Lue keskustelun säännöt.
Etäisyyttä valittavaan vanhukseen?
08.03.2021 |
Voisitko itse ottaa etäisyyttä vanhaan sukulaiseen, joka valittaa kaikesta mahdollisesta ja syyllistää muita? Tämä toimintatapa on ollut hänellä aina, ja ehkä nyt ikääntyessä pahentunut. Ristiriitaa aiheuttaa se, että hänen kokemansa kurjuus säälittää (on ikävää että toinen kokee kaiken aina niin synkkänä ja negatiivisena) mutta samalla oma hyvinvointi alkaa olla kortilla kun toinen vie kaikki mehut. Tuntuu, että mitä enemmän yrittää olla tekemisissä ja olla avuksi ja keskustella, sitä enemmän lokaa päälle kaadetaan. Omakin elämä olisi elettävänä ja perheessä muitakin ihmisiä, joille pitäisi riittää energiaa. Tämä ihminen ei ole (ainakaan vielä) riippuvainen muista.
Kokemuksia, ajatuksia?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu suhteestasi tuohon vanhukseen. Jos on äiti, isä, anoppi tai appi, niin ei saa ottaa etäisyyttä, koska velvollisuus. Jos joku kaukaisempi, niin sitten on ok.
Höpö höpö. Mitään tuollaista velvollisuutta ei ole olemassakaan.
No eipä ihme, että vanhukset ovat Suomessa hyvällä hoidolla hoitolaitoksessa.
Aliravitsemus (suomeksi nälkä) ei ole tuntematon asia vanhusten laitoshoidossa 2021.
Jos sanoisin mitä mieltä olen ajatusmaailmastasi, niin se tulkittaisiin kunnianloukkaukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu suhteestasi tuohon vanhukseen. Jos on äiti, isä, anoppi tai appi, niin ei saa ottaa etäisyyttä, koska velvollisuus. Jos joku kaukaisempi, niin sitten on ok.
Miten perustelet, että on velvollisuus? Eikö samalla tavalla tämän vanhan ihmisen velvollisuus olisi nyt ja aikanaan ollut kohdella minua hyvin koska velvollisuus?
Koska hän on sinun/puolisosi äiti/isä, joka on kaikkensa antaen raatanut koko elämänsä sinun eteesi, tai jopa synnyttänyt sinut, niin sinulla on ikiaikainen kiitollisuudenvelka häntä kohtaan. Siksihän lapsia tehdään, että ne palvelee vanhempiaan sitten, kun aika on. Ja perintö! Älä unohda perintöä! Se saa rikkaan vanhuksen perinnön, joka parhaiten palvelee tuota kärttyistä kääpää.
Mutta , kun ei ole juuri ollut lainkaan sellainen ihminen, vaan ikänsä samanlainen valittaja ja muita syyllistävä. Perinnöllä ei ole merkitystä .
Kuolema erottaa. Jos läheinen, kuolemasta alkaa läpikäynti.
Mikä velvollisuus on hoitaa vanhusta, joka on pistänyt sinut tarhaan pikkulapsena ja vähän isompana koululaitoksen kasvatettavaksi. Se 2-3 vuoden hoiva ei tarkoita 20-30 vuoden palvelusuhdetta elämän loppupäässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu suhteestasi tuohon vanhukseen. Jos on äiti, isä, anoppi tai appi, niin ei saa ottaa etäisyyttä, koska velvollisuus. Jos joku kaukaisempi, niin sitten on ok.
Höpö höpö. Mitään tuollaista velvollisuutta ei ole olemassakaan.
No eipä ihme, että vanhukset ovat Suomessa hyvällä hoidolla hoitolaitoksessa.
Aliravitsemus (suomeksi nälkä) ei ole tuntematon asia vanhusten laitoshoidossa 2021.
Jos sanoisin mitä mieltä olen ajatusmaailmastasi, niin se tulkittaisiin kunnianloukkaukseksi.
Aliravitsemus (suomeksi nälkä) ei ole tuntematon asia myöskään kotioloissa.
Vaikka olisi kuinka läheisiä, voi läheinen olla neuvoton (pulassa) vanhuksen kanssa, josta voi seurata mm. aliravitsemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu suhteestasi tuohon vanhukseen. Jos on äiti, isä, anoppi tai appi, niin ei saa ottaa etäisyyttä, koska velvollisuus. Jos joku kaukaisempi, niin sitten on ok.
