Onko väärin kieltää lapsia leikkimästä yhden

Provoista provoin aloitus.

Olet siis aikuisena valmis syrjimään yhtä lasta, ja poistamaan hänet leikeistä ja muista?

Eipä ihme että noita väkivaltaisia ja syrjäytyneitä nuoria on niin paljon nykyisin, kun se diskaaminen alkaa jo seitsemän vuotiaana.

Vanhempiin olet varmaan ollut yhteydessä?

Sen sijaan että yrittäisit ohjata lasten leikkimistä ja tavallaan opastaa tuota "ongelma" lasta, olet heittämässä hänet kokonaan ulos kaikista lastesi leikeistä.

Kuulostaa julmalta menettelyltä aikuiselta ihmiseltä.

Kuule ap, enemmän väärin et voisi tehdä, kuin jos teet noin niin kuin kirjoitat.

Tuo suoraan sanottuna r a s i s t i s t a  toimintaa lasten suhteen.

Kannatan! En itsekään äitinä anna lapseni leikkiä kaikkien kanssa miten asioihin voin vain vaikuttaa. Päiväkodin tai koulun puuhiin en voi vaikuttaa mutta meille ei kukaan kiusaaja/harmintuoja tule leikkimään eikä sellaisia kutsuta juhliin. 

Onko toi sitä kiusaamista?

Vierailija kirjoitti:

Kuule ap, enemmän väärin et voisi tehdä, kuin jos teet noin niin kuin kirjoitat.

Tuo suoraan sanottuna r a s i s t i s t a  toimintaa lasten suhteen.

Onko siis pakko päästä kuriton naapurin lapsi kotiinsa särkemään paikat?

Vierailija kirjoitti:

Vanhempiin olet varmaan ollut yhteydessä?

On oltu äitiin yhteydessä. Hän joko ei näe ongelmaa tai halua nähdä sitä. Puolustelee sillä että lapsi tekee kotona vastaavaa omalle pikkusisarukselleenkin, se on vain hänen tapansa leikkiä. Tai hän on vain sellainen suorapuheinen tapaus.

Äiti voi siinä mieliksi pyytää lasta antamaan varastamansa tavarat takaisin tai pyytää anteeksi jos on saanut aikaan mustelmia tai näkyviä naarmuja. Mutta samalla siinä anteeksipyytäessäänkin lapsi saa irvistellä ja naureskella.

Ei todellakaan ole, jos oot lukenut Koskelan pojista, niin tää tapaus olisi ehkäisy juuri tuolla toimeenpiteellä, lapsi ei aina ymmärrä mikä seura on hyväksi hänelle ja mikä ei.

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan että yrittäisit ohjata lasten leikkimistä ja tavallaan opastaa tuota "ongelma" lasta, olet heittämässä hänet kokonaan ulos kaikista lastesi leikeistä.

Kuulostaa julmalta menettelyltä aikuiselta ihmiseltä.

Musta vaan alkaa tuntua ettei mun voimat ja aika enää riitä muuhun.

Mä olen helpottunut nyt kun omat lapset ei tarvitse enää jatkuvaa valvontaa, en jaksaisi olla kokoaikaa kyttäämässä kaverinsa jokaista liikettä. Mulla ei ole kykyä saada sitä uskomaan mitään kayttäytymissääntöjä. Kyllä se voi mulle silmät kirkkaina valehdella ettei ole tehnyt jotain mitä juuri näin hänen tekevän tai luvata toimia annettujen sääntöjen mukaan mutta rikkoa niitä heti kun käännän selkäni.

Mä en muutenkaan tykkää että lasteni lelut rikotaan tai varastetaan tai lastani pilkataan tämän ulkonäöstä. Mä en halua että vieras lapsi penkoo meillä mun henkilökihtaisia kaappeja joihin edes omat lapseni ei saa koskea.

 Niin kauan kuin lapsesi itse haluavat leikkiä tuon lapsen kanssa, kieltäminen ei toimi käytännössä. Pidät rajat omassa kodissasi ja omien lasten suhteen, he tuskin jaksavat kiusaavaa/varastelevaa kaveria pitkään jos hänen juttuihinsa lähtemisestä seuraa rangaistus. Ja teet yhteistyötä vanhempien kanssa, mikäli se on mitenkään mahdollista.

Mä siis tiedän ettei lapsi itsessään ole paha vaan hänellä nyt on omia ongelmiaan. Ja toivon että hän löytäisi jostain aikuisia jotka pystyvät tukemaan häntä, mutta mulla ei vain ole itselläni voimia tähän.

Mä olen kahden lapsen työssäkäyvä totaaliyh ilman tukiverkostoa ja toinen lapsistani erityinen jonka takia tarvitsee vähän enemmän tukea arjessa. Musta ei ole enää tukiaikuiseksi tälle lapselle jonka äidin kanssa mulla ei näytä olevan mitään yhteistä linjaa kasvatusasioissa.

