Lue keskustelun säännöt.
Etäisyyttä valittavaan vanhukseen?
08.03.2021 |
Voisitko itse ottaa etäisyyttä vanhaan sukulaiseen, joka valittaa kaikesta mahdollisesta ja syyllistää muita? Tämä toimintatapa on ollut hänellä aina, ja ehkä nyt ikääntyessä pahentunut. Ristiriitaa aiheuttaa se, että hänen kokemansa kurjuus säälittää (on ikävää että toinen kokee kaiken aina niin synkkänä ja negatiivisena) mutta samalla oma hyvinvointi alkaa olla kortilla kun toinen vie kaikki mehut. Tuntuu, että mitä enemmän yrittää olla tekemisissä ja olla avuksi ja keskustella, sitä enemmän lokaa päälle kaadetaan. Omakin elämä olisi elettävänä ja perheessä muitakin ihmisiä, joille pitäisi riittää energiaa. Tämä ihminen ei ole (ainakaan vielä) riippuvainen muista.
Kokemuksia, ajatuksia?
Kommentit (33)
Meidän mummo on melkein samanlainen. Tekee omia tulkintoja joissa ei ole mitään perää. Loukkaantuu kun kertoo ruoan olevan oudon makuista, loukkaantuu kun hänen syyllistävä asenne ei ole kivaa. "Koskaa" sukupolvesta toiselle kun hänkään ei ole saanut niin miksi muut saavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän mummo on melkein samanlainen. Tekee omia tulkintoja joissa ei ole mitään perää. Loukkaantuu kun kertoo ruoan olevan oudon makuista, loukkaantuu kun hänen syyllistävä asenne ei ole kivaa. "Koskaa" sukupolvesta toiselle kun hänkään ei ole saanut niin miksi muut saavat.
"Kostaa"
Vaikea kysymys. Minun ystävätär sairastui vaikeasti ja viimeinen vuosi oli todella vaikean koska hän sai raivonpuuskia harva se tunti.
Rinnalla seisoin kuin sotilas, ja kotihoitajat huokasivat helpotuksesta että saivat apua.
Nyt en kadu että autoin, vaikka perheeni tykkäsi että olin hölmö kun jatkuvasti ravasin siellä laittamassa ruokaa ym.
Riippuu suhteestasi tuohon vanhukseen. Jos on äiti, isä, anoppi tai appi, niin ei saa ottaa etäisyyttä, koska velvollisuus. Jos joku kaukaisempi, niin sitten on ok.
Vierailija kirjoitti:
Meidän mummo on melkein samanlainen. Tekee omia tulkintoja joissa ei ole mitään perää. Loukkaantuu kun kertoo ruoan olevan oudon makuista, loukkaantuu kun hänen syyllistävä asenne ei ole kivaa. "Koskaa" sukupolvesta toiselle kun hänkään ei ole saanut niin miksi muut saavat.
Tuo juuri on niin hankalaa, kun tämä vanhus kokee jääneensä niin paljosta paitsi ja kohtelee muitakin niin että hekään eivät ansaitsisi mitään. Kauheaa tuollainen ylisukupolvinen katkeroitumisen kierre, sitä ei haluaisi. Ja tähän omaan sukulaiseen on vaikea suhtautua, koska ulkopuolelta tarkasteltuna hänellä on ollut hyvinkin menestynyt ja etuoikeutettu elämä. Enkä minä voi alkaa hoitamaan sitä jotakin syvempää traumaa joka hänellä on. Keskustelu ei auta eikä varsinkaan ammattiapua oteta vastaan. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu suhteestasi tuohon vanhukseen. Jos on äiti, isä, anoppi tai appi, niin ei saa ottaa etäisyyttä, koska velvollisuus. Jos joku kaukaisempi, niin sitten on ok.
Miten perustelet, että on velvollisuus? Eikö samalla tavalla tämän vanhan ihmisen velvollisuus olisi nyt ja aikanaan ollut kohdella minua hyvin koska velvollisuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän mummo on melkein samanlainen. Tekee omia tulkintoja joissa ei ole mitään perää. Loukkaantuu kun kertoo ruoan olevan oudon makuista, loukkaantuu kun hänen syyllistävä asenne ei ole kivaa. "Koskaa" sukupolvesta toiselle kun hänkään ei ole saanut niin miksi muut saavat.
