työttömästä lähihoitajaksi, olenko idiootti?
Minulla on korkeakoulututkinto ja takana lähes 10 vuotta pätkätöitä. Nyt olen ollut työttömänä lähes vuoden, enkä pääse edes haastatteluihin vaikka olen hakenut lähes kaikkea mahdollista oman alan töiden lisäksi. Uudelleenkouluttautuminen tuntuu pakolliselta, olen kuitenkin vasta 3-kymppinen. Koska toiseen korkeakoulututkintoon ei voi saada tukea, ammattikoulu lienee ainoa vaihtoehdolta. Kohta alkaisi työvoimakoulutuksena lähihoitajaopinnot, ne voisin saada valmiiksi ansiosidonnaisella opiskellen. Palkkataso tietysti surkea, mutta kai sille on joku arvo laskettava että työttömyysjaksoja tuskin tulisi. Onko muilla kokemuksia lähihoitajaksi kouluttautumisesta aikuisiällä?
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No taloudellisesti ei ole kovinkaan suurta järkeä. Työttömyyspäiväraha + asumistuki on lähes sama kuin lähihoitajan peruspalkka. Lisäksi lähihoitajan työ on paitsi raskasta ja epämiellyttävää, se on myös varsin vähän arvostettua. Eihän se työttömyyskään tietysti mikään meriitti ole, mutta mieluummin sitä omaa takapuoltaan pyyhkii lähes samalla rahalla mitä muiden pienellä palkalla.
Miksi lähihoitajat mielletään aina pyllynpyyhkijöiksi. En pyyhi yhtään mitään, teen päivätöitä ma-pe ja palkka brutto 2300€
Juuri näin. En minäkään pese pyllyjä enkä tee mitään muutakaan perushoitoa. Työni on fyysisesti kevyttä asiakastyötä. En edes koske asiakkaisiin. Lähihoitaja on ainoa sekä hoito- että sosiaalialan tutkinto. Suuntautumisaloja on monta ja mahdollisia ammatteja vielä monin verroin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitaja voi työskennellä päiväkodissa päivävuorossa. Tai vuorohoitopäikyssä jolloin tienaa enemmän kun on esim pyhinä töissä. Varhaiskasvatuksessa on pula työntekijöistä. Palkka tosin surkea ja työkin aika syvältä, mutta ainakin töitä saa.
Eiköhän päiväkodissakin joudu niitä pyllyjä pyyhkimään ;)
Kuinka niin et muka saisi toimeentulotukea opiskellessasi? Sinullahan on oikeus hakea mihin tahansa koulutukseen ja ottaa paikka vastaan. Vai onko tilanteessasi jotakin sellaista, joka estää toimeentulotuen saamisen, esimerkiksi säästöt tai puolison tulot?
On hyvin yleinen harhaluulo, ettei toista tutkintoa voisi opiskella ja saada toimeentulotukea elämiseen. Kysy nyt vaikka Kelasta. Et sinä voi tulottomana olla. Kuitenkin jos olet täysipäiväisesti opiskelija, et voi olla oikeutettu työmarkkinatukeen.
Jos et ota oikeuksistasi selvää, et mitään saakaan.
Vierailija kirjoitti:
Olet.
Paskin ammatti ever
Lähihoitajan tutkinto on tutkinto jolla voi hakeutua ammatteihin. Niissä on paljon valinnanvaraa
Minusta vähän tuntuu ettei sinusta ole hoitajaksi. Sellaista vaativaa työtä on osattava arvostaa ja nähtävä siinä myös mielekkäitä puolia sekä haluttava auttaa ihmisiä. Töitä alalla on, mutta jos se on sinun ainoa motiivi, niin et sinä jaksa sitä tehdä.
Niin lähtiskö töihin jossa voi kehittyä ihmisenä vai jäiskö sittenki vaan mukavasti kotio pelloommaan.
Kotihoito kuulemma ok, ainakin maaseudulla. Siinä on työmäärä hiukan pienempi kuin laitoksissa.
Yksi mikä voisi myös olla ok, on hammashoito.
Ajatuksenjuoksusi on täysin väärä, selvästi vuosikausien aivopesun tulosta. Et tarvitse töitä mihinkään. Varsinkaan et tarvitse mitään matalapalkkatöitä. Suomessa saa kaiken tarpeellisen täyttämällä muutaman paperin.
Nauti tästä tilanteesta kun vielä voit, tämä aika on ainutlaatuista ihmiskunnan historiasssa.
Vierailija kirjoitti:
Suuntaudu johonkin muuhun kuin vanhustenhoitoon.
Kannattaa myös muistaa, että kun olet saanut lähärin paperit, voit elää tehden keikkaa (viikonloppuja ja pyhiä) ja jatkaa sairaanhoitajaksi. Heti on paljon paremmat työmahdollisuudet: esim. leikkaussalissa tai anestesiahoitajana. Tai diabeteshoitajana, tai päihdehoitajana, jos sellaiset asiat kiinnostaa.
Läheskään kaikki hoitoalan työ ei ole mitään pyllyjen pesua.
