Mielenterveysongelmaisten ihmisten kanssa on vaikea tulla toimeen

Tosiaan, ne hullut äänellään ilmaisivat todella happamia myrkyllisiä tunteita. Siis kuvottavaa inhoa tai jotain vuosikausia vanhaa suorastaan mädäntynyttä kaunaa. Joten joudun selittämään heidän käytöksensä ja sairautensa seuraavalla tavalla...

Luulen että he olivat olleet sairaita jo todella pitkään. Heidän sairautensa pohjatunne syvällä heidän sisimmässään on inho tms, joka pyrkii pääsemään ulos väkivaltana ketä hyvänsä uhria kohtaan. Aina heidän sairautensa puskee heitä kohti väkivaltaa, kohti toisen ihmisen tuhoamista, se on aina heidän sairautensa suunta ja vääjäämätön päätepiste. Mutta eivät he suoraan voi yhtäkkiä kadulla ryhtyä väkivaltaan ketäsattuu kohtaan, joten siinä on monta välivaihetta matkalla. He tarvitsevat jonkinlaisen "triggerin", jonkinlaisen ensimmäisen askeleen kohti väkivaltaa.

Telttani oli sellainen triggeri. Siitä alkoikin ketjureaktio, siis monta askelta kohti väkivaltaa. Siis ahdistuneisuus, huolestuneisuus, harhaluulot,...

Inhonsa eteenpäin ajamina he etenevät samoja raiteita aina. Väkivaltajuna jota ei voi pysäyttää.

Ilmeisesti se inho on jo vuosikausia ollut jumissa heidän sisällään. Ja vuosikausien ajan kaikki elämäntapahtumat ja ajatukset ovat jääneet siihen jumiin myös, siten muodostaen sellaisen jättimäisen sekamelskaisen ajatussikermän, tai sairaalloisen ajatusverkoston. Minä olin heidän väkivaltansa kohde, joten minun teltastani tuli heidän ajatusverkostonsa keskipiste. Siksi he saattoivat kysymyksissään liittää telttani ihan mihin hyvänsä ikivanhaan asiaan mitä heidän päähänsä jotenkin pälkähti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan, ne hullut äänellään ilmaisivat todella happamia myrkyllisiä tunteita. Siis kuvottavaa inhoa tai jotain vuosikausia vanhaa suorastaan mädäntynyttä kaunaa. Joten joudun selittämään heidän käytöksensä ja sairautensa seuraavalla tavalla...

Luulen että he olivat olleet sairaita jo todella pitkään. Heidän sairautensa pohjatunne syvällä heidän sisimmässään on inho tms, joka pyrkii pääsemään ulos väkivaltana ketä hyvänsä uhria kohtaan. Aina heidän sairautensa puskee heitä kohti väkivaltaa, kohti toisen ihmisen tuhoamista, se on aina heidän sairautensa suunta ja vääjäämätön päätepiste. Mutta eivät he suoraan voi yhtäkkiä kadulla ryhtyä väkivaltaan ketäsattuu kohtaan, joten siinä on monta välivaihetta matkalla. He tarvitsevat jonkinlaisen "triggerin", jonkinlaisen ensimmäisen askeleen kohti väkivaltaa.

Telttani oli sellainen triggeri. Siitä alkoikin ketjureaktio, siis monta askelta kohti väkivaltaa. Siis ahdistuneisuus, huolestuneisuus, harhaluulot,...

Inhonsa eteenpäin ajamina he etenevät samoja raiteita aina. Väkivaltajuna jota ei voi pysäyttää.

