sanoin tapailemalleni miehelle että tarvitsen päivän omaa miettimisaikaa ja mitä seurasi

Vierailija kirjoitti:

Olemme tapailleet muutaman kuukauden. Sanoin jo alussa, että tarvitsen omaa aikaa ja haluan edetä hitaasti. Mies vakuutti että asia on ok. Nyt olemme nähneet omalla mittapuullani todella paljon (useimpina päivinä), ja muutamien konfliktien vuoksi tuntui, että haluan oman päivän, jolloin saan tehdä vain omia juttujani ja miettiä, pystynkö todella nyt panostamaan tähän suhteeseen.

miehessä muutenkin mietitytti se, miten koki mielestäni hyvinkin pienet vastoinkäymiset elämässä todella raskaina, eikä tämä ainakaan auta asiaa. Itselläni nyt hyvin raskas elämäntilanne ja jos haluan päivän itselleni niin en halua käyttää sitä siihen että rauhoittelen häntä, ettei se pää vaan leviä

ap

Tiedän tasan sun fiiliksen. Mulla oli nainen, joka oli samanlainen, kun sun äijäs. Sannoin hänelle heti alussa, että edetään hitaasti jne. Se oli ok. Sitten, kun ilmoitin hänelle, että tänään en tule jne, niin otti raskaasti. Kun nähtiin sitten 36 tunnin kulttua, niin alkoi selittää ettei mua kiinnosta olla sen kanssa.

Sanoin sille, että haluan tämän toimivan, mutta en ole 24h kiinni sussa eikä se tarkoita sitä ettei kiinnosta tai olen jonkun toisen naisen luona. Tarvitsen myös omaa tilaa ja aikaa. Ja niin tarvitset itsekin sitä tilaa ja aikaa. Sanoin, etä meinaatko tosiaan katsoa mun naamaa 24h esim seuraavat 10 vuotta. Et varmasti aio katsoa, koska tarvit myös omaa aikaa ja tilaa. 

Sit se alko kuukuaden päästä taas alusta koko touhu sillä. Alko myös puhumaan muutista yhteen jne. Olin ei helvv en muuta todellakaan yhteen 5kk yhdessäolon jälkeen. Ei meidän suhde ole siinä pisteessä, että ollaan samassa kämpässä elämässä.

Ei se ymmärtänyt, joten päätin suhteen sitten lopillisesti noin kukauden päästä, kun alko jutut mennä yli sillä.

Oikeastaan hyvä testi. Jos mies ei kestä yhtä päivää menemättä sekaisin ei se lupaa hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan rehellisempää on sanoa, että sorry, nyt juuri minusta ei ole parisuhteeseen. Olen valmis olemaan ystäväsi, mutta puolestani olet vapaa solmimaan parisuhteen jonkun muun, siihen valmiimman kanssa.

Tuosta ystäväpaskaa ei kannata jauhaa. Jokainen jo ymmärtää, että se on vain paskanjauhantaa. Mitä järkeä miehen olisi edes jäädä yksipuoliseksi "ystäväksi", siis joksikin taksikuskiksi jota käytetään? Muuttoapupojaksi? Mitään ystävyyttä ei saa naiselta takaisin, nainen menee "Jaren" luokse naimaan sen jälkeen kun ystäväpoitsu kuskasi naisen Jaren luo.

Mitä ihmettä, itse olen parhaita ystäviä eksäni kanssa. Minusta tuntuisi kylmältä katkaista kaikki siteet ihmiseen, josta välittää.

Vierailija kirjoitti:

No mitä se yhden päivän miettiminen mihinkään vaikuttaa? Jätä tai jatka. Jos tarvii oikein vuorokauden pohtia niin eikös se ole sit jo se tapailu ym siinä? Mitä saat pääsi sisällä aikaiseksi päivässä kun saman pohdinnan voi tehdä 10 minuutissa, vai käytkö hitaalla?

Tämä. Mutta tällä usemmiten halutaan aikaa ja etäisyyttä että kerätään rohkeutta sanoa tai toivotaan et saadaan just sitä etäisyyttä. Ja toinen jolla tunteet pelissä vaistoaa sen. Ei ihmisen herkkyys ole paha asia. Älä ap pitkitä miehen tuskaa, hän tietää jo mitä värkkäät ja siksi on niin ahdistunut kun ei luota sinuun vaikka haluais.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan tarvinnut mitään miettimisaikoja. On selvää, että jos tarvitsee miettimisaikaa, ei silloin pidä toista sopivana. Jos kumppani on sopiva ja tuntee häneen vetoa, ei silloin tarvitse miettimisaikaa. Jos on muita juttuja niin paljon, ettei parisuhde sovi kuvioihin, parempi odottaa, kunnes parisuhde sopii elämäntilanteeseen.