Tuo juuri on niin hankalaa, kun tämä vanhus kokee jääneensä niin paljosta paitsi ja kohtelee muitakin niin että hekään eivät ansaitsisi mitään. Kauheaa tuollainen ylisukupolvinen katkeroitumisen kierre, sitä ei haluaisi. Ja tähän omaan sukulaiseen on vaikea suhtautua, koska ulkopuolelta tarkasteltuna hänellä on ollut hyvinkin menestynyt ja etuoikeutettu elämä. Enkä minä voi alkaa hoitamaan sitä jotakin syvempää traumaa joka hänellä on. Keskustelu ei auta eikä varsinkaan ammattiapua oteta vastaan. :(
Viime kädessä jokaisella on vastuu omasta henkisestä hyvinvoinnistaan. Vain ihminen itse voi tehdä sovun itsensä kanssa (tekemistensä ja tekemättä jättämistensä).
Oli sitten miten säälittävä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu suhteestasi tuohon vanhukseen. Jos on äiti, isä, anoppi tai appi, niin ei saa ottaa etäisyyttä, koska velvollisuus. Jos joku kaukaisempi, niin sitten on ok.
Miten perustelet, että on velvollisuus? Eikö samalla tavalla tämän vanhan ihmisen velvollisuus olisi nyt ja aikanaan ollut kohdella minua hyvin koska velvollisuus?
Koska hän on sinun/puolisosi äiti/isä, joka on kaikkensa antaen raatanut koko elämänsä sinun eteesi, tai jopa synnyttänyt sinut, niin sinulla on ikiaikainen kiitollisuudenvelka häntä kohtaan. Siksihän lapsia tehdään, että ne palvelee vanhempiaan sitten, kun aika on. Ja perintö! Älä unohda perintöä! Se saa rikkaan vanhuksen perinnön, joka parhaiten palvelee tuota kärttyistä kääpää.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu suhteestasi tuohon vanhukseen. Jos on äiti, isä, anoppi tai appi, niin ei saa ottaa etäisyyttä, koska velvollisuus. Jos joku kaukaisempi, niin sitten on ok.
Höpö höpö. Mitään tuollaista velvollisuutta ei ole olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ehkäpä tässä tilanteessa ei ole kuin ikäviä ratkaisuja. Jotenkin pitää varmaan keksiä kompromissi: suojelee itseään vähän enemmän harventamalla yhteydenpitoa, muttei kokonaan "hylkää" tätä vanhaa ihmistä. Jos hän sairastuisi ja olisi todella avun tarpeessa, toki olisin taas enemmän lähellä. Hänelläkin vastuuta, olisi hän voinut koko elämänsä ajan keksiä jonkun paremman tavan toimia ja kohdella minua ja läheisiäni paremmin ja positiivisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ehkäpä tässä tilanteessa ei ole kuin ikäviä ratkaisuja. Jotenkin pitää varmaan keksiä kompromissi: suojelee itseään vähän enemmän harventamalla yhteydenpitoa, muttei kokonaan "hylkää" tätä vanhaa ihmistä. Jos hän sairastuisi ja olisi todella avun tarpeessa, toki olisin taas enemmän lähellä. Hänelläkin vastuuta, olisi hän voinut koko elämänsä ajan keksiä jonkun paremman tavan toimia ja kohdella minua ja läheisiäni paremmin ja positiivisemmin.
Juurikin näin. Itselläni kokemusta siitä, että yhtäkkiä vanhalta ihmiseltä löytyikin nöyryyttä ja rakentavampaa käytöstä, kun häneen todella otti etäisyyttä. Joskus se pitää oppia kantapään kautta. Surullista toki, että vasta niin viime tingassa. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu suhteestasi tuohon vanhukseen. Jos on äiti, isä, anoppi tai appi, niin ei saa ottaa etäisyyttä, koska velvollisuus. Jos joku kaukaisempi, niin sitten on ok.
Höpö höpö. Mitään tuollaista velvollisuutta ei ole olemassakaan.
Kysypä av-mammoilta, joiden mielestä lasten kuuluu hoitaa vanhempansa.
Voi auttaa, jos ei mene niin täysillä niihin keskusteluihin, vaan ajattelee omiaan mutta nyökyttelee silloin tällöin.
Hän kaivannee vain kuuntelijaa, ei neuvoja eikä mielipiteitä.
Sitähän monet meistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä ihminen kerta on vielä ihan ok kunnossa, niin ehkä nyt olisikin juuri otollinen aika kokeilla vielä toisenlaista toimintatapaa. Hänellä ehtisi vielä välähtää ja pystyisi korjaamaan tapojaan?
Vierailija kirjoitti:
Voi auttaa, jos ei mene niin täysillä niihin keskusteluihin, vaan ajattelee omiaan mutta nyökyttelee silloin tällöin.
Hän kaivannee vain kuuntelijaa, ei neuvoja eikä mielipiteitä.
Sitähän monet meistä.
