Miksi epävarman alan valinneet valittavat, kun töitä ei riitä?

minäminä-kulttuuri. pitäis saada itselle kaikki.

Täällä on varmaan ekat taiteilijat ja muut alapeukuttamassa 😉

Jokaisessa alassa on hyvät ja huonot puolensa. Sen kans on vaan elettävä.

paperityöläiset, rakennustyömiehet ja lentokapteenit voisi pitää tuohon samaan nippuun + aikamonta muutakin ammattinimikettä missä halpatyövoima tekee työntekemisestä kannattamatonta tai mistä aika on yksinkertaisesti ajanut ohi.

mitäs läksitte ja oma valinta, ynynyy 

Joo, tajuun et harmittaa, jos työt menee alta. Mut pitäis olla valmis tekemään muutakin eikä nirsoilla, ettei kiinnosta. Ihan tavallista nykyään kouluttautua useampaankin ammattiin työelämän aikana.

Mulla isoimpia kriteerejä ammatinvalinnassa oli työn pysyvyys. Valitsin ammatin liittyen ihmisten kuolemaan. Eipä lopu asiakkaat kesken.😁

Kaikista aloista ei tiedä nuorena aloittelijana kuinka työllistäviä ne ovat. Itse en ole taidealalla, mutta myönnän valittavani että työn saantiin pitää olla verkostoinut timanttinen tiimipelaaja yms. Jos olisin opiskellut lääkäriksi tai sairaanhoitajaksi, olisi työn saamiseen riittänyt suoritettu tutkinto.

Toinen ryhmä, joka valittaa, on ihmiset, jotka ovat itse hankkiutuneet ja papriutuneet henkilöiden kanssa, joiden työ on syrjemmällä, esim. kaivostyö, metsäkoneen kuljetus yms. Ei niitä töitä löydy kaupunkien keskustoista.

Koska kaikki ei sovi sille aloille missä töitä olisi. Esim todella moni meni lähihoitajaksi vaikkei sinne sopisikaan, työssä on paljon vastuuta ja sen sivuun jättäminen näkyy sitten työn jäljessä. Minä ainakin mielelläni muuta työn perässä ulkomaille ettei minun olen pakko ruveta myyjäksi tai siivoojaksi. Olen niitäkin hommia tehnyt eivätkä sopineet persoonalleni, en kestä retuuttamista ja kiiretta kuin siitä aiheutuvaa stressiä varsinkin työssä jossa minua ei kunnioiteta ja sitten palkkakin on huono. Todellisuus on että haetaan sille alalle mikä kiinnostaa ja toivotaan että juuri minä olen se joka saan työpaikan kunhan opiskelen tarpeeksi ahkerasti jne. vaikkei niin kävisikään. Mutta tosiaan minulle terveys on tärkeämpää kuin raha siinä mielessä etten todellakaan mene töihin paikkaan joka on minulle täysin sopimaton. Minua ei tosiaan kiinnosta mitä te ihmiset siihen asiaan sanotte, olen vaikka sitten häpeilemättä työttömänä ja elän tuilla kunnes saan tehdä työtä missä onnistun vaikkei unelma työ olisikaan tai sellainen mihin opiskelin. Olet aika tyhmä jos elämäsi loppuun asti olet työssä josta et pidä, kuitenkin elämä ei muuta olekaan kuin työtä hamaan loppuun joten tottakai monet haluavat työn josta tykkää.

Sama logiikka lienee kuin matalapalkka-alalle kouluttautuneilla naisilla, jotka vinkuvat matalaa palkkaansa ja sitä kuinka miehen/yhteiskunnan pitää heitä tukea.

Kyvyttömyyttä katsoa peiliin.

Ihanko tosissasi oot sitä mieltä, että taidealojen ihmisten olisi pitänyt olla valitsematta alaansa, koska pandemia saattaa estää heitä tekemästä työtään? Kyllä varmasti kaikki taidealan valitsevat tiedostavat alan epävarmuuden, mutta ei kai nyt kukaan osannut ihan tätä ennustaa.

Mutta kyllähän ihmiset aina valittavat asioista, joista eivät pidä. Se on tiedossa. Jos ei saa valittaa ennalta-arvattavista asioista, silloin ei saisi valittaa valittamisestakaan.