Miten perustelet, että on velvollisuus? Eikö samalla tavalla tämän vanhan ihmisen velvollisuus olisi nyt ja aikanaan ollut kohdella minua hyvin koska velvollisuus?
Vanhempia ihmisiä vaivaa dementia ja muut piilosairaudet .Että jos he muuttuvat katkeriksi tai surullisiksi, he voivat sairastaa meidän tietämättä .
Lääkkeet vaikuttavat myös negatiivisesti.
Koen syyllisyyttä, etten hoitanut vanhustani tarpeeksi ja kääntänyt tämän/meidän elämän suuntaa parempaan.
En pystynyt enempään ja kaikki meni .elvetillisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu suhteestasi tuohon vanhukseen. Jos on äiti, isä, anoppi tai appi, niin ei saa ottaa etäisyyttä, koska velvollisuus. Jos joku kaukaisempi, niin sitten on ok.
Höpö höpö. Mitään tuollaista velvollisuutta ei ole olemassakaan.
Totta. Lapsia ja puolisoa kohtaan on lakisääteisiä velvollisuuksia. Ei niitä ole vanhempiin ja sisaruksiin, tunnesiteet ja oma velvollisuudentunto on sitten asia erikseen
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä vaikeaa kun joku kokee elävänsä vuosikymmenestä toiseen niin suuressa kurjuudessa, mutta ulkopuolisen silmin tällä on asiat paljon paremmin kuin itsellä, mutta itse pitäisi tsempata ja auttaa toista (eikä mikään riitä). Ymmärtäähän sen, että ulkoiset puitteet ei tuo onnellisuutta, jos sisimmissään kokee pahaa oloa, mutta on jokaisella ihmisellä jokin vastuu itsestään. Ehkä jotkut eivät edes ymmärrä valittavansa, ja koska muut ympärillä ei valita samalla tavalla, niin kokevat oikeasti että itselle tapahtuu kaikki se paha..?
Kokemusta on juuri vuosikymmenten läheisen kurjuudesta, ja sitä kautta heijastuen itseeni ja nykyhetkeen, josta on vaikea nousta jälkikäteenkään...
Vastuu itsestä...tätä olen joutunut pohtimaan...jotkut eivät siihen kykene...
Vastuu toisesta...kun ei kykene edes omaan elämään...
Vaikeita kysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu suhteestasi tuohon vanhukseen. Jos on äiti, isä, anoppi tai appi, niin ei saa ottaa etäisyyttä, koska velvollisuus. Jos joku kaukaisempi, niin sitten on ok.
Höpö höpö. Mitään tuollaista velvollisuutta ei ole olemassakaan.
Totta. Lapsia ja puolisoa kohtaan on lakisääteisiä velvollisuuksia. Ei niitä ole vanhempiin ja sisaruksiin, tunnesiteet ja oma velvollisuudentunto on sitten asia erikseen
Missä menee heitteillejätön raja "Toisen henkilön, esim. lapsen tai vanhuksen, saattaminen tai jättäminen tahallaan avuttomaan tilaan ja siten vaaralle alttiiksi."
?
Jos itselläsi on lapsia, niin ajattelisin että heidän suuntaansa olet enemmän velvollinen kuin iäkkään sukulaisen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos itselläsi on lapsia, niin ajattelisin että heidän suuntaansa olet enemmän velvollinen kuin iäkkään sukulaisen suuntaan.
Toisin sanoen, että sinun tulisi pitää omasta jaksamisestasi huoli, oli se sitten vanhan sukulaisen kustannuksella, jotta jaksat olla vanhempi. Muuten sekin voi kostautua :(
Tuo on kyllä vaikeaa kun joku kokee elävänsä vuosikymmenestä toiseen niin suuressa kurjuudessa, mutta ulkopuolisen silmin tällä on asiat paljon paremmin kuin itsellä, mutta itse pitäisi tsempata ja auttaa toista (eikä mikään riitä). Ymmärtäähän sen, että ulkoiset puitteet ei tuo onnellisuutta, jos sisimmissään kokee pahaa oloa, mutta on jokaisella ihmisellä jokin vastuu itsestään. Ehkä jotkut eivät edes ymmärrä valittavansa, ja koska muut ympärillä ei valita samalla tavalla, niin kokevat oikeasti että itselle tapahtuu kaikki se paha..?