Siksi olen rajoittanut tämän lapsen pääsyä meille ja kieltänyt omia lapsiani menemästä heille. Nyt tuntuu kuitenkin että ongelmia tulee turhan paljon jo Silloinkin kun leikkivät porukalla muualla. Pelkään myös että oma kuopukseni alkaa hölmöilemään tämän lapsen myötä.

No, olen varmaan se paskamutsi, mutta samanlaisessa tilanteessa en nyt suorastaan kieltänyt yhden tietyn lapsen kanssa leikkimistä, mutta en todellakaan myös tukenut sitä.

Vähitellen oma lapsi tajusi että on kivempiakin kavereita ja nyt 7 ja 8-vuotiaana eivät ole juuri missään tekemisissä toistensa kanssa vaikka naapureina asutaan edelleen.

Meillä lapsi omatoimisesti vähensi tekemisiään tuommoisen vastaavanlaisen ”kaverin” kanssa. Valitti, kuinka aina menee leikit solmuun, kun X valehtelee, rikkoo sääntöjä, härnää, suuttuu, lyö ja haluaa aina olla paras vaikka väkisin kun ei kestä häviötä. Ei osaa pelata reilua peliä, haukkuu ja nimittelee toisia, rikkoo toisten kamppeita jne.

Sanoin, että ikävien ihmisten kanssa ei ole pakko olla. On viisasta oppia ottamaan ero, jos toinen käy rasitteeksi. Minusta on OK, ettei ole paskiaisten kanssa.

Nyt tämä hankala tyyppi on löytänyt samanlaisen tappelukaverin ja yhdessä taitavat kohta huumeita tuolla vetää. Ainakin koulu menee heikosti. Ja sokea kotiväki ei tietenkään myönnä ongelmaa, vaan puolustelee ikuisesti tätä ”vähän kuritonta” vesaansa, vika on aina muissa.

Vierailija kirjoitti:

Provoista provoin aloitus.

Voi siltä vaikuttaa, mutta tämmöisiä hirveitä penskoja on ihan oikeasti olemassa. Ja ei ole yhtään väärin rajoittaa omaa lastaan leikkimästä tuommoisen kanssa. Niin minäkin olen tehnyt. Tosin poika itsekin sanoi ettei halua leikkiä, kun aina tulee ongelmia.

Me katseltiin kaksi vuotta naapurin lapsen ilkeilyä ja sitten loppui kärsivällisyys. Kyseisellä lapsella on selvästi sadistisia piirteitä. Näyttää nauttivan kun saa toiset lapset itkemään. Itse on melkoinen viilipytty. Olen nähnyt ilkeilyn kohdistuvan myös muihin kuin meidän lapsiin. Välillä on todella kiva ja välillä todella ilkeä. Vastaavaa ilkeää ja pahantahtoista käytöstä lasteni muilta kavereilta ei ole nähty. Tämä yksi on ihan omaa luokkaansa.

Hänen vanhempansa ovat täysin lapsensa puolella. Heidän kanssaan on täysin mahdotonta selvittää mitään. Eivät edes pahoittele lapsensa käytöstä. Kyseinen lapsi on myös hyvin manipulatiivinen. Pelkään että syyllistyy vielä johonkin vastaavaan mitä Koskelassa tapahtui. Olemme miettineet jopa muuttamista tämän lapsen vuoksi. Yritän parhaani mukaan pitää lapseni pois naapurin lapsen elämästä. Toivon että ovat neutraaleissa väleissä. Pelkään tuon lapsen sadismia, joten lapseni vihamieheksi en häntä halua mutta en myöskään ystäväksi.

olen myös totaaliyh ilman tukiverkostoa enkä aio alkaa kenenkään lapsen tukihenkilöksi. jjos ei omat vanhemmay niin tee, menee  sossujen piikkiin.

Tälläiset lapset perheineen ovat niin vaikeita koulussa! Lapsi on ilkeä muille, määräilee ja sotkee pelit ja leikit. Ei ihme ettei muut halua tällästä lasta mukaan. Sitten alkaa syytökset siitä että tätä ilkeetä lasta kiustaaan. Toki minä opettajana ohjaan tämän lapsen (ja muidenkin lasten) käytöstä, opetellaan tunnetaitoja, tehdään ryhmätymistehtäviä, h puhutaan erilaisista ihmisistä, valvotaan välitunteja ja puututaan pieniinkin ongelmiin. Mutta ei se vaan riitä, jos kotona ei ymmärretä ongelmaa ja tehdä töitä myös siellä. Jos kotona säälitellään lapselle että voivoi kun muut on ilkeitä ja kiusaa. Eikä millään tavalla harjoitella sitä käyttäytymistä ja kouluun valitetaan vaan että muut kiusaa ja syrjii.

Tee lasu tuosta lapsesta