Ilmeisesti se inho on jo vuosikausia ollut jumissa heidän sisällään. Ja vuosikausien ajan kaikki elämäntapahtumat ja ajatukset ovat jääneet siihen jumiin myös, siten muodostaen sellaisen jättimäisen sekamelskaisen ajatussikermän, tai sairaalloisen ajatusverkoston. Minä olin heidän väkivaltansa kohde, joten minun teltastani tuli heidän ajatusverkostonsa keskipiste. Siksi he saattoivat kysymyksissään liittää telttani ihan mihin hyvänsä ikivanhaan asiaan mitä heidän päähänsä jotenkin pälkähti.

ap

Eli se heidän väkivaltansa ja muu toimintansa ei mitenkään liittynyt minuun eikä telttaani. He ovat jo niin sairaita että he ihan vain kulkevat vääjäämättä kohti väkivaltaa. He ovat omien aivojensa sisäisillä "väkivaltaisilla sivuraiteilla". Mitä hyvänsä he ympärillään näkevätkin, vaikkapa teltan, toimii vain triggerinä tai siis suuntana jota kohti se väkivaltajuna voi mennä.

Kaikki heidän puheensa olivat tyhjää, kysymyksensä olivat tyhjää, niissä ei ollut kyse mistään. Ne olivat ainoastaan askeleita kohti väkivaltaa.

Silloin aikoinaan minä en todellakaan ymmärtänyt mistä siinä selvittelyssä oli kyse, mikä heille oikein oli epäselvää, miksi heillä oli lukemattomia kysymyksiä telttaani liittyen. Luulen, että hekään eivät mitenkään voineet tietää mistä heidän toiminnassaan oli kyse. He eivät mitenkään voi tietää mitä he tekevät, eivät voi tietää toimintansa todellista syytä, eivät voi tietää olevansa sairaita ja inhonsa ajamia.

Heidän sairautensa on edennyt jo niin pitkälle ettei heillä ole enää mitään mahdollisuutta tiedostaa sairauttaan. He eivät tiedosta enää mitään. He ainoastaan tekevät väkivaltaa, pyrkivät kohti väkivaltaa. Ilmeisesti se inho tms luo heidän aivoihinsa niin voimakkaan paineen tai painostuksen, ettei se sallli heille todellista itsetietoisuutta, minkäänlaisia ajatuksia ja käsityksiä siitä että mitä he oikein tekevät.

He eivät enää elä todellisuudessa, he ovat sairautensa vankeja. Heidän sairautensa on heidän orjapiiskurinsa joka ajaa heitä eteenpäin piiskaamaan muita.

Upeasti kirjoitettu! Kiitos.

Tämä on totta.

Arvelen että Kafkan romaanin Oikeusjuttu voi tulkita samoin kuin minun telttasotkuni.

Romaanissa päähenkilö Josef haastetaan yhtäkkiä oikeuteen. Hänelle ei kerrota mistä häntä syytetään, mutta ilmeisesti jostain vakavasta asiasta. Hänelle ei kerrota oikein yhtikäs mitään että mistä oikein on kyse. Mutta häntä syytetään, syytetään! Ja niin hänen täytyy puolustaa itseään.

Josef toimii asiallisesti, yrittää selvittää asian, yrittää tehdä oikein. Oikeusjuttu on pitkä, se kestää kokonaisen vuoden. Josef joutuu paljon ahkeroimaan ja pähkäilemään oikeusjutun vuoksi, joutuu käymään tiesmissä virastoissa keskustelemassa tiesminkä oikeusoppineiden yms kanssa. Koskaan ei selviä mistä siinä oikeusjutussa oikein on kyse. Mistä Josefia syytetään, miksi, mitä on tapahtunut, kuka syyttää? Mitään ei selviä. Koko oikeusjuttu on käsittämätön jättimäinen salaperäinen mysteeri. Mutta kärsivällisesti Josef jaksaa tehdä oikein, jaksaa selvittää.

Lopulta Josef tuomitaan kuolemaan. Hänet viedään kaatopaikalle missä hänet teloitetaan puukolla.

ap

Tämä teksti pitäisi lähettää kaikille maailman sosiaali&terv.huollon, ja koulutus&kasvatus ”asiantuntijoille”!

