En pääse opiskelemaan oikein mitään mielenterveysongelman takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys, mielenterveysongelma (minulla siis uupumus ja ahdistus), oppimisvaikeudet, olematon työmuisti, ikä kohta 30. Pahenee vain eikä tähän saa mistään apua.

Ja silti pitäisi päästä opiskelemaan? Miten ajattelit hanskata opinnot jos tilanteesi on lipsunut noin pahaksi?? Koulunkäynti ei paranna sinua kaikista luettelemistasi ongelmista vaan saattaa jopa pahentaa niitä. Kestääkö mielenterveytesi mahdollisen keskeytyksen?

Tajuaakohan edellisen kirjoittanut aivokääpiö ollenkaan sitä, että mielenterveysongelmat, oppimisvaikeudet ja olematon työmuisti eivät ole itse valittuja, eivätkä ne lipsu mihinkään. Tuollaiset ongelmat ovat yleensä muiden aiheuttamia sille henkilölle ja kulkevat monesti käsi kädessä. Miten tämän vajakin elämää haittaa se, jos joku mieleltään rikki oleva pääsee opiskelemaan?

Miksi tuhlata varoja ja resursseja jonkun mt-tapauksen koulutukseen kun ei se kuitenkaan ikinä työllisty. Nämä tyypit eivät pärjää edes pakollisissa harjoitteluissa saati oikeassa työelämässä. Fakta.

Miksi monet mt-ongelmaiset sitten ovat työelämässä, jos he eivät työllisty? Kelan kuntoutuspsykoterapiaa saavista suurin osa käy töissä tai opiskelee. He eivät ehkä vaan huutele ongelmistaan julkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys, mielenterveysongelma (minulla siis uupumus ja ahdistus), oppimisvaikeudet, olematon työmuisti, ikä kohta 30. Pahenee vain eikä tähän saa mistään apua.

Ja silti pitäisi päästä opiskelemaan? Miten ajattelit hanskata opinnot jos tilanteesi on lipsunut noin pahaksi?? Koulunkäynti ei paranna sinua kaikista luettelemistasi ongelmista vaan saattaa jopa pahentaa niitä. Kestääkö mielenterveytesi mahdollisen keskeytyksen?

Tajuaakohan edellisen kirjoittanut aivokääpiö ollenkaan sitä, että mielenterveysongelmat, oppimisvaikeudet ja olematon työmuisti eivät ole itse valittuja, eivätkä ne lipsu mihinkään. Tuollaiset ongelmat ovat yleensä muiden aiheuttamia sille henkilölle ja kulkevat monesti käsi kädessä. Miten tämän vajakin elämää haittaa se, jos joku mieleltään rikki oleva pääsee opiskelemaan?

Miksi tuhlata varoja ja resursseja jonkun mt-tapauksen koulutukseen kun ei se kuitenkaan ikinä työllisty. Nämä tyypit eivät pärjää edes pakollisissa harjoitteluissa saati oikeassa työelämässä. Fakta.

Miksi monet mt-ongelmaiset sitten ovat työelämässä, jos he eivät työllisty? Kelan kuntoutuspsykoterapiaa saavista suurin osa käy töissä tai opiskelee. He eivät ehkä vaan huutele ongelmistaan julkisesti.

Osa työttömistäkin voitaisiin kuntouttaa KELA:n kuntoutouspsykoterapiassa, niin että he kelpaisivat jälleen normaalien ihmisten pariin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys, mielenterveysongelma (minulla siis uupumus ja ahdistus), oppimisvaikeudet, olematon työmuisti, ikä kohta 30. Pahenee vain eikä tähän saa mistään apua.

Ja silti pitäisi päästä opiskelemaan? Miten ajattelit hanskata opinnot jos tilanteesi on lipsunut noin pahaksi?? Koulunkäynti ei paranna sinua kaikista luettelemistasi ongelmista vaan saattaa jopa pahentaa niitä. Kestääkö mielenterveytesi mahdollisen keskeytyksen?

Tajuaakohan edellisen kirjoittanut aivokääpiö ollenkaan sitä, että mielenterveysongelmat, oppimisvaikeudet ja olematon työmuisti eivät ole itse valittuja, eivätkä ne lipsu mihinkään. Tuollaiset ongelmat ovat yleensä muiden aiheuttamia sille henkilölle ja kulkevat monesti käsi kädessä. Miten tämän vajakin elämää haittaa se, jos joku mieleltään rikki oleva pääsee opiskelemaan?