Tämä voisi auttaa. Onhan se toki siltikin raskasta, kun sieltä tulee niin pitkää negatiivista monologia ja kaikki vanhat valitukset käydään läpi uusilla valituksilla höystettyinä. Ihan puutunut olo jo tuollaisten tapaamisten jälkeen ja sitä ennenkin jo oma mieli raskas. Mikään määrä empatiaa ei hänelle riitä, jotakin sellaista pohjatonta tyytymättömyyttä hänessä on.
Kuulostaa täsmälleen äidiltäni, joka on hyväkuntoinen eläkeläinen, mutta uhriutuu aivan kaikessa ja muka kaikki maailman paha on häntä kohdannut. (Ei ole.) Alkoi myös voimat olla lopussa, kun yrittäjänä ja useamman alle kouluikäisen vanhempana oma äiti pitäisi laittaa etusijalle ja huomioida häntä kaiken aikaa. Toimintakykyä ja terveyttä löytyy, mutta ei ole koko elämänsä aikana ollut kiinnostunut yhtään mistään tai harrastanut yhtään mitään niin on jo 10 vuotta sitten tylsistynyt eläkkeellä ja valittanut kurjuuttaan.
Itse olen päätynyt yhdessä viestissä ehdotettuun kompromissiin eli vähentänyt yhteydenpitoa, vaikka syyllistystä tulee perään. Jos menee 3 pv etten ota yhteyttä, alkaa tulla tekstareita kuten "onko kaikki hyvin, kun sinusta ei ole aikoihin kuulunut" tai "oletko jostain loukkaantunut kun et ota yhteyttä". Olen silti pitänyt kiinni max yhdestä puhelusta per viikko. Kerran viikossa voi kuulostaa paljolta, mutta se on huomattava parannus meillä. Lisäksi etäinen, ei-henkilökohtainen asenne mukaan ja puheluiden kestoa olen rajoittanut. Korona-aikana emme ole tavanneet ja etäisyyttäkin on satoja kilometrejä, joten senkin puolesta on harvoin nähty aiemminkin. Huomionarvioista on, että hän ei itse voi soittaa, jos on yksinäinen vaan hänen ajatuksensa pitää lukea ja ottaa häneen päin yhteyttä. Muuta syytä ei ole kuin, että hän ei vanhana ihmisenä nöyristele nuoremmille ja on nuorempien tehtävä ottaa yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa täsmälleen äidiltäni, joka on hyväkuntoinen eläkeläinen, mutta uhriutuu aivan kaikessa ja muka kaikki maailman paha on häntä kohdannut. (Ei ole.) Alkoi myös voimat olla lopussa, kun yrittäjänä ja useamman alle kouluikäisen vanhempana oma äiti pitäisi laittaa etusijalle ja huomioida häntä kaiken aikaa. Toimintakykyä ja terveyttä löytyy, mutta ei ole koko elämänsä aikana ollut kiinnostunut yhtään mistään tai harrastanut yhtään mitään niin on jo 10 vuotta sitten tylsistynyt eläkkeellä ja valittanut kurjuuttaan.
Itse olen päätynyt yhdessä viestissä ehdotettuun kompromissiin eli vähentänyt yhteydenpitoa, vaikka syyllistystä tulee perään. Jos menee 3 pv etten ota yhteyttä, alkaa tulla tekstareita kuten "onko kaikki hyvin, kun sinusta ei ole aikoihin kuulunut" tai "oletko jostain loukkaantunut kun et ota yhteyttä". Olen silti pitänyt kiinni max yhdestä puhelusta per viikko. Kerran viikossa voi kuulostaa paljolta, mutta se on huomattava parannus meillä. Lisäksi etäinen, ei-henkilökohtainen asenne mukaan ja puheluiden kestoa olen rajoittanut. Korona-aikana emme ole tavanneet ja etäisyyttäkin on satoja kilometrejä, joten senkin puolesta on harvoin nähty aiemminkin. Huomionarvioista on, että hän ei itse voi soittaa, jos on yksinäinen vaan hänen ajatuksensa pitää lukea ja ottaa häneen päin yhteyttä. Muuta syytä ei ole kuin, että hän ei vanhana ihmisenä nöyristele nuoremmille ja on nuorempien tehtävä ottaa yhteyttä.
Huh, tsemppiä sinnekin, tutulta kuulostaa. On niin harmillista, kuinka paljon tällaiset ihmiset ovat valmiita tinkimään elämänlaadusta ja ihmissuhteiden laadusta, kun pistävät oman ylpeytensä edelle. Välillä tuntuu, että asiat olisi niin helposti korjattavissa, jos tämä sukulainen vain itse tulisi vähän vastaan ja unohtaisi egonsa.
Voiko olla ihan jostakin persoonallisuushäiriöstä kyse
Jos ei keskustelu auta niin kannattaa pelastaa oma nahkansa.