Vierailija kirjoitti:

Sama logiikka lienee kuin matalapalkka-alalle kouluttautuneilla naisilla, jotka vinkuvat matalaa palkkaansa ja sitä kuinka miehen/yhteiskunnan pitää heitä tukea.

Kyvyttömyyttä katsoa peiliin.

Matalia palkkoja kritisoi muutkin kuin niillä aloilla itse työskentelevät. Arvostusongelma ei katoa sillä, että ehdotetaan kyseisille aloille menevän vain ihmisiä, jotka hyväksyvät arvostuksen puutteen.

Olen valinnut epävarman alan eivätkä kollegani kyllä asiasta erityisesti valita. Eri asia sitten, mitä lehtien palstoilla tapahtuu. Mediassa tehdään juttuja ihmisten tunteista sekä siitä, mikä herättää tunteita lukijassa. Epäkohdista valittaminen sopii kumpaankin lähtökohtaan, ja mistä tahansa ammattiryhmästä varmasti löytää aina jonkun, joka valittaa alansa epävarmuudesta.

Tämäkin keskustelu osaltaan todistaa siitä, miksi mediassa nostetaan esiin jonkun valitukset alansa ahdingosta. Syntyy keskustelua puolesta ja vastaan siitä, onko valittaminen turhaa vai ei. Tärkeää ei ole edes asian mahdollinen merkittävyys, kunhan herätetään tunteita ja kuohuntaa sekä saadaan ihmisiä klikkailemaan sivustoilla entistä enemmän.

Sosionomi.

Vauvasta vaariin hommia.

Työt ei lopu niin kauan, kun täällä ihmisiä hiihtelee.

Olisinpa työtön muusikko. Nyt olen työtön DI ja otsasuoni meinaa puhjeta aina kun joku höpöttää miten alalla on täystyöllisyys ja duunipaikan saanti on varma. Lisäksi kitinä siitä, että DI-koulutus ei ole nuorten silmissä kiinnostava.

Ei teininä, jolloin ammatin- tai alavalinta tehdään, osaa ajatella syvällisesti alan työmahdollisuuksia tai ymmärrä kunnolla sen merkitystä. Muistan, että ainakin minulla oli teininä vahva luotto tulevaisuuteen - elettiinhän finanssikriisiä edeltävää nousukautta - ja tuntui kun kaikki mahdollisuudet ovat auki. Sanotaan vaikka näin: teininä näin maailman täynnä mahdollisuuksia ja jos yksi ei onnistu, niin hypätään seuraavaan virran vietäväksi. Nyt vanhemmiten olen tajunnut, että jokainen valinta (erikoistuminen, työkokemus, jne) sulkee ovia ja jäljellä on enää kapea putki jota pitkin kontata.

Itse luin laajasti luonnontieteitä yliopistossa, koska ne olivat intohimoni. Nyt jos saisin päättää, lukisin oman alani diplomi-insinööriksi ja keskittyisin vain sellaisiin sivuaineisiin, joista on oikeasti hyötyä. Toisin sanoen: nyt ohjaisin itseni hyväpalkkaiseen tunneliin, jossa olisin rautainen ammattilainen. En antaisi sattuman ja intohimon sanella mihin tunneliin ajaudun.

Elän itseäni varten, joten teen sellaista työtä mitä haluan. Minullekin on ihan sama mitä muut ajattelevat. Lähihoitajaksi en mene.

Vierailija kirjoitti:

Olisinpa työtön muusikko. Nyt olen työtön DI ja otsasuoni meinaa puhjeta aina kun joku höpöttää miten alalla on täystyöllisyys ja duunipaikan saanti on varma. Lisäksi kitinä siitä, että DI-koulutus ei ole nuorten silmissä kiinnostava.

Kohtalotoveri täällä terve! Ja se syyllistävä asenne kun täytyy DI:ssä itsessään olla jotain vikaa kun ei töitä saa. Tiedän lisäksi monia diplomi-insinöörejä jotka ovat muissa kuin oman alan töissä ja urakehitys takkuaa. Olisinpa tosiaan työtön muusikko, olisi edes ala joka olisi minulle aidosti tärkeä ja intohimoni.

Eipä ole käynyt mielessäkään valittaa, vaikka opiskelin "pienelle humanistiselle alalle". Teini-ikää en voi syyttää, olin kypsässä iässä jo kun aloitin opiskelut. Tiesin riskit. En tee opiskelualan työtä, mutten valita. Pääasia että on töitä.