Miksi tuhlata varoja ja resursseja jonkun mt-tapauksen koulutukseen kun ei se kuitenkaan ikinä työllisty. Nämä tyypit eivät pärjää edes pakollisissa harjoitteluissa saati oikeassa työelämässä. Fakta.

Miksi monet mt-ongelmaiset sitten ovat työelämässä, jos he eivät työllisty? Kelan kuntoutuspsykoterapiaa saavista suurin osa käy töissä tai opiskelee. He eivät ehkä vaan huutele ongelmistaan julkisesti.

Osa työttömistäkin voitaisiin kuntouttaa KELA:n kuntoutouspsykoterapiassa, niin että he kelpaisivat jälleen normaalien ihmisten pariin

Sähköhoito on tehokkaampaa muin pelkkä psykoterapia

Konetekniikan insinööri!

Terveysalaöla voi työskennellä, vaikka olisi masennus tai 2suuntainen diagnoosina. Ne ovat hoidettavia vaivoja. Toki taudin ollessa aktiivinen, tulee hoitaa itsensä kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Johanna_sos kirjoitti:

Mielisairaille sopii yksinkertaiset, fyysisesti raskaat työt

joissa on joku koko ajan neuvomassa ja käskemässä että "kanna nuo roskat tuonne"

Koska mielisairas ymmärtää vain yksinkertaisia käskyjä

Mielisairas ja tyhmä eivät ole synonyymeja. Mutta mitäpä muuta voi odottaa yksinkertaisilta, diagnosoimattomilta persoonallisuushäiriöisiltä.

En sanonut että syy on aina tyhmyys. On muitakin syitä. Jos on lääkekuuri päällä, niin ei useinkaan pysty asiatyöhön 

Ikävä tosiasia sinulle lienee että suuri osa mielisairaista ei pääse työhön ns hyville aloille, osa voi olla mutta heillä on vain joikin lievä muoto. Esim skitsofreenikot ovat käytännössä aina työttömiä

Turha sulle on mitään koulutusta maksaa koska et sä kuitenkaan mitään työtä koskaan saa. Muuta jonnekin muuttotappiokuusenperseesen pois ihmisten silmistä, ja pysy siellä.

Ei millään pahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys, mielenterveysongelma (minulla siis uupumus ja ahdistus), oppimisvaikeudet, olematon työmuisti, ikä kohta 30. Pahenee vain eikä tähän saa mistään apua.

Ja silti pitäisi päästä opiskelemaan? Miten ajattelit hanskata opinnot jos tilanteesi on lipsunut noin pahaksi?? Koulunkäynti ei paranna sinua kaikista luettelemistasi ongelmista vaan saattaa jopa pahentaa niitä. Kestääkö mielenterveytesi mahdollisen keskeytyksen?

Tajuaakohan edellisen kirjoittanut aivokääpiö ollenkaan sitä, että mielenterveysongelmat, oppimisvaikeudet ja olematon työmuisti eivät ole itse valittuja, eivätkä ne lipsu mihinkään. Tuollaiset ongelmat ovat yleensä muiden aiheuttamia sille henkilölle ja kulkevat monesti käsi kädessä. Miten tämän vajakin elämää haittaa se, jos joku mieleltään rikki oleva pääsee opiskelemaan?

Miksi tuhlata varoja ja resursseja jonkun mt-tapauksen koulutukseen kun ei se kuitenkaan ikinä työllisty. Nämä tyypit eivät pärjää edes pakollisissa harjoitteluissa saati oikeassa työelämässä. Fakta.

Miksi monet mt-ongelmaiset sitten ovat työelämässä, jos he eivät työllisty? Kelan kuntoutuspsykoterapiaa saavista suurin osa käy töissä tai opiskelee. He eivät ehkä vaan huutele ongelmistaan julkisesti.

Osa työttömistäkin voitaisiin kuntouttaa KELA:n kuntoutouspsykoterapiassa, niin että he kelpaisivat jälleen normaalien ihmisten pariin

Varmaan kuntoutetaankin, mikäli työttömällä on mielenterveysongelma. Työttömyys itsessään kun ei sitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Turha sulle on mitään koulutusta maksaa koska et sä kuitenkaan mitään työtä koskaan saa. Muuta jonnekin muuttotappiokuusenperseesen pois ihmisten silmistä, ja pysy siellä.