Vierailija kirjoitti:

Arvelen että Kafkan romaanin Oikeusjuttu voi tulkita samoin kuin minun telttasotkuni.

Romaanissa päähenkilö Josef haastetaan yhtäkkiä oikeuteen. Hänelle ei kerrota mistä häntä syytetään, mutta ilmeisesti jostain vakavasta asiasta. Hänelle ei kerrota oikein yhtikäs mitään että mistä oikein on kyse. Mutta häntä syytetään, syytetään! Ja niin hänen täytyy puolustaa itseään.

Josef toimii asiallisesti, yrittää selvittää asian, yrittää tehdä oikein. Oikeusjuttu on pitkä, se kestää kokonaisen vuoden. Josef joutuu paljon ahkeroimaan ja pähkäilemään oikeusjutun vuoksi, joutuu käymään tiesmissä virastoissa keskustelemassa tiesminkä oikeusoppineiden yms kanssa. Koskaan ei selviä mistä siinä oikeusjutussa oikein on kyse. Mistä Josefia syytetään, miksi, mitä on tapahtunut, kuka syyttää? Mitään ei selviä. Koko oikeusjuttu on käsittämätön jättimäinen salaperäinen mysteeri. Mutta kärsivällisesti Josef jaksaa tehdä oikein, jaksaa selvittää.

Lopulta Josef tuomitaan kuolemaan. Hänet viedään kaatopaikalle missä hänet teloitetaan puukolla.

ap

Totta! Muistan tän kirjan!Iski jo teininä tajuntaani. Oot tosi lahjakas kirjoittaja.

Tulkitsen ap:n avauksen sarkasmiksi, jos ei ole, viittaa psykoosiin ja skitsofreniaan. Itse otsikkoon vastaan, että joidenkin kanssa on vaikea tulla toimeen ja toisten ei. Mielenterveysongelmaiset eivät ole mikään kollektiivinen joukko samalla temperamentillä.

Vierailija kirjoitti:

Arvelen että Kafkan romaanin Oikeusjuttu voi tulkita samoin kuin minun telttasotkuni.

Romaanissa päähenkilö Josef haastetaan yhtäkkiä oikeuteen. Hänelle ei kerrota mistä häntä syytetään, mutta ilmeisesti jostain vakavasta asiasta. Hänelle ei kerrota oikein yhtikäs mitään että mistä oikein on kyse. Mutta häntä syytetään, syytetään! Ja niin hänen täytyy puolustaa itseään.

Josef toimii asiallisesti, yrittää selvittää asian, yrittää tehdä oikein. Oikeusjuttu on pitkä, se kestää kokonaisen vuoden. Josef joutuu paljon ahkeroimaan ja pähkäilemään oikeusjutun vuoksi, joutuu käymään tiesmissä virastoissa keskustelemassa tiesminkä oikeusoppineiden yms kanssa. Koskaan ei selviä mistä siinä oikeusjutussa oikein on kyse. Mistä Josefia syytetään, miksi, mitä on tapahtunut, kuka syyttää? Mitään ei selviä. Koko oikeusjuttu on käsittämätön jättimäinen salaperäinen mysteeri. Mutta kärsivällisesti Josef jaksaa tehdä oikein, jaksaa selvittää.

Lopulta Josef tuomitaan kuolemaan. Hänet viedään kaatopaikalle missä hänet teloitetaan puukolla.

ap

Joten minä nyt tulkitsisin tuon romaanin sillä lailla, että ne syyttäjät ovat mielisairaita, täynnä inhoa. He pyrkivät aina kohti väkivaltaa, siis jonkun uhrin tuhoamista. Jotenkin täysin sattumanvaraisesti, mitättömän olemattoman triggerin ohjaamina, he valitsevat uhrin. Nyt heille valikoitui uhriksi Josef.