Ei se sekään mitään herkkua ole. Itse kouluttauduin sairaanhoitajaksi ja vaikka työllistymismahdollisuudet laajemmat niin suurin osa raskaita töitä, resurssit kireällä ja vuorotyötä tyyliin ilta-aamu-ilta-aamu, pelkässä päivätyössä taas käteen ei jää paljoakaan. Ei diabeteshoitajaksikaan noin vain kävellä suoraan koulusta.
Pahoittelen tylytystä;). Töitä siis on hoitoalalla kyllä.
Kotihoito nimen omaan on järkyttävän kiireistä ja raskasta työtä, ainakin kaupungissa. Maaseudulla toki voi olla niin, että työaika kuluu lähinnä paikasta toiseen siirtyessä. Toinen, johon en menisi mistään hinnasta, on palvelutalot. Hammashoitajan työstä en tiedä tarpeeksi ottaakseni kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta vähän tuntuu ettei sinusta ole hoitajaksi. Sellaista vaativaa työtä on osattava arvostaa ja nähtävä siinä myös mielekkäitä puolia sekä haluttava auttaa ihmisiä. Töitä alalla on, mutta jos se on sinun ainoa motiivi, niin et sinä jaksa sitä tehdä.
Tuolla logiikalla puolet ihmisistä olisi sopimattomia töihinsä. Hoitoala on kyllä sen verran raskasta että moni väsyy vaikka pitäisi itse työstä. Voi myös olla aivan hyvä työntekijä vaikka tekee työtä vain ns. työkseen.
Hoitoalalla on valitettavan paljon uhrautujia ja myös ylikriittisyyttä kollegoita kohtaan. Siitä tulisi päästä eroon ja keskityttävä parantamaan työskentelyoloja.
Voithan sä opiskella lähihoitajaksi ja samalla hakea oman alasi töitä. Keskeytät vain koulun ja menet töihin. Jos valmistutkin, niin ainahan voit kouluttautua sairaanhoitajaksi, kun on lähihoitajan paperit alla. Ja samalla hakea oman alasi töitä jne.
En oikein ymmärrä jatkuvaa puhetta pyllyn pesusta. Samalla tavalla esimerkiksi sairaanhoitajan on tehtävä perustyötä ja kuivituksia. Se vain kuuluu hoitotyöhön ja jos se on niin kamalaa, niin silloin ei kannata opiskella.
Vierailija kirjoitti:
Suuntaudu johonkin muuhun kuin vanhustenhoitoon.
Kannattaa myös muistaa, että kun olet saanut lähärin paperit, voit elää tehden keikkaa (viikonloppuja ja pyhiä) ja jatkaa sairaanhoitajaksi. Heti on paljon paremmat työmahdollisuudet: esim. leikkaussalissa tai anestesiahoitajana. Tai diabeteshoitajana, tai päihdehoitajana, jos sellaiset asiat kiinnostaa.
Läheskään kaikki hoitoalan työ ei ole mitään pyllyjen pesua.
Vanhustenhoito on tai ainakin sen pitäisi olla paljon muutakin kuin pyllyjen pesua. Kauheaa tuollainen "ammattilaisten" asenne etteivät asetu potilaan asemaan, mieti miltä itsestä tuntuisi olla pakotettuna vaippoihin ja toisten käänneltävänä.
Itse olen aina tykännyt vanhuksista, lapsista en niinkään.
Jos on jo yksi tutkinto taustalla niin onko mitään järkeä käyttää ensin 2 vuotta lh-opintoihin ja sen lisäksi vielä 3,5 vuotta sh-opintoihin? Eikö siinä tapauksessa kannata hakeutua suoraan lääkikseen tai hammaslääkikseen, jos meinaa opiskella noin pitkään ja haluaa varmasti työllistävän tutkinnon.
Maisterista lähihoitajaksi,
Ympäristö kummeksui, kuulin paljon kummastelua ” kuinka sinä nyt hoitajaksi”.
Aivan kuin lähihoitaja olisi arvonalennus. Kertoo paljon arvostuksesta.
Opintoja helpotti paljon yliopisto tausta.
Nykyisin saa tehdä töitä niin paljon kuin haluaa ja työpaikatkin saa suurinpiirteiden valita.
On se parempi, kuin akateeminen työtön.
Jos ei ole pakko tehdä sataprosenttista työaikaa, niin elämä voi olla mielekkäämpää ja työssä jaksaa paremmin, jos tekee esim. 75 prosenttista työaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos on jo yksi tutkinto taustalla niin onko mitään järkeä käyttää ensin 2 vuotta lh-opintoihin ja sen lisäksi vielä 3,5 vuotta sh-opintoihin? Eikö siinä tapauksessa kannata hakeutua suoraan lääkikseen tai hammaslääkikseen, jos meinaa opiskella noin pitkään ja haluaa varmasti työllistävän tutkinnon.
Ap kirjoitti: "Koska toiseen korkeakoulututkintoon ei voi saada tukea, ammattikoulu lienee ainoa vaihtoehdolta. Kohta alkaisi työvoimakoulutuksena lähihoitajaopinnot, ne voisin saada valmiiksi ansiosidonnaisella opiskellen."
Työ ei joka paikassa ole raskasta ja likaista. Lähihoitajalla on hyvin paljon ammatteja ja työpaikkoja, joissa voi työskennellä.