Ei millään pahalla.

Sinä voit olla hiljaa, jos ei ole muuta asiaa kuin aukoa päätä.

Ei millään pahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johanna_sos kirjoitti:

Mielisairaille sopii yksinkertaiset, fyysisesti raskaat työt

joissa on joku koko ajan neuvomassa ja käskemässä että "kanna nuo roskat tuonne"

Koska mielisairas ymmärtää vain yksinkertaisia käskyjä

Mielisairas ja tyhmä eivät ole synonyymeja. Mutta mitäpä muuta voi odottaa yksinkertaisilta, diagnosoimattomilta persoonallisuushäiriöisiltä.

En sanonut että syy on aina tyhmyys. On muitakin syitä. Jos on lääkekuuri päällä, niin ei useinkaan pysty asiatyöhön 

Ikävä tosiasia sinulle lienee että suuri osa mielisairaista ei pääse työhön ns hyville aloille, osa voi olla mutta heillä on vain joikin lievä muoto. Esim skitsofreenikot ovat käytännössä aina työttömiä

Ei pysty asiatyöhön, jos on lääkekuuri päällä? Ei jestas. Et kyllä yhtään tiedä, mistä puhut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys, mielenterveysongelma (minulla siis uupumus ja ahdistus), oppimisvaikeudet, olematon työmuisti, ikä kohta 30. Pahenee vain eikä tähän saa mistään apua.

Ja silti pitäisi päästä opiskelemaan? Miten ajattelit hanskata opinnot jos tilanteesi on lipsunut noin pahaksi?? Koulunkäynti ei paranna sinua kaikista luettelemistasi ongelmista vaan saattaa jopa pahentaa niitä. Kestääkö mielenterveytesi mahdollisen keskeytyksen?

Tajuaakohan edellisen kirjoittanut aivokääpiö ollenkaan sitä, että mielenterveysongelmat, oppimisvaikeudet ja olematon työmuisti eivät ole itse valittuja, eivätkä ne lipsu mihinkään. Tuollaiset ongelmat ovat yleensä muiden aiheuttamia sille henkilölle ja kulkevat monesti käsi kädessä. Miten tämän vajakin elämää haittaa se, jos joku mieleltään rikki oleva pääsee opiskelemaan?

Miksi tuhlata varoja ja resursseja jonkun mt-tapauksen koulutukseen kun ei se kuitenkaan ikinä työllisty. Nämä tyypit eivät pärjää edes pakollisissa harjoitteluissa saati oikeassa työelämässä. Fakta.

Miksi monet mt-ongelmaiset sitten ovat työelämässä, jos he eivät työllisty? Kelan kuntoutuspsykoterapiaa saavista suurin osa käy töissä tai opiskelee. He eivät ehkä vaan huutele ongelmistaan julkisesti.

Osa työttömistäkin voitaisiin kuntouttaa KELA:n kuntoutouspsykoterapiassa, niin että he kelpaisivat jälleen normaalien ihmisten pariin

Varmaan kuntoutetaankin, mikäli työttömällä on mielenterveysongelma. Työttömyys itsessään kun ei sitä ole.

Myönnän että on olemassa myös pieni vähemmistö työttömiä jotka ovat mieleltään terveitä (usein vaihtavat alaa)

Mutta työttömyyden ja mielenterveydellisten ongelmien välillä on selvä yhteys, korrelaatio, eli jos olet työtön niin taustalla saattaa usein olla mielisairauksia

Vierailija kirjoitti:

Minut laitettiin eläkkeelle, koska masennus, ahdistuneisuushäiriö ja sosiaaliset pelot oli kai liian kalliit terapioida kuntoon. Kovasti yritin, että haluaisin opiskella ja olla osa yhteiskuntaa, mutta olisin tarvinnut sitä terapiaa.

Kun on työkyvyttömyyseläkkeellä, Kela saa rauhassa sanoa ei kaikkeen.

Nyt vasta onkin mukavaa, olla tällainen luuseri joka ei koskaan kuulu joukkoon. Kerrankin yksi ystäväksi luulemani ihminen sanoi, etten ansaitse tätä hyvää mitä minulla on (hyvä mies ja perhe), koska en ole mitään.

