettu. Osa näistä johtajista on itse ollut aikanaan kenttätyössä, mutta ei ole pysynyt kehityksessä mukana. Tai tajua missä mennään. Tai välitä, whatever. Tämä korona on sitten nostanut tämän jutun todella uudelle surkeuden tasolle, en edes viitsi kertailla miten törkeän huonoa ja välinpitämätöntä johtamista viimeisen vuoden aikana on koettu. Miten vähän on edes yritetty välittää alaisten terveydestä tai muusta. Alentavaa ja rumaa. Osa henkilökunnasta on alkanut oireilla näiden laiminlyöntien vuoksi. Kaikki turhat kuvitelmat ovat tippuneet lopullisesti alas, jäljelle on jäänyt kyyninen katkeruus. Ja arvatkaako vaikuttaako se työhön, kun tunnet itseäsi kohdeltavan kuin pelkkää aivotonta ja uhrattavaa resurssia? 

Minulla on myös kokemusta stressaantuneista työkavereista. En kuitenkaan lähde syyttelemään heitä huonosta ilmapiiristä

-Mähän puhuin myös esimiehistä joiden vastuulla ilmapiiri-ja työsuojeluasiat on! Älä sinä syyttele minua siitä että puhun suoraan. Ei se paha olo levittämällä muihi katoa mihkään vaan lisääntyy sekä tartuttaa myös muut. Osa on fiksuja ja osaa olla projisoimatta muihin kun tietää että se ei oo rakentava tapa toimia, osa taas toimii väärin. Ja väsymys ei oo mikään oikeutus käyttäytyä huonosti. Älä puolustele huonoa käytöstä yhtään tolla asenteella se ei ainakaan katoa! Se että"oli huono päivä" ei oikeuta tartuttamaan sitä huonoa päivää myös muihin. Hyvä lisää hyvää ja huono lisää huonoa. 😊

Hoitoalan ongelmana on liian voimakas hierarkisuus. Tavallaan sitä perustellaan vastuulla, mutta silti usein vastuu siirretäänkin alas silloin kun syyllisiä etsitään. Ilmiö on sama kuin esimerkiksi armeijassa on. Mitä alemmaksi portaassa mennään, sitä vähemmän oikeuksia tai mahdollisuuksia vaikuttaa mihinkään työntekijällä on. Johtajat nimitetään tehtäväänsä ja oikeastaan kukaan ei valvo miten he siinä toimessaan selviävät. Ei ole tulosvastuuta. Jos sitten tapahtuu jotakin, joka ylittää uutiskynnyksen, syytellään alaisia. Johtajan edut kelpaa, vastuut ei. 

Jos työ olisi herkkua niin ei herranketkut sitä muille soisi. Nämä ruikuttajat hoitajien perseen pyyhkimisistä yms.

Aiotteko tehdä heti kaulakiikun kun itsellä kunto heikkenee vai kuinka ?

Vierailija kirjoitti:

No taloudellisesti ei ole kovinkaan suurta järkeä. Työttömyyspäiväraha + asumistuki on lähes sama kuin lähihoitajan peruspalkka.

Nyt rajaa näihin valeuutisiin. Kyllä lähihoitajan palkka on yli tuplasti suurempi kuin 850€/kk, voi olla triplatkin.

Lähihoitajia on töissä myös mt-puolella. Siellä työtehtävät on usein enemmän potilaiden kanssa keskustelua ja valvomista.

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajia on töissä myös mt-puolella. Siellä työtehtävät on usein enemmän potilaiden kanssa keskustelua ja valvomista.

Ja haistattelujen kuuntelemista, väkivaltaa, jatkuvaa vääntämistä ja rajaamista. Sairaalassa joutuu painimaan ym. Henkisesti raskasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä tee sitä virhettä! Työ on raskasta ja aliarvostettua. Sinua tullaan kohtelemaan pelkkänä palvelijana. Sinut nähdään lähtökohtaisesti laiskana, jos et tee aina juuri niin kuin omaiset ja potilaat keksivät vaatia, mutta samalla ajalla hoitaen ne kaikki muutkin paljon apua tarvitsevat potilaat täysin yhtä täydellisesti. Mitätön palkka ei kata sitä vaivaa, vastuuta ja hyvinvoinnin menetystä. Sinä tulet katumaan, etkä pääse ikinä alalta pois. Sinut voidaan vaikka pakottaa töihin.