Mistään ei ole kyse, ei mistään todellisesta asiasta. Mutta sitähän uhri eli Josef ei voi aluksi tietää. Pahaa aavistamaton rehellinen oikeamielinen vastuuntuntoinen Josef tahtoi selvittää asian. Tietysti hän tahtoi tehdä oikein. Mutta hullujen kanssa ei mikään ole "oikein". Sillä hullujen hulluus aina ajaa asiat väistämättä aina vain pahemmin väärin.

Täysin tyhjästä syytetään, sitä selvitetään selvitetään selvitetään, kunnes lopulta päästään päätepisteeseen eli uhri tuhotaan. Kaikki oli alusta asti selvää, loppuun asti käsikirjoitettu. Mutta sitähän Josef ei voinut tietää.

Josef olisi voinut pelastaa itsensä ainoastaan pakenemalla. Ei edes olisi yrittänyt selvittää, sillä mitään selvitettävää ei alunperinkään ollut. Ainoastaan pakenemalla hän olisi pelastunut mielisairaiden inhontäyteisten syyttäjien vainoamisverkostolta.

ap

Itsemurhia tehdään koska mielisairauksia ei hoideta.

Vierailija kirjoitti:

Itsemurhia tehdään koska mielisairauksia ei hoideta.

Sähköshokkihoidon tulisi olla masentuneille pakollista

Vierailija kirjoitti:

Tämä teksti pitäisi lähettää kaikille maailman sosiaali&terv.huollon, ja koulutus&kasvatus ”asiantuntijoille”!

Ei ne tajuaisi.

Kuhan tuokin ei menisi pohjoisen pallinaaman syyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvelen että Kafkan romaanin Oikeusjuttu voi tulkita samoin kuin minun telttasotkuni.

Romaanissa päähenkilö Josef haastetaan yhtäkkiä oikeuteen. Hänelle ei kerrota mistä häntä syytetään, mutta ilmeisesti jostain vakavasta asiasta. Hänelle ei kerrota oikein yhtikäs mitään että mistä oikein on kyse. Mutta häntä syytetään, syytetään! Ja niin hänen täytyy puolustaa itseään.

Josef toimii asiallisesti, yrittää selvittää asian, yrittää tehdä oikein. Oikeusjuttu on pitkä, se kestää kokonaisen vuoden. Josef joutuu paljon ahkeroimaan ja pähkäilemään oikeusjutun vuoksi, joutuu käymään tiesmissä virastoissa keskustelemassa tiesminkä oikeusoppineiden yms kanssa. Koskaan ei selviä mistä siinä oikeusjutussa oikein on kyse. Mistä Josefia syytetään, miksi, mitä on tapahtunut, kuka syyttää? Mitään ei selviä. Koko oikeusjuttu on käsittämätön jättimäinen salaperäinen mysteeri. Mutta kärsivällisesti Josef jaksaa tehdä oikein, jaksaa selvittää.

Lopulta Josef tuomitaan kuolemaan. Hänet viedään kaatopaikalle missä hänet teloitetaan puukolla.

ap

Joten minä nyt tulkitsisin tuon romaanin sillä lailla, että ne syyttäjät ovat mielisairaita, täynnä inhoa. He pyrkivät aina kohti väkivaltaa, siis jonkun uhrin tuhoamista. Jotenkin täysin sattumanvaraisesti, mitättömän olemattoman triggerin ohjaamina, he valitsevat uhrin. Nyt heille valikoitui uhriksi Josef.

Mistään ei ole kyse, ei mistään todellisesta asiasta. Mutta sitähän uhri eli Josef ei voi aluksi tietää. Pahaa aavistamaton rehellinen oikeamielinen vastuuntuntoinen Josef tahtoi selvittää asian. Tietysti hän tahtoi tehdä oikein. Mutta hullujen kanssa ei mikään ole "oikein". Sillä hullujen hulluus aina ajaa asiat väistämättä aina vain pahemmin väärin.