Enpä ole koskaan itse nähnyt sellaista, että miettimisen jälkeen olisi nainen tullut siihen tulokseen että olisikin halunnut jatkaa tapailua. Kyllä se miettimisen tarve on jo se kuolemanisku.

Tämä. Pätee myös miehiin. Ap on tollo. Minkä reaktion odotit saavasi kun ilmoitat käytännössä miettiväsi päivän haluatko erota?!? Toinen varmaan haluaisi eroon koko paskasta saman tein eikä 24 h päästä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan tarvinnut mitään miettimisaikoja. On selvää, että jos tarvitsee miettimisaikaa, ei silloin pidä toista sopivana. Jos kumppani on sopiva ja tuntee häneen vetoa, ei silloin tarvitse miettimisaikaa. Jos on muita juttuja niin paljon, ettei parisuhde sovi kuvioihin, parempi odottaa, kunnes parisuhde sopii elämäntilanteeseen.

Niin. Sinä et ole tarvinnut. Jos kumppani on sopiva ja tuntee häneen vetoa, ei se tarkoita, että suhde tai elämäntilanne ei olisi ongelmaton. Itse painin vastaavan ongelman kanssa kun sairastuin vakavasti. Tuore suhde vaatii aika paljon ja jos ajatukset ovat muualla, vaikkapa aivokasvaimessa tai lapsen sairaudessa, niin se on kyllä hieman raskasta pohtia, että jaksaako tuo toinen nyt, pitäisikö tukea enemmän, viettää enemmän yhteistä aikaa vai onko hyväksyttävää vetäytyä omaan kuoreensa työstämään omaa kuolevaisuuttaan. Ja onko se oikeasti reilua sille toiselle.

Miksi pitää kertoajollekin punnitsevansa päivän ajan suhteen jatkoa eikä tee sitä vaan hiljaa itsekseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan tarvinnut mitään miettimisaikoja. On selvää, että jos tarvitsee miettimisaikaa, ei silloin pidä toista sopivana. Jos kumppani on sopiva ja tuntee häneen vetoa, ei silloin tarvitse miettimisaikaa. Jos on muita juttuja niin paljon, ettei parisuhde sovi kuvioihin, parempi odottaa, kunnes parisuhde sopii elämäntilanteeseen.

Niin. Sinä et ole tarvinnut. Jos kumppani on sopiva ja tuntee häneen vetoa, ei se tarkoita, että suhde tai elämäntilanne ei olisi ongelmaton. Itse painin vastaavan ongelman kanssa kun sairastuin vakavasti. Tuore suhde vaatii aika paljon ja jos ajatukset ovat muualla, vaikkapa aivokasvaimessa tai lapsen sairaudessa, niin se on kyllä hieman raskasta pohtia, että jaksaako tuo toinen nyt, pitäisikö tukea enemmän, viettää enemmän yhteistä aikaa vai onko hyväksyttävää vetäytyä omaan kuoreensa työstämään omaa kuolevaisuuttaan. Ja onko se oikeasti reilua sille toiselle.

Eikun sitten puhutaan tää asia sen toisen kans ihan suoraan. Tuosta ne ihmissuhteet lähtee meneen perseelleen kun pitkitetään puhumista ja siitä tulee aina vain vaikeampaa. Ja jos susta ei tunnu että voit puhua toiselle sit sanot niin. Ole perkele rehellinen. Toinen voi sit tehdä omat ratkaisut. Jos olet rehellinen varmasti saat sitä tilaa ja kaikkea just niin paljon kun tarvit mut jos toisella pelaillaan eli ei kerrota kaikkea suoraa vaan mietitään omassa päässä toinen aistii sen et kaikki ei oo kunnossa ja tuo toinen ei kerro kaikkea.

Jätä se sika

Toivottavasti mies löytää jonkun paremman sillä ap ei ansaitse ketään!