Älä ihmeessä usko kaikkea (tai pikemminkin mitään) mitä joku sinulle keksii väittää! Sinä olet hyvä omana itsenäsi, ja olet ansainnut hyvän miehesi ja perheesi. Piste.

Älä myöskään lannistu. Voit halutessasi opetella käden taitoja tai taidealaa tai jos jaksatusta riittää, jotakin muuta. Ei kai työkyvyttömyyseläkkeelle ole pakko jäädä, jos tilanne paranee? Tai sen ohella voi ehkä tehdä jotakin muuta, vaikka edes pienimuotoista. Mikä on unelmasi? MItä jos pystytkin toteuttamaan sen? Pienin askelin kohti parempaa, vähän kerrassaan. Tsemppiä!

Jotkut on shokissa jonkun trauman takia tai uskonnon tai hypnotisoitu tai joutunut väärien syytösten tai ilkivallan kohteeksi sillä huumeet ja tahallinen ilkeys vaikuttaa. Mielenterveyshoitajat ajaa uskontolahkoissa demoneja ulos . Tai meditoi potilaitaan.

Ei se mitään kyllä diagnoosia voi tulla mitä tahansa vaikka alkoholisti sille joka ei juo yhtään . Voidaan epäillä huumeista vaikka saattaa olla diabetes. Luullaan koronaksi vaikka on punkin purema borellioosi.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluu että oletko ollut ikinä palkkatöissä saavutettuasi täysi-iän? Eli onko näyttöä siitä että pystyt ja kykenet suoriutumaan työtehtävistä, ja täyttämään nykytyöelämän moninaiset vaatimukset. Moni duuni on nykyisin melkoisen hektistä ja tulostavoitteellista, jopa niinkin "simppeli" homma kuin siivoustyö.

Työssä oppimista ja koulutusta työn kautta on aina ollut ei ole uutta.Älä nyt vaan aloita vanhemmille ihmisille opettamaan näitä ja nuoret kyllä tietää.Monella on pitkä työkokemus.

Miksi ap et pääse työkyttömyys eläkkeelle?

Ainakin meillä tehtiin töitä jo 16 vuotiaasta palkkatyötä ja opiskeltiin sitten ammattikoulutusta lisää ja enemmän työtä.Kotityöt tehtiin ja lapsia tehtiin jo 16-18 vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys, mielenterveysongelma (minulla siis uupumus ja ahdistus), oppimisvaikeudet, olematon työmuisti, ikä kohta 30. Pahenee vain eikä tähän saa mistään apua.

Ja silti pitäisi päästä opiskelemaan? Miten ajattelit hanskata opinnot jos tilanteesi on lipsunut noin pahaksi?? Koulunkäynti ei paranna sinua kaikista luettelemistasi ongelmista vaan saattaa jopa pahentaa niitä. Kestääkö mielenterveytesi mahdollisen keskeytyksen?

Tajuaakohan edellisen kirjoittanut aivokääpiö ollenkaan sitä, että mielenterveysongelmat, oppimisvaikeudet ja olematon työmuisti eivät ole itse valittuja, eivätkä ne lipsu mihinkään. Tuollaiset ongelmat ovat yleensä muiden aiheuttamia sille henkilölle ja kulkevat monesti käsi kädessä. Miten tämän vajakin elämää haittaa se, jos joku mieleltään rikki oleva pääsee opiskelemaan?

Miksi tuhlata varoja ja resursseja jonkun mt-tapauksen koulutukseen kun ei se kuitenkaan ikinä työllisty. Nämä tyypit eivät pärjää edes pakollisissa harjoitteluissa saati oikeassa työelämässä. Fakta.

Toiset eivät pärjää, toiset pärjäävät. Eivät kaikki työttömät tai masentuneet ole mitään alkoholisoituneita, tyhmiä rasisteja, niinkuin täällä aina annetaan ymmärtää. Monet masentuneet joutuvat käymään töissäkin. Itsekin olen tehnyt pätkätöitä koko elämäni, masentuneena. Näytähän minulle tuota faktaasi, koska epäilen että se on vain kokkaremielessäsi syntynyttä runkkufantasiaa.

Kokeile Jeesusta ✝️✝️😍🥰

Siis missä kohtaa opiskelemaan hakiessa kysytään terveydentilaa? Ei missään. Ei tule esille jos et ole avoimesti hullu.