Täysin tyhjästä syytetään, sitä selvitetään selvitetään selvitetään, kunnes lopulta päästään päätepisteeseen eli uhri tuhotaan. Kaikki oli alusta asti selvää, loppuun asti käsikirjoitettu. Mutta sitähän Josef ei voinut tietää.

Josef olisi voinut pelastaa itsensä ainoastaan pakenemalla. Ei edes olisi yrittänyt selvittää, sillä mitään selvitettävää ei alunperinkään ollut. Ainoastaan pakenemalla hän olisi pelastunut mielisairaiden inhontäyteisten syyttäjien vainoamisverkostolta.

ap

Ja kaipa Jeesus Kristuksen ristiinnaulitsemisessa oli sama logiikka. Kun vihainen väkijoukko vei Jeesuksen syytettäväksi Pontius Pilatukselle, niin väkijoukko huusi kauheasti ja vaati Jeesusta ristiinnaulittavaksi, heillä oli hirveä hinku saada Jeesus tuhottua, eli se lopullinen päämäärä oli jo selvillä. Mutta kun Pontius kysyi väkijoukolta että mistä Jeesusta oikein syytetään, niin eipä sieltä mitään relevantteja syytteitä kerrottu. Pontius yritti kärsivällisesti asiaa selvittää, mutta eipä siinä mitään selvinnyt. Mitään selvitettävää ei ollut.

Ei mielisairaita ihmisiä aja mikään järki tai muukaan looginen perustelu jota voisi selvittää ja josta voisi keskustella. Heitä ajaa heidän inhonsa. Hullut pyrkivät väkivaltaan, ei siinä ole mitään järkevää, ei mitään keskusteltavaa.

Hullut tekevät hulluuksia ja puhuvat tyhjyyksiä. Hulluksi siinä vain tulee jos heidän puheitaan kuuntelee, jos kuuntelee aina vain enemmän ja enemmän käsittämätöntä tyhjää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Muakin ahdistaisi, jos joutuisin puhumaan kanssasi yhtään mistään.

Niin, mutta et joudu, kukaan tai mikään ei pakota sinua puhumaan kanssani.

Mutta niillä hulluilla oli pakkomielle, jokin oma päänsisäinen pakko. He vaikuttivat inhoavan minua, kerroin heille että voin hyvin ja en tarvitse apua ja pyysin että saisin olla rauhassa. Mutta ei, kaikesta vakuuttelemisestani huolimatta, kaikesta inhostaan huolimatta, heidän oli aivan pakko aina vain lisää tuppautua seuraani. Ällistely-pällistelijöitä, joista kehkeytyi vainoaja-tuomitsijoita.

Normaali ihminen menee poispäin inhottavasta seurasta. Mielisairas pakkomielteisesti hakeutuu inhottavaan seuraan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tämä teksti pitäisi lähettää kaikille maailman sosiaali&terv.huollon, ja koulutus&kasvatus ”asiantuntijoille”!

Ei pelkästään noille. Sama mielenvika on tosi monilla muillakin, mm poliiseilla. Jostain saavat päähänsä että jossain on jotain vikaa, ja sitä vikaahan he sitten pakkomielteisesti menevät tarkistamaan kerran toisensa jälkeen. Sitten ei enää mikään voi heitä pysäyttää tai tuota tapaa lopettaa.

Videolla kerrotaan viattomasta mustasta miehestä joka on töissä ruokakaupassa. Neljän vuoden aikana poliisit on käynyt kaupassa puhuttelemassa häntä 258 kertaa, kysynyt hänen henkilöllisyyttään jne. Ja 56 kertaa tuo johti siihen että mies pidätettiin ja vietiin poliisiasemalle.

On se ihanaa kun meillä on ahkeria viranomaisia jotka auttaa hädänalaisia kodittomia teltoissaan ja valvoo vaarallisia rikollisia työpaikoillaan kaupoissa.