Vierailija kirjoitti:

0/5, olen niin kyllästynyt tähän tapailumiesfiktioon. Eihän tuota ilmaisuakaan muut käytä kuin sinä: tapailumies, tapailemani mies. Kuulostat jonnelta joka esiintyy naisena.

Kuten silloinkin kun aloitat "Nuorena kauniina naisena minä sitä ja tätä".

No miten se sinusta pitäisi ilmaista? Jokin ongelma täytyy kyllä olla, kun epäilee kaikkea provoksi. Jos aloitus ei kiinnosta, älä avaa sitä.

Pistää mietityttämään, että mihin kaikkeen ap tarvitsee elämässä vähintään päivän miettimisaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Pistää mietityttämään, että mihin kaikkeen ap tarvitsee elämässä vähintään päivän miettimisaikaa.

No siinäpähän mietit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan tarvinnut mitään miettimisaikoja. On selvää, että jos tarvitsee miettimisaikaa, ei silloin pidä toista sopivana. Jos kumppani on sopiva ja tuntee häneen vetoa, ei silloin tarvitse miettimisaikaa. Jos on muita juttuja niin paljon, ettei parisuhde sovi kuvioihin, parempi odottaa, kunnes parisuhde sopii elämäntilanteeseen.

Niin. Sinä et ole tarvinnut. Jos kumppani on sopiva ja tuntee häneen vetoa, ei se tarkoita, että suhde tai elämäntilanne ei olisi ongelmaton. Itse painin vastaavan ongelman kanssa kun sairastuin vakavasti. Tuore suhde vaatii aika paljon ja jos ajatukset ovat muualla, vaikkapa aivokasvaimessa tai lapsen sairaudessa, niin se on kyllä hieman raskasta pohtia, että jaksaako tuo toinen nyt, pitäisikö tukea enemmän, viettää enemmän yhteistä aikaa vai onko hyväksyttävää vetäytyä omaan kuoreensa työstämään omaa kuolevaisuuttaan. Ja onko se oikeasti reilua sille toiselle.

Eikun sitten puhutaan tää asia sen toisen kans ihan suoraan. Tuosta ne ihmissuhteet lähtee meneen perseelleen kun pitkitetään puhumista ja siitä tulee aina vain vaikeampaa. Ja jos susta ei tunnu että voit puhua toiselle sit sanot niin. Ole perkele rehellinen. Toinen voi sit tehdä omat ratkaisut. Jos olet rehellinen varmasti saat sitä tilaa ja kaikkea just niin paljon kun tarvit mut jos toisella pelaillaan eli ei kerrota kaikkea suoraa vaan mietitään omassa päässä toinen aistii sen et kaikki ei oo kunnossa ja tuo toinen ei kerro kaikkea.

Millä tavalla se ei ole rehellistä suoraan puhumista, jos sanoo tarvitsevansa aikaa näiden asioiden miettimiseen? Silloinhan nimenomaan sanotaan suoraan että pitää miettiä itseksensä rauhassa asioita. Siitä olen kyllä eri mieltä, että kumppanille ei todellakaan tarvitse kertoa kaikkea niin kauan kuin ollaan ihan erillisiä, itsellisiä ja aikuisia ihmisiä, joilla on oma elämä, eikä olla mitään siamilaisia kaksosia... Kaikesta ei todellakaan tarvitse tehdä yhdessä vatvottavaa kynnyskysymystä, ei vaikka kyse olisi parisuhdeasioista. Pikemminkin voisi olla ihan hyväksi itse kullekin pohtia omia käyttäytymismallejaan tai toisen toimintaa itsekseen kaikessa rauhassa ennen kuin asia pitää ottaa esiin. Jos edes tarvitsee ottaa sen pohdinnan jälkeen.

Joko tykkää tai ei tykkää on yhdessä tai ei ole siitähän on kyse. Kunhan ei ole mikään oleskelulupahuijaus. Toinen haluaa tietää ollaanko vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää kertoajollekin punnitsevansa päivän ajan suhteen jatkoa eikä tee sitä vaan hiljaa itsekseen?

Siksi kun siitäkin saa p***aa niskaansa jos vaan ennalta varoittamatta lopettaa suhteen.

Mies on jo pidempään pelännyt ettet halua jatkaa, vaikka hän itse haluaisi. Siksi on nyt niin ahdistunut, koska odottaa sitä lopullista tuomiota. Tee se pian ja selkeästi.