Lähihoitajalla on monta muutakin vaihtoehtoa kuin perushoitotyö, miksi aina vain hoetaan mummojen pesuammatiksi. Itse teen itsenäistä työtä, ohjaan kroonista tautia sairastavia pöydän ja tietokoneen ääressä päivätyönä, vapaat vkl.

Miten helppo noihin muihin töihin on päästä? Pääseekö niihin heti valmistuttuaan vai pitääkö ensin jaksaa sitä perushoitotyötä, että saa tarpeeksi kokemusta (tai jotain mystistä ominaisuutta) niihin parempiin töihin? Kun lähihoitajien puutteesta puhutaan, mainitaan lähes aina vanhustyö, joten on odotettavissa, että sen uuden lähihoitajan odotetaan lähtevän vanhustyöhön.

En ole tehnyt perushoitotyötä kuin työharjoitteluissa opintojen aikana, tein ensin pätkätöitä muutaman vuoden tähän yksikköön ja kun paikka tuli auki, hain sitä ja tulin valituksi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös kokemusta stressaantuneista työkavereista. En kuitenkaan lähde syyttelemään heitä huonosta ilmapiiristä

-Mähän puhuin myös esimiehistä joiden vastuulla ilmapiiri-ja työsuojeluasiat on! Älä sinä syyttele minua siitä että puhun suoraan. Ei se paha olo levittämällä muihi katoa mihkään vaan lisääntyy sekä tartuttaa myös muut. Osa on fiksuja ja osaa olla projisoimatta muihin kun tietää että se ei oo rakentava tapa toimia, osa taas toimii väärin. Ja väsymys ei oo mikään oikeutus käyttäytyä huonosti. Älä puolustele huonoa käytöstä yhtään tolla asenteella se ei ainakaan katoa! Se että"oli huono päivä" ei oikeuta tartuttamaan sitä huonoa päivää myös muihin. Hyvä lisää hyvää ja huono lisää huonoa. 😊

Huomaatko, miten kahdesti käyttämäsi käskymuoto ”Älä” kääntää viestisi sävyn aggressiiviseksi, vaikka yrität sitä pehmentää hymiöllä.

Arvasin, että joku kokee minun puolustelevan huonoa käytöstä. Siitä ei ole nyt kuitenkaan kyse, vaan etsin näkökulmani ei ole syyllistää yksittäisiä työntekijöitä, vaan pohtia laajempia syitä huonon työilmapiirin takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös kokemusta stressaantuneista työkavereista. En kuitenkaan lähde syyttelemään heitä huonosta ilmapiiristä

-Mähän puhuin myös esimiehistä joiden vastuulla ilmapiiri-ja työsuojeluasiat on! Älä sinä syyttele minua siitä että puhun suoraan. Ei se paha olo levittämällä muihi katoa mihkään vaan lisääntyy sekä tartuttaa myös muut. Osa on fiksuja ja osaa olla projisoimatta muihin kun tietää että se ei oo rakentava tapa toimia, osa taas toimii väärin. Ja väsymys ei oo mikään oikeutus käyttäytyä huonosti. Älä puolustele huonoa käytöstä yhtään tolla asenteella se ei ainakaan katoa! Se että"oli huono päivä" ei oikeuta tartuttamaan sitä huonoa päivää myös muihin. Hyvä lisää hyvää ja huono lisää huonoa. 😊

Huomaatko, miten kahdesti käyttämäsi käskymuoto ”Älä” kääntää viestisi sävyn aggressiiviseksi, vaikka yrität sitä pehmentää hymiöllä.

Arvasin, että joku kokee minun puolustelevan huonoa käytöstä. Siitä ei ole nyt kuitenkaan kyse, vaan etsin näkökulmani ei ole syyllistää yksittäisiä työntekijöitä, vaan pohtia laajempia syitä huonon työilmapiirin takana.

Huoh, sekavaa... teksti pomppii oudosti edestakaisin, en varmaan vaan osaa kirjoittaa😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja joo tosta naisvaltasuudesta, että itse koin sen raskaana. Alalla paljon Liian kauan työssä olleita, kyllästyneitä, väsyneitä ja stressaantuneita ihmisiä purkamassa omaa pahaa oloaan asiakkaisiin ja työkavereihin. Ei löytyny työyhteisöä jossa olisi ilmapiiri-asiat kunnossa.. Pomot ei usein puutu niihin sekä monella pomolla johtaminen ku jostain sota-ajalta : huudetaan pää punasena, alistetaan, puhumattakaan kyvyttömyydestä keskustella asioista.

Minulla on myös kokemusta stressaantuneista työkavereista. En kuitenkaan lähde syyttelemään heitä huonosta ilmapiiristä, vaan näen ne syyt, mitkä ovat tulehduttaneet tilanteet ja muuttaneet nuoren, vilpittömän työntekijän ajan mittaan väsyneeksi ja kyyniseksi. Kannattaa miettiä asiaa laajemmin: tämä ala on jo pitkään ollut todellisessa sudenkuopassa, eikä työntekijällä ole usein muuta mahdollisuutta, kuin kovettaa itsensä, jotta selviäisi jotenkin päivästä toiseen. Kuuntelin kerran erään hoitotieteen tohtorin juttuja hoitajien ”negatiivisista asenteista” potilaita kohtaan, ja meinasin alkaa itkeä, tuli kyllä niin puusilmäistä, ala-arvoista ja syyllistävää väitettä itseään fiksuna pitävältä ihmiseltä. Milloin hoitotyön työoloihin oikeasti saadaan muutos, niin että työtä ei enää tarvitse tehdä oman fyysisen ja henkisen terveytensä uhalla?

Eiväthän nuo gerontologian proffat ja moni vanhuksia hoitava lääkäri itsekään ole siinä arjessa tekemisissä varsinaisen hoitotyön kanssa. Siitä vaan tohtorille tossut jalkaan ja kentälle hoitamaan alimitoitetulla henkilökunnalla ihmisiä sairaalaan tai hoivakotiin ja sitten neuvomaan uudestaan miten "syötätte sen vanhuksen loppuun asti istuen siinä sängyn vierellä vaikka 4 tuntia" kuten eräs geriatri asian ystävällisesti laittoi:9, t. sh

Itse yritän hakea parhaillaan. Jäin koronan takia työttömäksi ravintola-alalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä tee sitä virhettä! Työ on raskasta ja aliarvostettua. Sinua tullaan kohtelemaan pelkkänä palvelijana. Sinut nähdään lähtökohtaisesti laiskana, jos et tee aina juuri niin kuin omaiset ja potilaat keksivät vaatia, mutta samalla ajalla hoitaen ne kaikki muutkin paljon apua tarvitsevat potilaat täysin yhtä täydellisesti. Mitätön palkka ei kata sitä vaivaa, vastuuta ja hyvinvoinnin menetystä. Sinä tulet katumaan, etkä pääse ikinä alalta pois. Sinut voidaan vaikka pakottaa töihin.

Lähihoitajalla on monta muutakin vaihtoehtoa kuin perushoitotyö, miksi aina vain hoetaan mummojen pesuammatiksi. Itse teen itsenäistä työtä, ohjaan kroonista tautia sairastavia pöydän ja tietokoneen ääressä päivätyönä, vapaat vkl.

Miten helppo noihin muihin töihin on päästä? Pääseekö niihin heti valmistuttuaan vai pitääkö ensin jaksaa sitä perushoitotyötä, että saa tarpeeksi kokemusta (tai jotain mystistä ominaisuutta) niihin parempiin töihin? Kun lähihoitajien puutteesta puhutaan, mainitaan lähes aina vanhustyö, joten on odotettavissa, että sen uuden lähihoitajan odotetaan lähtevän vanhustyöhön.

Pääsee kyllä vaikka suoraan koulusta. Miksi vaadittaisiin perushoidon kokemusta, jos työssä sellaista ole.

Jos on vakituinen ja vähän kevyempi työ ja säännölliset työajat niin kyllä hakijoita riittää paljonkin. En usko että on kovin helppoa löytää kevyempää työtä. Niitä paikkoja on oikeasti vähän.